Punainen ei ole koskaan ollut sisustusvärini, mutta kukissa se on ehdoton ykkönen. Ei ole kauniimpaa kukkaa kuin punainen kukka. Löysin lähikaupan leikkokukkaämpäristä kirkkaan, jopa räikeänpunaisia neilikoita.
Tänä viikonloppuna on riittänyt auringonpaistetta ja siksi päädyinkin napsimaan valokuvia heti herättyäni. On ihan eri asia herätä valoisaan aamuun kuin talven synkkyyteen. Kevättä kohti mennään ja valoa on päivä päivältä enemmän. Se on aivan mahtavaa.
Eilen illalla kisailtiin UMK:n finaali ja voittajaksi valikoitui Sandhjan Sing it away -kappale. Olen tulokseen samaan aikaan pettynyt kuin tyytyväinenkin. Sing it away ei ole suosikkikappaleeni vieläkään vaikka kovasti yritän asennoitua niin. Harmistukseni kulmakivi ei kuitenkaan ole itse Sandhja, vaan UMK-kisan pisteenlaskumetodi ja tuomaristoäänet. Minusta viisuihin kuuluisi lähettää se biisi jonka kansa on sinne (maksullisin) äänin äänestänyt. Tällä kertaa se olisi ollut Saara Aalto, ikuinen kakkosemme. Sandhja kiiti Saara Aallon sekä Mikael Saaren ohi pelkästään tuomariäänten ansiosta. Kansa olisi jättänyt Sing it awayn siis vasta kisan kolmoseksi.
Oli miten oli. Minulle riittää, että Suomi on mukana kilvassa ja euroviisupöhinässä, oli oma edustuskappaleemme mikä tahansa. On jännä päästä seuraamaan myös Euroviisujen uutta pistelaskutapaa sekä innovatiivista lavatekniikkaa. Miltä kuulostaa kolmiulotteinen LED-valoseinä, jonka sisällä artistit voivat kävellä ja esiintyä? Sen täytyy olla hieno. Mielenkiintoista on myös se, miten tätä uutta tekniikkaa käytetään Suomen Sandhjan esityksen aikana. Vilkkuuko kappaleeseen sopivat värikkäät ja pirteät valot vai jätetäänkö LEDit kokonaan sikseen ja laulellaan viisukisa; away.
Nooh nooh! Kuten ystäväni illalla WatsAppin kautta minulle kommentoi, kyseessä on asennekysymys. Siksi yritänkin selättää UMK-morkkikseni siirtymällä aurinkoisen sunnuntaipäivän remppahommiin.
-Raasu-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti