Esitelen teille omat värini.
Muistan hämärästi lapsuudestani, että 80-90-luvuilla jopa isoimmissa automarketeissa oli oma kemikaalio-osasto, kemppari elikkäs kauneustuotteiden osasto. Osastolla oli oma palvelutiski ja asiantuntevat myyjät. Useampia myyjiä samaan aikaan. Sellaisia leidejä, jotka olivat itse viimeisen päälle laitettuja, AINA. Vähän vastaavasti kuin Stockmannin meikkiosastolla nykyisin. Muistan miten tarkkaa huulipunan ja kynsilakan yhteensovittaminen oli tuolloin. Oikeaa sävyä etsittiin myyjän kanssa pitkään ja pieteetillä. Etsittiin "sitä" omaa, juuri sinun hipiääsi sopivaa sävyä. Se oli sellainen naisten juttu. Tai niin se asia minulle, pikkutytölle, näyttäytyi. Siitä lähtien olen elänyt käsityksessä, että huulipunan ja kynsien on oltava samaa sävyä. Sillä ajatuksella mennään tänäkin päivänä.
Löysin paremmin arkeen sopivan kynsilakkasävyn Essieltä. Sävyn nimi on "eteerinen optimisti". Tähän sävyyn täydellisesti sopiva huulipuna löytyi Lumenelta, sävyn nimi on "valon leikki".
Juhlavampina päivinä kynnet maalataan Essien sävyllä nimeltä "too too hot". Siihen erinomaisesti sopiva huulipuna löytyy myös Lumenelta, sävyn nimi on "ylellinen tunne".
Aivan mahtavia nämä meikkisävyjen nimet!
Aloitin itse arkimeikkaamisen ala-asteen viidennellä luokalla. En suoraan sanottuna tiedä onko se tyypillinen ikä, veikkaanpa olleeni tämän asian suhteen aikainen lintu. Ensimmäinen meikkivälineeni oli musta ripsiväri ja tietenkin äidin meikkipussista yli jäänyt, jo hyvin kuivahtanut sellainen. Mutta ai että se oli mahtavaa! Siitä alkoi päivittäinen meikkaaminen, jolle ei loppua näy.
-Raasu-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti