Testissä Fiskarsin oksasaha ja teleskooppivarsi

Syksy on saapunut ja syksyiset pihahommat. Meillä päästiin viikonloppuna puiden oksimishommiin asiaankuuluvilla välineillä, Fiskarsin blogiyhteistyön kautta. 

Meidän pihalla riittää isoja lehtipuita. On useampia isoja vaahteria ja tammia. Pari koivua, haapoja ja taitaa vielä olla yksi pajukin. Vaahterat ja tammet kuitenkin hallitsevat pihamme puustoa ylivoimaisesti, mistä olenkin varsin iloinen. Tammi on lemppari puuni, niin sisustuksessa kuin muutenkin. Tammi on arvokas jalopuu, jolla on persoonaa. Vaahteralla myös. Pihapiirimme oravat pitävät myös erityisesti tammenterhoista.

Ennen kuin me muutimme tähän taloon, ei pihapuita oltu juurikaan leikattu. Mitä nyt jokunen naapurin puolelle kurottautunut pidempi oksa oli katkaistu. Olemme siis saaneet "muotoilla" puut kokonaan ihan itse. Olemme karsineet puiden alimpia oksia kävelykorkeudelta aikaisemminkin, nyt kun saimme kokeiluun Fiskarsin kaarevan oksasahan yhdistettynä säädettävään teleskooppivarteen pääsimme käsiksi ylempää haarautuviin oksiin. Hieman turvallisempi ratkaisu kuin meidän aikaisempi tikapuut + käsisaha.

Itse sahaosa on aika pelottavan näköinen kapistus ja pohdinkin ensitöikseni miten tuollainen kannattaa varastoida turvallisesti. Terän kärjessä oleva reikä kuitenkin mahdollistaa, että sahan voi ripustaa varaston seinälle vaikka naulan avulla. Kun terä on ylhäällä seinällä siihen ei tule vahingossa satutettua itseään. Sahanterän päissä olevat väkäset muuten varmistavat sen, ettet tule teloneeksi itseäsi tai muita puun oksalta lipsahtavan sahan terään.

Ranteeni paksuinen teleskooppivarsi oli käytössä mahdottoman näppärä. Tykästyin siihen kovasti. Koska varsi on melko paksu, se ei tunnu rimpulalta, eikä liitoskohta huteralta. Parimetrisen varren voi säätää maksimissaan nelimetriseksi (varsi kokoa L), jolloin sillä yltää viiteen kuuteen metriin sahaajan pituudesta riippuen. QuikFit -liitos mahdollistaa sen, että varren päähän voi kiinnittää myös jonkin muun työkalun. Itse kokeilen seuraavaksi räystäskourujen puhdistusta teleskooppivarren ja Fiskarsin räystäskourupuhdistajan kanssa  ja nimenomaan turvallisesti maasta käsin.

Teleskooppivarren säätö on asteittainen. Säätö vapautetaan varressa olevalla oranssilla painikkeella. Varren sisällä on metallinen tappi, joka pitää valitun säädön paikallaan.

Me sahasimme isosta tammipuusta sekä parista isosta vaahterasta pois joitakin alimpia oksia. Oksat olivat painuneet sen verran alas, että ne häiritsivät nurmikon leikkaamista. Nyt ruohonleikkurin kanssa ajellessa ei tarvitse varoa lyömästä päätään oksiin.

Sahaaminen oli todella kevyttä puuhaa. Teleskooppivarsi ei paina juuri mitään. Siis kokoon nähden. Sahanterä taas syö puuta todella hyvin, sahaamiseen ei tarvitse käyttää voimaa. Se mikä Fiskarsin puutarhatyökaluissa on mielestäni erityisen hyvää onkin juuri se, ettei työkalujen käyttö edellytä punttisalilla käyntiä tai valtavia esivalmisteluja.

-Raasu-

( Yhteistyössä Fiskars Garden )

Rönsyliljat juurihoidossa

Jihuu! Vihdoinkin on perjantai ja tiedossa on pari aamullista parempia yöunia. Viikonloppuna aion olla niin paljon ulkona kuin sää sallii, tästä alkaa nimittäin pihan syystouhut. Haravointia, kukkapenkkien siistimistä ja sipulikukkien istuttamista. Sisäkasvien maailmassa tapahtuu myös. On aika istuttaa rönsyliljan uudet taimet multiin. Tällä hetkellä kasvinalut ovat juurihoidossa vesilasissa.

Rönsylilja on yksi helpoimmista viherkasveista. Ei tarvitse olla kummoinenkaan viherpeukaloinen kun sen saa jo viihtymään vuodesta toiseen. Rönsylilja on myös siitä kiva, että se kukkii pienen valkoisin kukin silloin kun olosuhteet ovat kohdillaan. Kukkien jälkeen rönsyvanoihin alkaa ilmestyä uusia kasvinalkuja, joista voi napsia taimia uusiin purkkeihin. Vesilasihoitoa ei edes välttämättä tarvitse, kasvi juurtuu ihan helposti vaikka sen laittaisikin suoraan multaan. Täytyy vain muistaa kastella. 

Rönsyliljaa on vaikea kastella liikaa, siksi se sopii loistavasti minun viherkasvikseni. Jos kastelu taas unohtuu liian pitkäksi aikaa, sen näkee kukasta hyvissä ajoin ennen kuin on liian myöhäistä. Kuivuudesta kärsivä rönsynlilja menettää väriä ja lehdet valahtavat alas pitkin pituuttaan. 

Rönsylilja on näyttävä amppelissa tai kasvikorokkeen päällä. Kasvin lehtivihreä on kauniin vaalea. Sävy josta useimmat pitävät.

Kuva: Taloon.com

Olen itse laajentamassa rönsylilja-arsenaaliani eräänlaista "viherseinää" varten. Olen nimittäin vähän aikaa sitten hankkinut olohuoneemme ison ikkunan eteen Kekkilän ruukkuporras -kasvitason. Aion täyttää tason kokonaan rönsyliljoilla. Uskoisin lopputuloksen olevan ihan näyttävä. Näin olen pääni sisällä visioinut. Saa nähdä miltä systeemi loppujen lopuksi näyttää.

-Raasu-

Messinkisten Nappuloiden puhdistus

Sain parisen vuotta sitten joululahjaksi messinkiset Iittalan Nappula-kynttilänjalat. En ole puhdistanut jalkoja kertaakaan, nyt ne olivat jo kovasti hapettuneet. Jotain oli tehtävä, sillä tummuneet kynttilänjalat alkoivat olla jo hyvin epäsiistin näköiset.

Vasen puhdistamaton, oikea puhdistettu

Nappuloiden paketissa muistaakseni ohjeistetaan puhdistamaan ne hopeanpuhdistusliinalla. Kokeilin sitä itsekin ensin, mutta homma ei pelittänyt lainkaan. Hankaaminen sitäpaitsi naarmuttaa helposti kiiltävää pintaa. Liina tai muut hankaavat systeemit eivät ole hyvä idea. Iittalan sivuilla sanotaan, että nestemäiset hopeanpuhdistusaineet eivät sovellu messingille... niinkö?

Koruharrastelijana minulta löytyy kaapista aina iso törpöllinen hopeanpuhdistusnestettä. Sitä sellaista, johon hopeiset korut ja vaikka aterimet voi dipata pariksi sekunniksi ja tummentumat häipyvät alta aikayksikön. Erittäin näppärää ainetta koruille, suosittelen. Merkkejä on useampia, mutta itse käytän Hagertyn Professional Silver Bath nimistä ainetta. Sitä saa varmasti jokaisesti koruliikkeestä parilla kympillä, riippuen purkin koosta. Iso purkki kestää käytössä vuosia.

Noh, koska Hagerty toimii hyvin hopeaan, niin päätin testata ainetta myös messinkisiin Nappuloihin. Messingin puhdistuksesta minulla on paljonkin kokemusta kouluajoilta, mutta silloisen puhdistusaineen tiedot ovat minulta auttamattomasti unohtuneet. Aineen koostumus taisi jopa olla salainen... mikä on hyvin tyypillistä kelloalalle. Kaikki on yhtä mystiikkaa.

Asiaan. Kastoin talouspaperin kulmaa Hagertyyn ja laimensin sitä kostuttamalla paperia lisäksi puhtaaseen veteen. Pyyhin Nappulat paperilla ja avot! Johan alkoi kirkastua. Lopuksi huuhtelin kynttilänjalat juoksevan veden alla oikein kunnolla. Nyt Nappulat ovat kuin uudet. 

Toivottavasti puhdistuksesta ei seuraa jälkikäteen mitään odottamattomia reaktioita. Koska puhdistin kynttilänjalat vasta äsken, en voi vielä turvallisesti suositella tätä puhdistustapaa muille. Tällä hetkellä kynttilänjalat kuitenkin näyttävät ihan priimalta, katsoppa vaikka itse.

Tässä molemmat kynttilänjalat ovat puhdistettu

-Raasu-

Habitaressa

Vihdoinkin sain varattua hetken omaa aikaa bloggailulle. Milloin tämä kiire hellittää, en enää välttämättä jaksaisi juosta asiasta toiseen tauotta ja lepäämättä. Onneksi, superkiireiset työpäivät loppuvat vielä joskus ja jäljelle jää vain... kiireisiä työpäiviä. Summa summarum, on kuitenkin parempi olla kiireinen kuin täysin kiireetön.

Kiireestä huolimatta, kävimme viime viikon perjantaina Habitaremessuilla katsastelemassa uusimpia sisustustuulahduksia. Johtuikohan perjantaiväsymyksestä vai mikä oli syynä, mutta messuilta ei tällä kertaa lähtenyt kotiin mitään sisustustavaraa. Ideoita sen sijaan lähti ja niitä tässä olenkin jonkin verran ehtinyt pohdiskella. 

Ehdoton suosikkini messuilla oli Hakolan messuosasto. Sieltä löytyi parikin kivaa juttua; Lempi -hylly ja palloamppeli.

Mitäs muuta messuilta löytyi. Noh, paljon kauniita mallisisustuksia, hienoja tammisia huonekaluja, hurja määrä erilaisia keittiövälineitä, kodinkoneita, valaisimia, äänentoistolaitteita ja notkuvia kirpputoripöytiä. Kaikkea kivaa ja kaunista kotiin.

Messuilla pääsin ensi kertaa näkemään livenä miltä Merow Wimgsin puukuosiset tyynyjakkarat näyttävät. Näistä istuimista oli kiinnostunut moni muukin messuvierailija, sen verran tiivis tunnelma heidän osastollaan oli. Pehmoiset puujakkarat ja tyynyt taitavatkin olla "se" tämän hetken sisustusjuttu. Jakkaroita on myydään Bestoressa.

Yksi lemppariasioista messuilla oli myös Woodekin tammisten huonekalujen sarja. Tammi on minun puuni ja Woodekin Inkeri tai Hugo voisivat olla minun sohvapöytäni... hmm...

-Raasu-

Työpöytämietteitä

Minä ja mieheni, teemme molemmat paljon töitä myös kotoa etänä. Työhuoneeksi ristityssä "takkahuoneessamme" on erilliset työpisteet ja pöytäkoneet meille molemmille. Kalusteet on ostettu aikanaan Ikeasta, perus yhdistä-pöytälevy-ja-jalat -tyyppinen ratkaisu. Työtuolit ovat myös Ikeasta. Nyt olen kuitenkin ajatellut päivittää kotikonttorimme kalusteet, sillä istumatyöstä rasittuvat selkämme kaipailevat kalusteisiin lisää säätöominaisuuksia. 

Ihan ensimmäisenä vaihtoon lähtevät työpöydät. Sähköpöytä olisi mahtava, selälle tekee hyvää tehdä töitä välillä seisten. Sähköpöydät ovat kuitenkin melko kalliita aparaatteja, joten luulempa päätyväni veivi-malliseen manuaalisesti säädettävään pöytään. Ihan täydellinen vaihtoehto sellaiseksi löytyy yllättäen Ikeasta!

Kuva: Ikea.fi

Skarsta -työpöydän pienempi koko (uutuus) olisi meille juuri passeli; 120 x 70. Yli 120 leveät pöydät eivät työhuoneeseemme enää vierekkäin mahtuisikaan. Mikä parasta, tätä pöytää saa kokovalkoisena. Hintakin on säätöpöydäksi ihan kohtuullinen. Jos valitsee sähköpöydän sijaan veivipöydän, siinä säästää useamman satalappusen.

Kuva: Ikea.fi

Työtuolit pitäisi myös vaihtaa. Nykyisten tuolien ergonomia ei ole kohdillaan. Tuolien ostopaikaksi olen ajatellut Martelan Outlet-myymälää. Jos Martelan valikoimista ei löydy sisustukseen sopivaa, valkoista tai harmaata työtuolia, niin laajennan etsintöni muualle. 

Kuva: Ikea.fi

Kaikkea ei voi kuitenkaan ostaa yhdellä kertaa, joten aloitamme työhuoneen sisustamisen työpöydistä. Katsotaan löytyykö Ikean Skarstalle vielä hyvää kilpailijaa.

-Raasu-

Ruusuja ja kynsilakkaa

Hyvää jo alkanutta viikonloppua kaikille. Olenko ainoa josta tuntuu siltä, että työviikko oli vähintään päivän liian pitkä? Itse olen vieläkin ihan nuutunut, vaikka takana on hyvät (ei tosin kovin pitkät) yöunet. 

Tämän aamun ja päivän aion ottaa rauhallisesti, sillä illalla olen taas menossa. Kokoonnumme nimittäin pienellä porukalla veljeni luokse viettämään illanistujaisia. Illan asu on mietitty ja valittu jo eilen saunanlauteilla "rentoutuessa", joten siitä ei tarvitse kantaa enää huolta. Kiva päästä tapaamaan ihmisiä pitkästä aikaa.

 Työpäivän ja saunaillan lisäksi vierailin eilen Messukeskuksessa Habitare-messuilla. Ohjelmaa ei siis ole viimepäiviltä puuttunut ja huomaan, että osaan järjestää sitä itselleni aika taitavasti. Habitare-messuista kertoilen lisää myöhemmässä postauksessa.

Viikonloppukukat, viikonloppukynnet, ruusuja ja kynsilakkaa. Laajensin toissapäivänä Essie-kynsilakkojen sarjaani uudella sävyllä nimeltä Eternal Optimist. Tästä sävystä on tarkoitus tulla arjen piristys. Neutraali ja hillitty sävy sopii mielestäni hyvin arkisempiin kynsiin, sillä arkenakin on kiva olla huoliteltu kynsiä myöten.

En ollut lakannut kynsiäni pitkään aikaan, mutta jokin aika sitten ihastuin kaupassa Essie-lakkojen standiin, joka esitteli valtavan määrän erilaisia sävyjä laidasta laitaan. Essiellä on siis hurjan suuri valikoima, katsokaapa vaikka heidän sivuiltaan. 

Käytössä huomasin ilokseni, että Essie-lakat ovat hyvin kestäviä. Kynnet pysyvät kauniina useita päiviä ilman, että väri alkaa samantien lohkeilla kynsien kärjistä. En ole onnistunut koskaan aikaisemmin löytämään kynsilakkaa jonka voi levitellä kynsille huoletta vaikka pari päivää ennen juhlia.

Sävyt vasemmalta oikealle: a cut above, cute as a button, fiji, eternal optimist

Hauskaa lauantaita!

-Raasu-

Vaatekriisi ja häähömpötystä

Huoh, tätä juhlavaatetusstressin määrää. Miksi, oi miksi naisille ei ole keksitty jotain helppoa juhlavaatekulttuuria, kuten miehille on. Helppokos siinä on vaihdella vain kravatin ja kauluspaidan väriä ja taas on uutta ja freesiä päällä joka juhlaan. Sama tumma puku vaan päälle ja välillä pesulan kautta. Nimittäin, täällä sitä arvotaan taas viimehetkellä laitanko päälleni jakkua vai mekkoa. Olenko taas liian mustissa kuten aina ja olenko ali- vai ylipukeutunut... kuten aina?

En pidä juhlapukeutumisesta kahdesta selkeästä syystä. Vihaan sukkahousuja. Vihaan korkokenkiä. Jos näitä kumpaakaan ei juhlavaatetukseensa halua, jäljelle jää aika suppea setti juhlataminetta. Näitä ystäväni huomisia hääjuhlia varten ostin uudet Eccon korkokengät, sillä jommallekummalle oli annettava periksi. Sukkiksille tai korkkareille. Ecco korkkarini eivät ole ehkä maailman juhlavimmat, mutta jos nyt kerran korkokenkiä on pidettävä, niin mieluummin sitten mukavat Eccot. Nahkaa inside out!

Ostin huomisia juhlia varten myös uuden laukun. DKNY:n nahkainen pieni olkalaukku on höystetty kultaisilla yksityiskohdilla. Vähän tingelitangelia tässä kaivataan, juhlan kunniaksi.

Kaiken vaatekriiseilyn tuoksinnassa yritän kovasti keskittyä siihen ajatukseen, että minähän olen juhlissa vain vieras. Päivän tähdet ovat varmasti täydellisen ihania ja kauniita. Se on pääasia ja tärkeintä. Minä se taas itkeä pillitän varmasti jo kirkon portailla ja keskityn tuijottamaan morsiamen valkoista unelmaa, niinkuin kaikki hömpsähtäneet täti-ihmiset häissä tekevät. Jokin niissä hääjuhlissa on. Häämarssin ensitahdit ja jo aivoissa napsahtaa. Mieli lähtee leijailemaan romantiikanhuuruisessa ja lentävien riisien täyttämässä atmosfäärissä. Oma mieskin näyttää vähän komeammalta kuin ennen ja elämä muutenkin on kertakaikkisen rakkaudentäyteistä ja ihanaa. Täydellistä.

-Raasu-

Väsynyt mutta kiireinen

Huh. Blogi on ollut pitkään hiljaa, vaan minä en. Töissä on kiire ja se heijastuu tännekin. Rekrytointihaastattelujen täyttämien työpäivien jälkeen ei ole jaksanut kotona tehdä juuri mitään tuottavaa. Netflix auki ja iltapalaa suuhun. Siinä se viikko on vierähtänyt, Peaky Blindersia katsellessa. Melkoisen koukuttava sarja, vaikka en olisi ennalta sitä uskonutkaan.

Kiireestä huolimatta olen kerennyt silti vähän sisustaakin. Löysin kaupoilta kauniin sulka-aiheisen kynttilän sekä tarjoussyklaameja, kaksi yhden hinnalla. Syklaami on muuten yksi niistä ruukkukukkasista joita en ole koskaan saanut menestymään. Kasteluintoni taitaa olla lajikkeelle liikaa. Tai ehkä annostelen syklaameilleni liian paljon suoraa auringonvaloa ja lämpöä. Nooh, kyllä minä nämäkin kukkaset aina viikon tai kaksi saan pysymään hengissä ja sehän riittää.

Tänään aion mennä aikaisin nukkumaan. Se on miltei välttämätöntä. Heräsin nimittäin viimeyönä kolmen aikaan hyvin epämiellyttävästi. Tiedättehän, kun palovaroittimen patteri on loppumassa, silloin herää. Säikähdin meteliä paljon ja heräsin oikein kunnolla. Sen jälkeen en ole nukkunut. Nyt väsytää huolella ja nälättää myös. En ole ehtinyt syömään tänään kunnolla. Siispä jääkaapin kautta tutimaan.

-Raasu-