Kokemukseni Stiga A 1500 - rajalangattomasta robottiruohonleikkurista

Rajalangattomat robottiruohonleikkurit olivat tulossa markkinoille jo viime kesänä 2022, mutta jokin viivästytti niiden kauppoihin tuloa vuodella. Nyt niitä saa ja tottakai hankin sellaisen heti ensimmäisten joukossa. Olen haaveillut robottiruohonleikkurista siitä asti kun niitä on ollut olemassa, mutta koin rajakaapelin asentamisen aina niin työlääksi hommaksi, joten päätin odottaa rajalangattomien vaihtoehtojen kehittymistä. Robottiruohonleikkuria minulla ei siis ole ennen ollut, joten en lähde vertaamaan kumpi on parempi, langaton vai langallinen, sillä kokemuspohja ei riitä siihen. Sen sijaan kerron mitä mieltä olen Stiga A 1500 robottiruohonleikkurista, joka on ollut toiminnassa omalla pihallani nyt kuukauden ajan. Mainitsen laitteen hyviä ja huonoja puolia. Varsinaisiin teknisiin tietoihin ja käyttöohjeisiin kannattaa tutustua mieluumin Stigan omilla tuotesivuilla. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö.

Meidän piha 

Meidän tontti on n. 1200 neliön kokoinen, josta nurmikolla on ehkä n. 800 neliötä. Piha on loiva rinne ja pinnaltaan routinut ja muhkurainen. Nurmikko on hyvin luonnonmukainen eli sitä ei ole istutettu, kylvetty, eikä juurikaan edes hoidettu. Nurmea on ennen robottia leikattu Stigan vetävällä ja silppuavalla polttomottorikäyttöisellä ruohonleikkurilla. Pihan suurimmat puut sijoittuvat rajojen tuntumaan. Pihalla on useita esteitä, kuten kaivo, kallio, puutarhakeinu, lavakauluksia, autotalli jne. Talon harjakorkeus on seitsemässä metrissä. 

Miksi Stiga?

Valitsin Stigan leikkurin siksi, ettei rajalangattomia robottiruohonleikkureita ole kovin monella merkillä vielä valikoimissa. Tutustuin tarkemmin myös Husqvarnan vastaavaan robottiin, mutta vertailtuani laitteidein ominaisuuksia päädyin Stigaan. Stiga on myös entuudesta tuttu merkki, minulla on kokemusta Stigan muista ruohonleikkureista ja olen ollut tyytyväinen niihin.

Tarvitset robotin, applikaation ja datapaketin

Kyseessä on siis Stigan autonominen ruohonleikkuri, joka ei tarvitse maahan upotettuja rajalankoja. Tontin rajat "opetetaan" leikkurille sijaintitietojen avulla. Robotin käyttöön tarvitaan Stigan oma Stiga Go -appi sekä maksullinen datapaketti. Robotin mukana tulee 750 tuntia leikkausaikaa, joka on voimassa vuoden ajan. Seuraavana kesänä sinun tulee ostaa lisää leikkaustunteja eli maksaa datapaketista. Maksaessasi leikkuutunneista, maksat oikeastaan oikeudesta käyttää GPS yhteyttä, voit verrata tätä vaikka kännykän datapakettiin. 

Itse robotti on kooltaan aika pieni ja ketterä. Robotti kääntyy takapyöriä käyttämällä. Pyörät ovat aika pienet, mutta selviävät aika hyvin hankalistakin paikoista. Mikään kiipeilijä tämä robotti ei ole, mutta sitä on turha odottaakaan. Stiga kulkee muhkuraisella luomunurmikollamme oikein hyvin. 

Stiga Go -applikaatio on simppeli, ehkä vähän liiankin simppeli. Toisinaan applikaatio latautuu hitaasti ja laahaa. Se on lähinnä ärsyttävää, mutta ei estä robotin käyttöä. Sanoisin, että nimenomaan juuri applikaatiossa on tämän laitteen suurimmat puutteet ja viat. 

Hyvä signaali on A ja O

Robotti hyödyntää siis satelliittipaikannusta eli GPS:ssää. Tästä syystä on tärkeää, että tontilta saa hyvän satelliittiyhteyden. Se edellyttää isoa avointa tilaa, mielellään pihan keskellä. Isot puut ja rakennukset voivat häiritä yhteyden muodostumista. Siispä ensimmäinen suositukseni onkin, että jos pihasi on kovin pieni tai tuuheiden isojen puiden peittämä, jätä tämä robotti kauppaan.

Robottiruohonleikkurin GPS-vastaanotin sijaitsee latausalustan yhteydessä. Latausalusta tulee siis asentaa mielellään pihan avonaisimmalle kohdalle. Latausalusta tarvitsee sähkövirran, joten asennus voi vaatia sähkövedon ja ulkopistokkeen asentamisen keskelle pihaa. Tätä kannattaa pohtia huolella, ennen laitteen ostoa. Latauspisteen voi asentaa myös talon viereen, jolloin GPS-vastaanotin tulee irrottaa latausalustasta ja asentaa mukana tulleen telineen avulla talon seinään, mahdollisimman ylös. Robotin mukana tulee lyhyehkö jatkojohto, jolla saat virran alustasta vastaanottimelle. Me kokeilimme tätä asennustapaa ensin, mutta emme saaneet talon seinustalta riittävän hyvää signaalia, vaikka kokeilimme useampaa eri kohtaa. Meidän robottileikkurin latausalusta päätyikin lopulta pihan avonaisimpaan kohtaan, keskelle tonttia, yli 7 metrin päähän korkeista puista ja rakennuksista. Vain siinä kohtaa signaali on riittävän vahva, jotta robotti voi ylipäätään toimia. 

Jos oman tontin signaaliasiat mietityttävät, tarjoaa Stiga mahdollisuuden testata asiaa ennen laitteen ostoa. Lataa ilmainen Stiga Go -appi sovelluskaupasta ja valitse sieltä testi, jolla selvität mikä olisi ihanteellisin robottiruohonleikkuri omalle pihallesi. Seuraa testin ohjeita, käyttis on hyvin selkeä. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että testi on varmasti tehty siten, että moni päätyisi robotin ostamaan. 

Latauspiste paikallaan

Kun sopiva latauspisteen paikka on löytynyt, kiinnitetään se maahan muovisilla "ruuveilla". Nyt ei sitten enää kannata vaihtaa latauspisteen paikkaa, sillä muut asennukset peilaavat tästä eteenpäin tähän aloituspisteeseen eli sijaintiin. Jos vaihdat latausalustan paikkaa, siirtyy myös opettamasi leikkuualueet, jolloin tekemäsi työ voi mennä hukkaan. Asennuksessa ei siis kannata oikoa, vaikka malttamattomana mieli tekisikin. Itse olin malttamaton ja utelias ja testasin monenlaisia sijainteja ja asennuksia. Neuvoisin kuitenkin, että asenna latauspiste ensin huolella kuntoon ja lukitse valinta. 

Valmista piha

Jotta robottiruohonleikkuri pääsee kulkemaan, täytyy piha valmistella sitä varten. Pihasta kannattaa poistaa kaikki sellainen mikä voi olla robotin tiellä. Voi olla paikallaan kaivaa kiviä pois nurmikolta ja siirtää risukasat pois, kuten itse tein.

Opeta rajat

Kun signaali on kunnossa, latausalusta on asetettu ja piha on kunnossa, voi aloittaa leikkuualueiden, kiellettyjen alueiden sekä siirtymäpolkujen opettamisen. Käytännössä se tapahtuu kuljettamalla robottia haluamasi alueen reunoja pitkin luoden suljetun "ympyrän" eli alueen tai kuljettamalla robottia pisteestä A pisteeseen B, luoden siirtymäpolun eri alueiden välille. 

Robottia kuljetetaan applikaation määritysohjelman avulla. Robotin kulkua ohjataan puhelimella, applikaation ohjaimella. Ohjaa ensin robotti kehän aloituspisteeseen, aloita tallennus, ohjaa robotti rajoja pitkin takaisin aloituspisteeseen ja lopeta tallennus. Näin yksinkertaista se on, periaatteessa. Käytännössä opettaminen kysyy kuitenkin hermoja. Robotin ohjaaminen on hidasta ja hankalaa laahaavan applikaation vuoksi. Robotti kääntyy tosi herkästi ja reagoi ohjaukseen pienellä viiveellä. Tästä syystä robotin ohjaamista on hyvä harjoitella ensin. Stiga Go -applikaatiossa on oma harjoitusohjelma tätä varten. Kysymys kuitenkin kuuluu, jos tuotteen käyttöä tulee harjoitella, onko silloin hyvä tuote?

Robottia voi kuljettaa rajoja pitkin myös kärryn avulla ja suosittelenkin sitä. Itse käytin kärrynä aivan tavallista nelipyöräistä vedettävää puutarhakärryä. Kärryn vetäminen on paljon helpompaa kuin robotin ohjaaminen applikaation avulla. Kärryllä kuljettaessa kannattaa kuitenkin pitää maltillinen vauhti, jotta tallennus pysyy perässä.

Kaiken kaikkiaan robotin opettaminen on hankalaa. Se johtunee pienistä yhteyskatkoksista sekä hieman huonosti tehdystä applikaatiosta. Applikaatiosta paistaa läpi kiire, se vaikuttaa siltä, kuin tekijöiltä olisi loppunut aika kesken. Toivoisinkin, että Stigalla keskityttäisiin kehittämään nimenomaan robotin applikaatiota sekä alueiden opettamiseen liittyviä toimintoja. Alueiden opettaminen olisi hyvä jakaa pienempiin kokonaisuuksiin, jolloin mahdolliset pienet yhteyskatkokset eivät pilaisi koko tallennustyötä. Se, että joudut tekemään tallennuksia alusta asti uudelleen monta kertaa on turhauttavaa. Stigalla olisi kuitenkin loistavat mahdollisuudet kehittää tuotetta paremmaksi pitkin matkaa, sillä kehityskohdat ovat mielestäni nimenomaan hallintasoftaan liittyviä.

Onneksi robotille ei tarvitse opettaa aivan kaikkea. Stigan robottiruohonleikkuri osaa kiertää pieniä esteitä ilman, että sitä on määritelty kielletyksi alueeksi. Robotti kiertää puut ja pensaiden tyvet oikein hyvin törmättyään matkalla sellaiseen. Siispä kapeat ja pientä törmäystä kestävät esteet voi jättää ihan hyvin opettamatta. 

Ajasta ja nauti

Kun olin nähnyt vaivan opettaa robottileikkurille oman pihani oli aika nauttia työn tuloksista. Ajastin robotin leikkaamaan nurmikkoa kahdesti päivässä, tunnin ajan aamupäivällä ja tunnin ajan illalla. Robotti muistaa hienosti mihin kohtaan se edellisellä kerralla jäi ja jatkaa siitä. Stigan robottiruohonleikkuri noudattaa asetettuja rajoja mieletäni hyvinkin kiltisti. Se ei päädy vahingossa kukkapenkkiin leikkamaan pieniä pioninalkuja, kuten pelkäsin aluksi. Muutaman kerran robotti on ajautunut määritetyn leikkausalueen ulkopuolelle. Syytä tälle en tiedä. Mitään haittaa tästä ei ole kuitenkaan koitunut, sillä robotti pysähtyy itsestään päätyessään hakoteille. Robotti elää pihalla omaa elämäänsä ja kaipaa apua vain silloin tällöin. 

Stiga A 1500 robottiruohonleikkuri on todella kiinnostava peli. Se ei sovi kaikille pihoille GPS-yhteyden vuoksi, joten sitä ei todellakaan voi suositella kaikille. Robotin asennus on samaan aikaan helppoa ja ärsyttävää. Robotin opettaminen tuo mieleen kauko-ohjattavan leikkiauton, mikä on ensin hauskaa, mutta epäonnistuneiden tallennusyritysten jälkeen lopulta ärsyttävää. Robotti on todella hiljainen ja kettärä. Leikkausjälki on hyvää ja siistiä. Robotin heikkoudet liittyvät pääasiassa sitä ohjaavaan applikaatioon. Jään mielenkiinnolla seuraamaan mihin suuntaan Stiga vie tuotettaan tulevaisuudessa. Uskon, että rajalangattomat rohonleikkurit yleistyvät tulevaisuudessa ja niiden omainisuudet paranevat ajan myötä. 

Nyt kun olen päässyt robottiruohonleikkurin makuun, ei paluuta ole. Robotti on mukaavuudenhaluisen nautiskelijan sekä myös esteetikon vaihtoehto. Piha on aina siisti, kuin golfkenttä ja minä voin keskittyä kasvimaan nypräämiseen ja tietenkin laskotteluun. Best!

- Dekottaa.com - Sanna

Testissä Fiskarsin haravat

Jo koitti syksy ja jokavuotinen haravointishow. Meidän pihalla lehtiä riittää, melkeinpä päänvaivaksi asti. On useampi iso tammi ja vielä useampi iso vaahtera, jotka niitä tiputtelevat. Takapihalta löytyy kyllä kolme lehtikompostia, jotka kuitenkin täyttyvät samantien. Yritämme kompostoida kaikki lehdet, sillä haluaisimme käyttää kukkapenkkeihin ja muihin istutuksiin jokin kaunis päivä pelkästään oman maan multaa. 

Lehtiongelma taitaa olla kovin yleinen, naapurustossamme pussitetaan ja kärrätään syksyn lehtiä monituisin keinoin. Useampi vie lehdet sorttiasemalle, pois omilta vaivoilta. Sitä vaihtoehtoakin olemme pohtineet, mutta koska multaa kuitenkin tarvitaan joka vuosi jonkin verran, miksipä emme tekisi sitä itse.

Laittoi lehdet mihin tahansa, ne täytyy joka tapauksessa haravoida ensin kasaan. Pääsin testaamaan Fiskarsin uutta Light lehtiharavaa blogiyhteistyön kautta. Jospa haravointi olisi mukavampaa kevyemmällä haralla. Otin vertailukohdaksi  Fiskarsin vanhan oranssin haravan. 

Täytyy myöntää, että valkoharmaa harava miellyttää silmääni enemmän kuin mustaoranssi. Toisaalta, oranssi väri on mielestäni yhtä kuin Fiskars. Seikka josta sen oitis tunnistaa. Suomalainen klassikko. Mutta, rehellisesti sanottuna, en juurikaan välitä minkä värisellä haravalla lehtiä kasaan. Pääasia on, että harava toimii. 

En ole ihan varma onko Light-harava kevyempi kuin originaali oranssi harava. Tai varmasti on, mutta en huomannut sitä. Käytössä haravia liikutteli kevyesti kumpaakin. Pidin kuitenkin valkoisen haravan varressa olevasta mustasta tarttumispinnasta. Siitä sai paremman otteen. Oranssin haravan varsi on nimittäin liukas hansikkaat kädessä.

Light-haravan varsinainen hara elikkäs piikit ovat mielestäni himpun verran jämäkämmät kuin vanhan haravan. Mikä tekee haravoinnista hitusen kevyempää ja on siitä sekin hyöty ettei lehdet niin helposti jumita piikkien lomaan.

Oivia toimivia pelejä molemmat, valitsen paremmaksi kuitenkin Light-haravan. On kuitenkin hyvä, että haravia on nyt useampia. Pihahommia kun on aina mukavampaa tehdä porukalla.

-Sanna-

(Yhteistyössä Fiskars Garden)

Kumpulan Luomuksessa

Toinen kertani Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa ja aina yhtä kaunista katseltavaa. Lähdimme puutarhavierailulle vanhempieni kanssa alkuviikosta.

Kasvitieteellisen normaalisti niin kaunis lampi oli harmiksemme tyhjennetty huoltotoimenpiteiden vuoksi, mutta muuten puutarha oli oikein hyvässä kunnossa. Aivan joka kolkkaa emme tällä kertaa ehtineet koluta, sen verran suuri paikka on kyseessä. Ompahan jälleen syytä palata puutarhaan uudelleen.

Me hyödynsimme tällä kertaa puutarhan kauniita maisemia pienten potrettikuvien ottamiseen. Tässä muuten hyvä vinkki kesällä juhliville. Kumpulan kasvitieteellisestä puutarhasta saa kauniin taustan esimerkiksi kihlajais- tai hääkuviin. Puutarhan halki kulkevan puron varrella on kolme erilaista siltaa, jotka on kuin tehty valokuvaamiseen. Myös erilaisten puiden muodostamat kujat ovat kauniita valokuvauspaikkoja.

Kasvitieteellinen on pullollaan tuttuja ja vähän eksoottisempia kukkasia ja kasveja, joita ottaisin mieluusti kasvamaan myös omaan pihaan. Yllä olevassa kuvassa esiintyvä punainen kukka oli valtavan kaunis. Katsoin kukan nimen sen vieressä olevasta plakaatista, mutta enpäs muista sitä enää, valitettavasti.

Reilun viikon päästä alkava kesäloma mielessäni olen tutkaillut netissä erilaisia puutarhavierailukohteita. Saa nähdä mihin kesäloma meidät kuljettaa. Voi olla, että kipaisemme pariinkin näyttävään puutarhaan ulkomaille. Eihän sitä koskaan tiedä.

 -Sanna-

Lauantai-illan rauhaa

Rauhallista lauantai-iltaa kaikille! 

Onpas ollut mahtavan aurinkoinen ja lämmin päivä. Me vietimme sen  shoppaillen Nanson alennusmyynneissä, grillaillessa, uusia pioneja puutarhaan istuttaessa ja kansallispuistossa retkeillessä. Ohjelmaa on siis riittänyt. Päivää emme kuitenkaan suunnitelleet yhtään etukäteen ja sehän tässä vapaapäivässä onkin ollut ihan parasta. Kaikki asiat ovat tapahtuneet soljuvasti ja spontaanisti. 

Nyt illalla lötkötellään TV:n edessä ja otetaan rennosti. Olo on väsynyt, mutta onnellinen.

Vaaleanpunainen ja voimakkaantuoksuinen pionikimppu on viikonlopun kaunistus TV-tasolla.

-Sanna-

Juhannuksen pioni

Olen aivan hurahtanut pioneihin ja siksi olenkin haalinut niitä omaan puutarhaani nyt kahtena kesänä. Tällä hetkellä pihassa asustaa viisi kiinanpioni lajiketta ja kuusi uutta tainta odottaa vielä verannalla istuttamista. Tarkoitus on saada aikaiseksi kunnon pionimeri ja jos ei nyt aivan kaikki kiinanpioni lajikkeet niin ainakin montaa erilaista.

Postauksen kuvissa esiintyy vanhempieni mökkipihassa kasvava kiinanpioni, jonka lajikkeeksi olen päätellyt Dr. Alexander Fleming tai Barbara. Jompi kumpi. Se muistuttaa vähän molempia.

Pionit ovat todella kiitollisia kasveja. Isot näyttävät kukat kukkivat juhannuksesta eteenpäin eli parhaimpaan kesälomaikaan. Ei tarvitse olla kummoinenkaan viherpeukalo, että saa pionin viihtymään. Hyvällä aurinkoisella paikalla pioni kukkii runsaasti jo heti seuraavana kesänä istutuksesta eli se on myös hyvä malttamattomalle.

-Sanna-

Hyvää Juhannusta!

Terveisiä Suomen sateisesta suvesta. Meillä valmistaudutaan keskikesän juhlaan rauhallisissa merkeissä. Matkustimme tänään heti töiden jälkeen mökille ja tässä sitä parhaillaan lämmitellään saunaa. Sääennusteet lupailevat tuleville päiville kaunista aurinkoista säätä, joten varmasti hieno juhannusviikonloppu tulossa. Kalastusvälineet odottavat mökin eteisessä, siispä huomenna suunnataan ainakin järvelle kaloja narramaan. 

Kuvissa sateisen illan tunnelmia mökin puutarhasta.

-Sanna-

Olemme sopineet päivän...

Pihlalta oltiin juuri meihin yhteydessä. Kauan odotettu ja hartaasti hehkutettu terassinovi puhkaistaan tämän viikon torstaina! Jihuu jippii! 

Toivottavasti kaikki menee mallikkaasti. Olen järjestänyt muut kuviot siten, että voin olla asennuspäivänä paikalla vilkuilemassa miten hommat sujuvat.

Tässä odotellassa voidaan fiilistellä Suomen suvea puutarhakuvilla. Kuviin ovat päässeet toista kesäänsä meidän pihalla asustavat koristeomenapuu ja särkynytsydän.

-Sanna-

Terassin entraus - maalausvaihe

No niin, terassiprojekti jatkukoon!

Kun terassi oli pesty ja sen jälkeen kokonaan kuivunut, ryhdyimme maalaushommiin. Maalina käytettiin täysin peittävää V33 -terassimaalia, josta olenkin jo jutustellut aikaisemmin täällä. 

Maali on väriltään vaaleanharmaa. Sävyn nimi on Satiini. Väri tuo mieleeni vanhojen maalaistalojen harmaiksi maalatut lankkulattiat. V33 -terassimaalia on tarjolla neljää sävyä, joista muut taittavat enemmän tai vähemmän ruskeaan, joten värivalinta oli meille helppo. Harmaata sen olla pitää. Olisin kelpuuttanut väristä hintsusti tummemmankin version, mutta ehkä sittenkin parempi näin. Tämä vaalea harmaa tekee terassista aika raikkaan ja keveän oloisen.

Maali näyttää purkissa sekoittamattomana ihan punertavan beigeltä, eli ihan väärältä. Siksipä se pitääkin sekoittaa erityisen hyvin ennen maalaamista. Jos kaikki maalit täytyy sekoittaa hyvin, niin tämä se vasta täytyykin. Itse pelästyin hieman kun saimme maalipurkin kannen auki, mutta onneksi väri ei ollutkaan todellisuudessa ihan sitä miltä aluksi näytti.

Maalasimme terassin takanurkasta aloittaen, lauta kerrallaan. Melko nopeaa hommaa sitten kuitenkin, vaikka äkkiseltään arvelin muuta. Tarkat paikat maalattiin pienemmällä pensselillä, muuten maali levitettiin terassin pintaan isolla ulkomaalipensselillä. 

V33 -maali kuivuu todella nopeasti. Kuivuttuaan se tummuu hieman ja vastaa todella hyvin kaupan hyllyn reunassa ollutta värimallia, joten pisteet siitä. Maalasimme toisen maalikerroksen seuraavana päivänä. Maalin ohjeissa kehoitetaan maalaamaan kolmeen kertaan, jos terassi on taivasalla ja siksi aiommekin tehdä kolmannen maalirundin vielä tässä lähipäivinä. 

Terassin maalaamiseen menee pakollakin useampia päiviä, kun joka välissä täytyy odotella pinnan kuivumista. Maalaaminen on kuitenkin ihan täysin tehtävissä ja lopputuloksen kannalta ehdottoman kannattava juttu. Lopputulos on ehkä 500 kertaa parempi kuin minkälainen terassimme oli ennen maalaamista.

Nyt odottelen jo intopiukeena ensi viikon ovenasentajia. Puhkaisemme nimittäin oven olohuoneesta vastamaalatulle terassille. Ikkunat uusitaan siinä samalla. Jihuu, kohta päästään kesästelemään ihan kunnolla, kun entrattu terassi on vain yhden askeleen päässä.

-Sanna-

Terassin entraus - puhdistusvaihe

Vanhan kuluneen terassimme kunnostus alkoi nyt vauhdilla kun sää on suosinut maalaria. Vettä ei ole satanut päiviin ja aurinko senkun möllöttää taivaalla. 

Tyhjensimme terassin kalusteista ja aloitimme kuurauksen. Puhdistimme Laudat Ronsealin Terassin Puhdistaja & Elvyttäjä -aineella, joka osoittautuikin melko tymäkäksi aineeksi. Aine puhdistaa, mutta myös "kuluttaa" puun pintaa jotta uusi maali imeytyisi siihen paremmin. 

Vanhoissa terassilaudoissamme oli hyvin huonosti jäljellä enää alkuperäistä maalia, joten emme lähteneet erikseen hiomaan lautoja. Hiomistarpeen voi testata helposti tipauttamalla laudalle hieman vettä. Jos vesi ei imeydy lautaan, vaan jää pisaraksi sen pinnalle, laudat kannattaa ehdottomasti hioa ennen maalausta, jotta uusi maali tarttuu kunnolla. Siis jos ei halua maalailla terassia heti parin vuoden päästä uudelleen.

Harjasimme pesuaineen kauttaaltaan terassin pintaan normaalilla kylppäriharjalla, koska muuta ei ollut äkkiseltään saatavilla. Kylppäriharjan harjakset ovat melko kovat, joten ajattelimme sen olevan kyllin jämäkkä tähän touhuun. Kun pesuaine oli levitetty kauttaaltaan, jätimme sen muhimaan puun pintaan reiluksi vartiksi kuten ohjeissa neuvotaan. 

Kun aine oli saanut vaikuttaa, huuhtelimme sen pois puutarhaletkun avulla. Ja sitä huuhtelua saikin sitten tehdä jonkin aikaa, sillä laudat senkun jatkoivat vaahtoamistaan. Pesuainepönikässä sanotaankin, että huuhtelu pitää tehdä kunnolla, lauta kerrallaan.

Kun huuhtelu oli tehty, jätimme terassin kuivumaan rauhassa auringonpaisteeseen. Maalipurkin avasimme seuraavana iltana, mistä kerronkin sitten enemmän seuraavassa postauksessani.

-Sanna-

Viisut paketissa - puutarha kukassa

Ei pärjännyt Suomi Euroviisuissa. 

Nyt voisi tietenkin todeta, että "minähän sanoin", mutta en sano niin, koska enhän minä sitä tiennyt, arvelin vain. Kovasti tsemppiä Sandhjalle, että jaksaa kaiken pyörityksen ja spekulaation nyt kisojen jälkeenkin.

Eilen jännitettiin kovasti Euroviisujen finaalia ja meillä oli kotona oma pieni kisakatsomo, tottakai! Euroviisujen kunniaksi luistin karkkilakostani ja ostin pienen elikkäs ison pussillisen irtokarkkeja iltaa varten. Euroviisut on kerran vuodessa vaan!

Oma ääneni meni Australialle ja ehkä hieman yllättäin myös Israelille ja Espanjalle. Omat suosikit eivät voittaneet, mutta mitäpä tuosta. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että Ukrainan voittokipale ei omaa korvaani hivele, mutta olihan siinä oma puolensakin, sanomaa ainakin jos ei nyt ihan musiikillista hienoutta. Jännä seurata soitetaanko Ukrainan 1944 -biisiä radiossa nyt kesällä, kuten viisuvoittajakappaleita yleensä.

Tänään on ollut hieno sää, vaikka vielä pari päivää sitten ennusteet näyttivät sadetta. Eilen satoi koko päivän, mikä teki ihan hyvää puutarhalle. Meidän pihassa ovat tällä viikolla auenneet tulppaanit, vuorenkilvet ja särkyneetsydämet. Voikukkien lisäksi siis. :) Istuttelin tänään lisää kesäkukkia amppeleihin ja ruukkuihin. Lupasin juuri miehelleni, että tämän kesän kesäkukkasaldo on nyt täynnä. Seuraavaksi satsataan muunlaisiin piha- ja puutarhahommiin. Niistä lisää tulevissa postauksissa.

-Raasu-

Voikukkarallia rikkaruohonpoistajalla

Tässä on Fiskarsin Light Rikkaruohonpoistaja, jota lähdin kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Meidän pihalla voikukkaa riittää, joten testiapajat ovat kohdillaan. 

Käydäänpä läpi työkalun toimintaperiaate: 

Härvelin päässä olevat metallipiikit painetaan voikukan keskustan kohdalta maahan, niin että kasvi jää piikkien keskelle. Jos maa on kovempaa, voi painamista avustaa jalalla. Sitten työkalu voikukkineen nostetaan ylös maasta kampeamalla sitä jalkapuomia vasten. Voikukka on jäänyt piikkien väliin juurineen päivineen.  Voikukkavonkale vapautetaan piikkien päästä työntämällä varressa kiinni olevasta vivusta. Ja eikun seuraavan kukkasen kimppuun.

Huomasin, että voikukkien napsiminen on aika koukuttavaa. Siinä tuli innostuttua hommasta sen verran, että sain kasaan ison muovisäkillisen voikukanretaleita. Annoin kuitenkin voikukille aika paljon tasoitusta, jättämällä niitä noin tuhannen kappaletta vielä tontille kasvamaan. :)

Ajattelin hävittää juurineen noukitut voikukat jonnekin vähän kauemmas, etteivät ne mitenkään pääse kasvamaan meidän pihaamme uudestaan. Joo tiedän, käyn sotaa voikukkatuulimyllyä vastaan, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Rikkaruohonpoistajalla nousee maasta muutkin kuin voikukat. Itse sain kukkapenkin reunalta irti myös ruohotupsuja, nokkosen alkuja ja sellaisen kauttaaltaan piikikkään kasvin alkuja, jonka merkkiä elikkäs lajiketta en edes tiedä.

Rikkaruohonpoistaja on todellakin kevyt käyttää, kuten nimikin jo antaa ymmärtää ja mikä tärkeintä, se myös toimii hyvin. Laitteen piikit täytyy tosin laittaa hyvin tarkasti voikukan keskelle, jotta se saa hyvän otteen koko kukasta. Jos piikit menevät vähän sivuun, kukka jää möllöttämään paikoilleen kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Myös kivikkoinen tai muusta syystä erityisen kova maa tuottaa jonkin verran hankaluuksia. Nurmikolla tai kukkapenkissä luvatta asustavat voikukat sen sijaan saavat rikkaruohonpoistajalla kyytiä tosi helposti ja kätevästi. It's a keeper!

-Raasu-

(Yhteistyössä Fiskars Garden)

Betoninen maljakko ja Euroviisumaraton

 Ihanan aurinkoista ja lämmintä äitienpäiväniltaa kaikille! 

Me kotiuduimme juuri vanhempiemme luota mahat herkuista pullollaan. Kävin ensimmäisenä kastelemassa terassin kukat, näillä säillä pitää muistaa huolehtia kukkien kastelusta päivittäin ainakin talon aurinkoisemmalla puolella.

Koko eilinen ilta kului telkkarin äärellä Euroviisujen esikatselumaratonia katsellessa. Reilu neljä tuntia pelkkää biisiä ja tiukkoja arvosteluja väliin. Mieheni tulosti meille omat viisuarvostelutaulukot, jotka hän teki pikaisesti excelillä. Mekin annoimme jokaiselle kappaleelle omat pisteemme, minä omani ja mieheni omansa. Yritimme antaa pisteet niin ettei tv-tuomaristo ehtisi vaikuttamaan mielipiteisiimme. Minun top4 -listaan valikoitui lopulta Malta, Australia, Espanja ja Tsekki. Mieheni top-listalle nousi edellä mainittujen lisäksi myös Venäjä ja Azerbaidzan. Saa nähdä miten eurooppalainen musiikkimaku meillä loppujen lopuksi onkaan. 

Ylihuomenna päästään käsiksi itse euroviisukisoihin. Peukut pystyyn Suomen Sandhjalle, jotta päästään finaaliin.

Kuvien valkoiset liljat ovat uudessa betonisessa maljakossa, jonka ostin Kukkatalosta alkuviikosta. Tämä maljakko ei muuten kaadu sitten ihan helposti pieniin puhureihin ja siksi ajattelinkin viedä sen seuraavaksi ulos terassin pöydälle. Sinne se sopii hyvin muiden betonisten ruukkujen ja purnukoiden joukkoon.

-Raasu-

Mitä tuija-aidallemme kuuluu?

Kirjoittelin kaksi vuotta sitten keväällä tuija-aitaprojektistamme. Istutimme silloin pitkän pätkän timanttituijia tonttimme laidalle. Aita reunustaa tienvierustaa ja sen on tarkoitus toimia jonain päivänä näkösuojana.

Istuttaessamme tuijia, ne olivat nipin-napin metrin korkuisia. Tänä päivänä ne ovat suurinpiirtein puolentoista metrin korkuisia ja paljon tuuheampia. Puiden välit ovat kasvamassa pikkuhiljaa umpeen ja siksi tuijarivistö alkaakin jo vaikuttaa enemmän aidalta. Näkösuojaksi aidasta ei vielä ole, mutta kaikki aikanaan. Ehkä muutaman vuoden päästä.

Tänä keväänä tuijien latvoihin kasvoi pieniä rusehtavia käpyjä, mistä päättelenkin tuijien voivan ihan hyvin. Vain yksi 25 tuijasta kuivahti ja kuoli ensimmäisen vuoden aikana. Syyksi paljastui myöhemmin iso kivi, joka löytyi suoraan istutusojan alta, kuolleen tuijan kohdalta. Onneksi nuupahtanut tuija oli aidan päässä, joten napsasimme sen vain pois riviä rumentamasta. Uutta emme ole tilalle laittaneet, se ei taida kannattaa, sillä kiveäkään emme saa maan uumenista siirrettyä.

Tuija-aidan juurelle olen heitellyt itse tehtyä haketta, myös lannoitetta on annettu silloin tällöin. Alkukeväisin olen heittänyt tuijien päälle kevyttä varjokangasta, vaikkakaan en kovin tunnollisesti. On saattanut joskus tulla laitettua kangas paikoilleen vasta melko myöhään keväällä. Kärähtämään ne eivät kuitenkaan ole päässeet.

Tuija-aidan kasvatus vaatii pitkäjänteisyyttä. Se ei ole ihan nopea ratkaisu saada näkösuojaa. Asia riippuu tietenkin paljon myös siitä minkä mittaisina taimet hankkii ja mikä korkeus riittää näkösuojaksi kenenkin pihaan. Itse aiomme jossain vaiheessa istuttaa tuijia myös tonttimme toiseen reunaan, takapihan puolelle. Tämä on meidän tekemisen tyyli yleensäkin, teemme isompia asioita vaihe kerrallaan, osissa.

Tuija on siitä hyvä aitakasvi, että se peittää näkyvyyttä myös talvella. Se on varmasti yksi suurimmista syistä miksi tuija ja muut havut ovat niin suosittuja aitakasveja. Pensasaidat ylipäätään ovat erityisen hyvä ratkaisu silloin jos maa ei ole kovin tasainen, kuten meillä. Tämä on vain oma mielipiteeni, mutta minusta rinteen vuoksi porrastettu puuaita ei ole kovin kaunis. Varsinkaan silloin jos rinne on kovin jyrkkä. Mitä mieltä sinä olet? Pensasaita taas antaa anteeksi aika suuriakin korkeusvaihteluja, eikä lopputulos näytä kompromissilta.

Lopuksi muutama vinkki mitä tahansa puu- tai pensasaitaa harkitsevalle; pohjatyöt, pohjatyöt ja pohjatyöt :) Kannattaa myös hankkia varjokankaat tarpeeksi aikaisin, sillä ne usein loppuvat kaupoista kesken juuri silloin kun niitä tarvittaisiin.

Lue: 12 metriä tuija-aitaa

(Kiitos Suville postaus-ideasta.)

-Raasu-

DIY hyönteismökki

 Näin tämän idean Viherpiha -lehdessä ja tein meille samantien samanlaisen. Se on hyönteismökki eli hyönteishotelli. Katkottuja paksuja oksia narulla nippuun ja poralla reikiä puiden päihin, molemmin puolin. Saa nähdä muuttaako joku möttiäinen tähän asumaan. Perhoset olisivat erityisen tervetulleita.

Hyönteismökki roikkuu nyt autotallin kulmalla. Saa nähdä jääkö se siihen kuitenkaan. En tiedä miten mukavana ötökät pitävät kotia joka heiluu tuulessa... Enkä he eivät ole moksiskaan.

-Raasu-

Katto pesulla

Talossamme on pari vuotta vanha peltikatto ja vaikka se onkin aika uusi, siihen on ehtinyt kertyä (erityisesti varjon puolelle) inhaa vihreää töhnää. Mitä lie kasvustoa onkin, se ei näytä kovin kauniilta. 

Pesimme tai oikeastaan käsittelimme tänään katon aineella (Tak GTi, Nelson Garden), jonka olisi tarkoitus tappaa ja irroittaa tuo vihreä mönjäke seuraavan muutaman kuukauden kuluessa. Saa nähdä toimiiko katon puhdistus todella ihan näin helposti. Aineen pitäisi myös ehkäistä mönjäkkeen eli levän ja sammalen kasvua takaisin.

Kuva: nelsongarden.fi

Pönikkä kiinnitetään puutarhaletkuun, valitaan sopiva paine ja sitten ruiskutellaan peltikatolle. Sitten jäädään odottamaan, että aine vaikuttaa. Ehkä hieman myöhemmin kannattaa myös tanssia paikalle sadetta, joka huuhtelisi lian tiehensä.

Aine on hyvin stydiä eli jos lähdet kokeilemaan samaa, niin suosittelen todellakin laittamaan päälle kunnon suojavaatteet, ainakin muovihanskat ja suojalasit. Ainetta katolle ruiskutellessa sitä lentää ja pöllyää tuulen mukana ympäriinsä. Pullon takana on varoitus ihon syöpymisvammoista ja silmävammoista eli kannattaa mieluummin olla varovainen.

-Raasu-

"Marmorimaljakko" ja päivän ruusut

Eilen vietettiin kirjan ja ruusun päivää. Siispä ostin kirjan ja ruusuja itse itselleni. Nyt luemme mieheni kanssa kirjaa vuorotellen ääneen ja räkätämme Antti Holman melko härskillekin huumorille.

Tänään on ollut viileä päivä. Piti kaivaa esille pipo ja talvitakki, kun menimme ulos puutarhatöihin. Kaivoimme istutuskuoppia kahdelle uudelle ikivihreälle puulle, joiden lajiketta emme ole vielä edes päättäneet. Nyt meillä on kuopat, vain puut puuttuvat. Alustavasti on ajateltu, että kuoppiin istutettaisiin kartiovalkokuusia, mutta lajike ehtii muuttua vielä moneen kertaan ennen kuin kaupoille asti päästään.

24 vaaleanpunaista ruusua ovat maljakossa jonka materiaali vaikuttaa marmorilta. Sitä se ei kuitenkaan ole. Kuvio on printattu keraamisen maljakon kylkeen. Jäljitelmä on mielestäni aika hyvin onnistunut. Löysin maljakon Kodin1:stä viime viikolla.

-Raasu-

Testissä Fiskarsin raivaussakset

Nyt on meillä kokeilussa pelit ja vehkeet eli Fiskarsin raivaussakset kahdessa kokoluokassa. Viikonloppuna iskimme sakset kiinni isoon oksakasaan, joka oli röllöttänyt jo jonkin aikaa autotallimme vierustalla. No palasiahan siitä syntyi.

Isommat sakset ovat L-kokoiset, joissa leuat osuvat vastakkain oksaa katkaistessa. Eli kyseessä on niin kutsuttu alasin-malli. Pienemmät ovat M-kokoa ja ovat ohileikkaavat, eli leuat menevät sulkeutuessaan toistensa ohi, kuten normaalit taloussakset konsanaan. 

Molemmat raivarit ovat mekaniikaltaan sellaisia, joiden kanssa touhutessa ei tarvitse käyttää hirmusti voimaa, mikä sopii hyvin pullasarjalaisille, kuten meikäläiselle. :)

Tietenkin, tartuin ensin isompiin saksiin.

Siinä oksia ja risuja pienemmiksi saksiessani huomasin, että raivaaminen taitaa olla minun juttuni. On kiva päästä välillä rikkomaan jotain, kun yleensä sitä vain rakennellaan kaunista ja siistiä. Mukavan raffia hommaa ja pihakin siistiytyi taas hieman.

Pienimme isoja oksia, jotka harvensimme pihapuista syksyllä. Nyt oksat mahtuvat sopivasti oksasilppuriin, josta taas saamme kätevästi haketta tuija-aidan juurelle. Itse silputtu hake on muuten paljon kauniimman ja luonnollisemman näköistä kun kaupan pussihake.

Isommat sakset leikkasivat hyvin melko paksujakin oksia. Voimaa ei tarvinnut hirmusti käyttää, jos ollenkaan. Pienemmät oksat sujahtivat poikki todella helposti ja leikkauspinta jäi siistiksi. Se on tärkeää jos karsii oksia elävistä puista.

Isommat sakset kuitenkin painoivat käsissä jonkin verran. Kun siinä pidemmän aikaa puuhailin, alkoi kädet väsymään saksien kannattelusta. Silloin nappasin kokeiluun pienemmät sakset, jotka olivatkin reippaasti kevyemmät. 

Pienemmillä saksilla pärjäsi hyvin myös paksumpien oksien kanssa. Ohileikkaavat terät leikkasivat puuta helpommin ja kevyemmin. Pienemmistä M-kokoisista saksista tulikin sitten minun lempparit, vaikka sainkin ne kertaalleen jumiin liian paksuun karahkaan.

Molemmat sakset ovat toimivia. Nyt jos itse lähtisin ostamaan raivaussakset, valitsisin juurikin nämä pienemmät M-kokoiset ohileikkaavat sakset. Toisaalta, jos raivattavaa olisi enemmän ja puut olisivat isompia, kuin mitä meillä nyt on, saattaisin valita toisin.

Nyt on oksat leikelty ja kohta silputtukin. 

Raivaussaksille on pian uudelleen käyttöä kun on aika siivota takapihan ojanpielus. Siellä rehottaa tällä hetkellä pajun, vaahteran ja tammen alkuja ihan omine lupineen.

Tänään taas pihahommiin!

-Raasu-

(Blogiyhteistyössä Fiskars Garden)