Koukkuvieroituksessa

Itku pitkästä ilosta eli ahneella on kakkanen loppu. Vai miten sitä sanotaan. 

Kuukausia kestänyt virkkausmaniani sai arvoisensa päätöksen, kun sain lopulta tenniskyynärpään eli tässä tapauksessa virkkauskyynärpään. Ei saisi enää jatkaa jos jo sattuu, sitten käy näin. Älkää te olko yhtä hönöjä kuin minä. 

Olen ollut nyt muutaman viikon koukkuvieroituksessa ja täytyy sanoa, että vaikeaa on ollut. Ei kannattaisi jättää kaikkia ihania lankakeriä ja keskeneräisiä töitä näköselle olohuoneen sohvan viereen. Siinä ne koukut lankoineen tuijottaa sinua ja melkein kuin huutaa "virkkaa mua, virkkaa!". Pari päivää sitten koitin onneani ja virkkasin vähän, ihan vähän vain. Sieltä se kipu vielä löytyi, vaikka pahin vaihe on jo ohi. Vielä pitäisi malttaa.

Virkkauskyynärpää häiritseekin sitten ihan koko elämää, kun sellaisen saa itselleen aikaiseksi. Muun muassa hiiren käyttö oli opeteltava uudelleen vasurilla. Se vasta hankalaa oli. "Onneksi" olen telonut käteni vastaavasti muutaman kerran aikaisemminkin, joten ihan ensimmäistä kertaa ei oltu pappia kyydissä. 

No nyt kun virkkaus on kielletty, niin mitä tehdään sillä ajalla jonka siihen on tähän asti tupannut käyttää? 

Tekisi mieli lähteä pelaamaan sulkapalloa... ai niin, ei se käy. 

Tai kirjoittaa blogia pitkästä aikaa... ai niin, eihän sekään käy. 

Mitä jos leipoisi jotain tai askartelisi vaikka kortteja ensi jouluksi... ei ei...

Sitä ei siis tekevä ihminen pysty tekemään sitten yhtään mitään ilman oikeaa kättä! 

Siksi olenkin nyt viimeaikoina vain kävellyt. Lähinnä sisällä, joululahjaksi saamallani kävelymatolla. Ulkonakin voisi kävellä, mutta tähän aikaan vuodesta siellä on super liukasta, eikä huvittaisi teloa enempää raajoja, päästä puhumattakaan. 

Kävelymatto on muuten hieno peli. Kävely taas... on tekevälle ihmiselle pidemmän päälle tylsää. Kuntolaite täytyy siispä virittää keskelle olohuonetta TV:n eteen ja katsella samalla HBO:n sarjoja. Kaikki menee hyvin kunnes... kunnes sarjassa tulee jännittävä kohta. - Kyllä, niinkin voi käydä, nimittäin unohdat kävellä!

Onneksi kävelymatossa on turvapiuha. Se pysäyttää hihnan kun ajaudut liian taakse. Turvapiuha pitäisi vain etukäteen muistaa lyhentää sopivan mittaiseksi. 

Tiedän nyt nimittäin kokemuksesta, että ko piuha ei paljon lämmitä jos se pysyy kivasti paikoillaan, kävelijän kuperkeikasta huolimatta.

Hauskaa ja turvallista maanantaita sinulle.

-Sanna-

Kontakteja Omakoti-messuilta

Terveisiä Omakoti-messuilta, jotka pidettiin viime viikonloppuna Myyrmäki-hallissa. Me kävimme messuilla lauantaina pahimpaan ruuhka-aikaan, mutta saimme kuitenkin kerättyä kaiken sen informaation mitä lähdimme sieltä hakemaan. Nimittäin, hakusessa oli kolme tekijää, sähkömies, kylpyhuoneurakoitsija sekä ikkuna-asentaja. Kävimme läpi koko messuhallin ja juttelimme vähintään viidentoista urakoitsijan kanssa. Kyselimme myös Verisuren osastolta onko valikoimiin tullut mitään uutta ja olihan sitä.

Messuvierailun tuloksena ikkunafirma Pihla on tulossa meille tällä viikolla mittaamaan uuden ikkunan sekä oven paikkaa. Tällä kertaa uusimme oven kylpyhuoneesta ulos sekä löylyhuoneen ikkunan. 

Teetämme ikkuna/ovi-remontit tällä tavoin osissa, se sopii paremmin kukkarolle sekä muihin remontttiaikatauluihin, mitä meiltä toden totta löytyy. Aiomme nimittäin viimeinkin remontoida koko kylpyhuoneen sekä saunan. Sen on tarkoitus tapahtua ensi vuoden aikana, mieluiten kesällä. Kylpyhuoneremonttia silmällä pitäen laitamme nyt ikkunan ja oven kuntoon ensin, jottei karmien ja pintamateriaalien liitoskohtia tarvitse tehdä moneen kertaan uudelleen.

Löysimme messuilta myös useampia kylpyhuoneurakoitsijoita, joilta aiomme pyytää tarjouksia heti kun ikkunaprojekti on valmis. Kylppäriremppaajien valinta on kuitenkin melko jännittävää puuhaa. Aina mietityttää, mitenhän se homma sitten käytännössä sujuu, onko millaisia riskejä, miten toimii kommunikaatio. Aion syynätä remppafirmojen suositukset ja referenssit läpi huolella ennen valintaa. Kysellä tutuilta ja toreilta, haastatella myyjiä. Kylpyhuoneen laittaminen on niin kallista, että sen on onnistuttava. 

Kyselin kylppäriurakoitsijoilta mielipiteitä myös mikrosementistä. Sehän on kovasti muotia kylpyhuoneissa nykyään. Olin hieman yllättynyt vastauksista joita sain, nimittäin, urakoitsijat eivät suosittele mikrosementin käyttöä kylpyhuoneissa. Suihkuttomissa vessoissa korkeintaan. Omien sanojensa mukaan aine on vielä sen verran uusi ja tuntematon, joten he eivät voi mennä takuuseen sen kestävyydestä. He eivät voi suositella materiaalia josta ei ole pitkäaikaista näyttöä ja kokemusta. 
Tämä on ymmärrettävää. Silti mietin, missä on uusien materiaalien tutkimuskenttä, milloin mikrosementistä sitten on tarpeeksi näyttöä ja kokemusta? Hmm... Miten voivat pari vuotta vanhat asuntomessu-kylpyhuoneet tänä päivänä?

Noh, meidän kylpyhuoneeseen ei tule mikrosementtiä, tulee linkkeriä ja laattaa, valkoiseksi käsiteltyä laudetta ja kattopanelia. Olen poiminut internetin ihmeellisestä maailmasta ideoita ja tunnelmia tulevaa kylpyhuonetta varten. Olen piirtänyt uutta pohjapiirrosta, miettinyt kalusteita ja valoratkaisuja. Alan olla aika hyvin jyvällä mitä tuleman pitää. Mielikään ei ole matkan varrella muuttunut kovin paljoa, vähän kuitenkin. En enää halaja isoa lasiseinää kylppärin ja löylyhuoneen välille. Se ei ole käyttistä meillä, tyydyn siispä puolikkaaseen lasiseinään. :)

Tapasimme messuilla myös sähkömiehiä. Tuo ah niin kummallinen ja omanlaisensa ihmistyyppi. En ole eläessäni tavannut omituisempia ihmisiä kuin sähkömiehet. Lasken tietenkin leikkiä, mutta totta toinen puoli. Messuilla tapaamamme sähkömiehet olivat tyynen rauhallisia, melkein apaattisia, varmasti ammatissaan kovin taitavia, mutta eivät kovin asiakaspalvelutaitoisia. 
Kerroin eräälle sähkömiehelle vaatimattomat ajastintoiveeni, haluan ajastetut ulkovalot. Hän siihen, että "etkö voisi vain tyytyä liiiketunnistinvaloihin". Minä vastasin siihen pienen hämmentyneen hiljaisuuden jälkeen, että "en, se ei ole sama asia". 
Noh, tämä sähkömies ei varmaankaan päädy meille asentamaan ulkovaloja. Sähkömies on kuitenkin pakko palkata jos jotain muutoksia sillä saralla haluaa. Onneksi messuilta oli löydettävissä useampia vaihtoehtoja. 

Ulkovalojen lisäksi tarvitsemme sähkömiestä ehostamaan talon alkuperästä sähkökaappia. Modernisoimaan sen, vaihtamalla koko laitoksen uuteen, uusilla ominaisuuksilla. Se ei ole mikään pieni homma se. Eikä kovin tavanomainen juttu. Ei sellainen, joka pitäisi tehdä joka taloon joskus. Siksi uskoisinkin, että sähkömiehet eivät tätä hommaa kovin mielellään ota tehtäväksi. 
Meillä se kuitenkin pitäisi tehdä, useammastakin syystä. Minulle joka en sähkökaapin ydintä tunne, tärkein syy on järjettömän kova poksuva ääni joka sähkökaapista kuuluu tasaisin väliajoin. "Vanhaa mekaniikkaa", sanoo mieheni, joka onneksi on perehtynyt asiaan hieman tarkemmin. Joskus herään poksahdukseen keskellä yötä. Vaikka sähkökaappi onkin eri kerroksessa ja eripuolella taloa. Ja se ei todellakaan ole ok, siksi asia täytyy korjata, tavalla tai toisella. 
Näitä vanhan talon ihanuuksia, NOT.

On kuitenkin hieno huomata, että näköjään jaksamme tätä remppapöhinää vieläkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen. On nimittäin menossa remonttimme viides vuosi, eikä loppua näy. Osta vanha talo niin et tarvitse muita harrastuksia. Niin se menee. Ihminen jaksaa yllättävän paljon, vaikka ei siltä aina tunnukaan. Ehkä se on se kun näkee välillä jonkin asian etenevän ihan oikeasti. Pieniä voittoja matkan varrella. 

Olen myös välillä miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että mitä jos asuisimmekin remonttivapaassa asunnossa... Mutta hei! Mitä ihmettä me sitten tekisimme kaikki illat ja viikonloput??? ;)

-Sanna-

(Kuvat: Omakotimessut.net)

Pientä sisustusdraamaa

Huomenta. Toivottavasti nukuit paremmin kuin minä. Saattaa johtua virkkauksen aiheuttamasta niskajumista, tai sitten viimeaikainen sisustusdraama on vienyt hyvät yöunet. 

Draama on ehkä hieman liian voimakas sana, mutta epäonnesta voi puhua. Me nimittäin tilasimme muutama viikko sitten uuden mahtavan king size jenkkisängyn, jonka toimitusajaksi sanottiin kaksi viikkoa. Siispä odottelimme innoissamme sänkyä toimitettavaksi koko viime viikon. Purimme oman vanhan sänkymme kappaleiksi ja veimme valmiiksi pois uuden tieltä. Olemme nukkuneet nyt odotellessa pelkkien patjojen kanssa lattialla. Mitään ei kuitenkaan kuulunut koko viikkoon, siispä soitimme Askoon, josta sänky on ostettu. Heillä ei ollut vielä mitään tietoa milloin sänky voisi olla valmis. 

Eilen soitimme Askoon uudelleen, tällä kertaa he tiesivät kertoa, että sänky toimitetaan meille aikaisintaan torstaina tällä viikolla. Toimitus myöhästyy siis viikon, ei sen enempää. Kuitenkin vähän harmittaa.

Toinen draamailu koskee String -hyllyjä, jotka kävimme ostamassa Vepsäläiseltä eilen. Hyllyt tulevat olohuoneeseen valkoisen leveän senkin päälle. Kun menimme liikkeeseen saimme kuulla, että String-hyllyt ovat hyvin pitkälti kaikki loppuneet. Heillä on juuri päättynyt niihin liittyvä ale-kamppanja. No me siihen, että olipas meillä huono tuuri. Ystävällinen myyjä kuitenkin tutkaili varastosaldoja ja löysikin meille osat joita olimme tulleet ostamaan. Saimme ne samantien mukaan ja vielä kamppanja-alella. Kaikki näytti menevän sittenkin ihan jees.

Kotona huomasimme kuitenkin, että olimme saaneet väärän mittaiset hyllylevyt. Kannatintikkaat olivat sitä mitä pitikin, mutta emme pysty käyttämään varsinaisia hyllylevyjä. Hienoa! 

Tänään täytyy palata Vepsäläiseen ja kysellä oikean kokoisia levyjä. Saattaa kuitenkin mennä tilaukseen, sillä eihän heillä osia juuri ollut jäljellä myymälässä. Toimitusaika on kaksi viikkoa. Ehkä...

-Sanna-

Ovien asennusta ja viimeinen lomapäivä

 On neliviikkoisen kesälomamme viimeinen päivä. Huomisesta alkaen opetellaan taas heräämään kukonlaulunaikaan ja kiirehtimään töihin. Olisi sitä vielä mielellään lomaa jatkanut, vaikka toiset neljä viikkoa lisää. Helposti. Meidän loma kului kotona touhutessa, mökkeillessä ja kesäriennoissa vieraillessa. Todella hyvä ja rentouttava kesäloma kaiken kaikkiaan, lisää näitä!

Kuten niin monena muunakin kesälomapäivänä, niin tänäänkin ollaan aherrettu remonttihommien parissa. Tarkemmin sanottuna yläkerran väliovien kanssa. Teimme yhden ovihankinnan lisää ja vaihdoimme parin oven paikkaa keskenään. Nyt voimme todeta, että kaikki talon väliovet ovat uusia ja viimeisen päälle yhteneväistä lookia. Hyvästi 80-luvun kellastuneet laakaovet. 

Olemme kesäloman aikana uusineet myös seinien valokatkaisimia sekä töpseleitä modernimpaan suuntaan. Osa katkaisimista on ollut uusia jo jonkin aikaa, mutta nyt on aivan kaikki. Osissa tehtiin tämäkin projekti, kuten remppatyyliimme sopii.

Tiedän jo ennalta, että tänä iltana on vaikea saada unta. Meidän unirytmi on loman aikana ollut aivan toisenlainen kuin mitä arkena normaalisti. Täytyy yrittää väsyttää itseäni vielä kävelylenkillä ja Netflixleffalla.

-Sanna-

Onko sinulla mottoa?

En itse pidä kovinkaan paljon sisustusesineistä joissa on tekstiä. Tämä motto-taulu valloitti kuitenkin sydämeni Densenion verkkokaupassa, siispä tilasin sen itselleni. Teksti nimittäin kuvaa erittäin hyvin omaa elämänasennettani tänä päivänä: 

Let's do what we love and do a lot of it (tehdään sitä mitä rakastetaan ja tehdään sitä paljon).

Sen verran on elämä päähän potkinut, että sitä antaa itselleen jo luvan nauttia asioista. Nimenomaan sellaisista asioista, joista ei välttämättä ole iloa tai hyötyä kenellekään muulle. Tai asioita joita muut eivät ymmärrä tai sinulta odota. Hiiteen muiden odotukset ja käsitykset sinusta ylipäätään! Oman elämän sisällön rakentaminen kun kuuluu lähinnä sinulle itsellesi eikä kenellekään muulle, niin kauan kun pysytään lakien sisällä. Jokaisella pitäisi olla oikeus tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja (vaikka ihan kaikkea ei valitettavasti pääsekään päättämään) ilman, että sitä täytyy selittää muille.

Olen kuullut jonkun elämänviisaan ihmisen kehoittavan tekemään joka päivä ainakin tunnin ajan jotain mikä saa sinut tuntemaan olosi hyväksi. Ei pöllömpi neuvo. Olen yrittänyt itsekin toteuttaa tuon tyyppista ajatusta. Jokaiseen päivään pitäisi mielestäni kuulua pakollisten tai välttämättömien velvollisuuksien lisäksi myös jotain ihan omaa elämänmakuista touhua. Oli se sitten miten pientä tai huomaamatonta tahansa. Sitä mitä se on, se pitää itse löytää.

Tehdäänhän siis välillä ihan vain sitä mikä meitä huvittaa!

Aurinkoista keskiviikkoa kaikille.

-Sanna-

Lauantai-illan rauhaa

Rauhallista lauantai-iltaa kaikille! 

Onpas ollut mahtavan aurinkoinen ja lämmin päivä. Me vietimme sen  shoppaillen Nanson alennusmyynneissä, grillaillessa, uusia pioneja puutarhaan istuttaessa ja kansallispuistossa retkeillessä. Ohjelmaa on siis riittänyt. Päivää emme kuitenkaan suunnitelleet yhtään etukäteen ja sehän tässä vapaapäivässä onkin ollut ihan parasta. Kaikki asiat ovat tapahtuneet soljuvasti ja spontaanisti. 

Nyt illalla lötkötellään TV:n edessä ja otetaan rennosti. Olo on väsynyt, mutta onnellinen.

Vaaleanpunainen ja voimakkaantuoksuinen pionikimppu on viikonlopun kaunistus TV-tasolla.

-Sanna-

Olohuoneen uusi pöytä

Tilasin jo jonkin aikaa sitten olohuoneeseemme uuden pöydän. Sehän se on, sisustusblogeissakin paljon esiintyvä Hayn Tray. Puolustuksekseni täytyy sanoa, että näin kovasti vaivaa etsiessäni sopivaa pöytäkandidaattia netistä. Hay Trayn hinnalle, laadulle ja lookille on kuitenkin vaikea pistää kampoihin. 

Kaikessa yksinkertaisuudessaan Tray antaa ystävällisesti huomion sen päälle asetetuille esineille. Täsmällisen neliönmuotoiselle pöydälle on tosi helppo tehdä kauniita asetelmia, sekin on varmasti yksi syy miksi se on niin kovin suosittu.

Pöydän päällä oleva nuden värinen pieni tarjotin on hankinta Kodin1:stä. Kuusikulmainen sinertävänharmaa metallitarjotin taas on Hayn Kaleido. Tuoksukynttilä on H&M:stä. Tuhkansininen pieni lasipullo on Plantagenista. Kullattu tuikkuastia on vanhaa Arabiaa kirpputorilta ja yksi ihan lemppari sisustusesineistäni.

Hempeitä pastellinsävyjä ilmestyy kotiimme ihan vaivihkaa. Taitaa olla sisustajalla kesää rinnassa.

Aurinkoista pikkulauantaita kaikille. Meillä elellään kotona rauhallisesti vielä tämä päivä ja parannellaan vatsatautia. Olo on kuitenkin sen verran hyvä jo, että huomenna on paluu töihin ja normaaliin päiväjärjestykseen. Elämä jatkuu!

-Sanna-

Hyvää Juhannusta!

Terveisiä Suomen sateisesta suvesta. Meillä valmistaudutaan keskikesän juhlaan rauhallisissa merkeissä. Matkustimme tänään heti töiden jälkeen mökille ja tässä sitä parhaillaan lämmitellään saunaa. Sääennusteet lupailevat tuleville päiville kaunista aurinkoista säätä, joten varmasti hieno juhannusviikonloppu tulossa. Kalastusvälineet odottavat mökin eteisessä, siispä huomenna suunnataan ainakin järvelle kaloja narramaan. 

Kuvissa sateisen illan tunnelmia mökin puutarhasta.

-Sanna-

Projekti-ihminen

Huoh mikä viikko! Tai oikeastaan mitkä viikot. Olen elänyt viimeiset kaksi viikkoa elämäni ehkä kiireisintä aikaa, niin töissä kuin siviilissäkin. Nyt kuitenkin helpottaa ja vielä osuvasti perjantaina, viikonlopun kynnyksellä. Tiedäthän sen tunteen mikä tulee kun olet pakertanut ensin jonkin asian parissa päiviä ja sitten lopulta se on valmis ja voit olla tyytyväinen. Se on piste. Tyhjyys. Rauha.

Olen oppinut itsestäni sen, että olen projekti-ihminen. Painan täysillä jonkin pätkän ja sitten huilin mielelläni vähän pidempään. Kunnes tulee uusi projekti ja olen taas pää kolmantena jalkana edistämässä asioita. Pidän siitä kun asiat etenevät (kukapa ei). 

Totuus on kuitenkin se, että projekteja on koko ajan. Limittäin, lomittain ja lomallakin. Seuraava suurempi projekti on työhuoneeni (girl cave) remontin viimeistely sekä se paras vaihe eli huoneen SISUSTAMINEN! Täysin tyhjästä huoneesta aloittaminen on nykyään harvinaista herkkua. 

Nyt kuitenkin, hetki lepoa ja aurinkoa! Vähän pepsiä ja aikaa. Nimittäin illalla alkaa rankkasade. :)

Hyvää viikonloppua!

-Sanna-

Olen mukana Kotiblogit -lehdessä!

Hui! Totesin, kun sain kuukausi sitten pyynnön osallistua Kotiblogit -lehden seuraavaan kesäiseen numeroon. Pyyntö tuli hieman yllättäin. Emmin hetken, sillä aika oli tuolloin kortilla. Onneksi lähdin kuitenkin mukaan!

Kotiblogit -lehden idea on se, että bloggaajat itse kirjoittavat ja kuvaavat oman juttunsa. Siispä minäkin olen räpsinyt paljon kuvia kodistamme ja mietiskellyt tekstiä. Jutun taitto taas on lehden toimituksen käsialaa.

Lehti lähetti minulle muutaman lehden hypisteltäväksi etukäteen ja voi veljet sitä onkin sitten hihitellen selailtu ja katseltu moneen kertaan. 

Kotiblogit -lehden heinä-elokuun 2016 numero on tullut tänään myyntiin. Eli kaikki kauppaan lehtihyllylle! Oma juttuni "Kodin keltainen lanka" löytyy sivulta 42 alkaen. :)

-Sanna-

Ovi ja ikkunat paikoillaan

Nyt on ollut blogissakin hiljaista kun on nautiskeltu uusista ikkunoista ja terassin ovesta. Totta puhuen, on sitä ollut vähän muutakin kiirettä ja touhua, joka on vienyt aikaa kirjoittamiselta. Kerron niistä vähän myöhemmin kun projektit alkavat kantaa hedelmää. Nyt ollaan onneksi jo voiton puolella ja on hieman aikaa höpistä tänne blogiinkin.

Sitten itse asiaan. Koko ikkuna- ja oviremontti valmistui yhdessä päivässä, kuudessa tunnissa, viime viikon torstaina. Suurin osa ajasta kului oven puhkomiseen eli tiiliseinän leikkaamiseen. Sitä tiilipölyn ja tärinän määrää, voitte kuvitella! Onneksi punertava tiilipöly saatiin imuroitua kriittisistä paikoista tehokkaalla työmaaimurilla. Talomme on siis yhä valkoinen. Asentajamiehet myös ystävällisesti suojasivat talon seiniä ja terassin lattiaa muovein ja matoin.

Työmiehet saapuivat siinä yhdeksän aikaan aamulla ja pakersivat homman valmiiksi yhteen soittoon. Työmiehiä oli neljä, kolme varsinaista asentajakaveria ja yksi pellittäjä. Me kävimme mieheni kanssa välillä katsomassa, että onhan meillä yhä talo kasassa. Loppujen lopuksi kaikki meni oikein hyvin, vaikka talon seinää paukuteltaessa seinältä putosikin yksi taulu kohtalokkain seurauksin. Onneksi itse kuvalle ei käynyt kuinkaan, vain kehys meni rikki. Rapatessa roiskuu.

Asennuspäivän iltana meillä oli valmiit ikkunat ja ovi. Sisällä talossa tuoksahti miehekäs sukkahiki ja tiilipöly. Onneksi olohuoneessa on nyt ovi jonka avata ja tuulettaa. Ennen remonttia suojasimme lakanoilla kaikki keittiössä ja olohuoneessa olevat huonekalut ja se olikin ihan hyvä juttu. Ei tarvinnut lopuksi puunata ja imuroida ihan niin paljon. 

Vasta maalattu terassi, uudet ikkunat ja ovi, pääsivät kunnon testiin eilen kun juhlimme mieheni syntymäpäivää grillailun ja chillailun merkeissä. Hyvin toimii!

Ovi on ihan parasta ikinä ja ennen kaikkea siinä oleva mekanismi, joka pitää sen paikoillaan, mihin asentoon sen haluatkaan asettaa. Kahva vain alas ja ovi pysyy siinä kohtaa vaikka tuulisi kuinka. Toinen mahtavuus ovessa on vaijerisälekaihtimet. Niiden kanssa on sama juttu, vaikka ovi on auki sälekaihtimet eivät heilu villisti tuulessa, vaan vaijeri pitää ne jämäkästi paikoillaan. Sälekaihtimet, joita meillä ei siis ole ennen ollut, ovat kaiken kaikkiaan ihan luxusta! :)

Pesin uudet ikkunat eilen ensimmäistä kertaa ja jo vain, alumiinisista pokista on helppo pyyhkäistä likaa irti. Muutenkin, nämä uudet ikkunat ovat tietysti paljon modernimman ja siistimmän näköiset kuin vanhat, kertaalleen tumman ruskeista valkoisiksi maalatut, kasari-ikkunat. 

Tässä ikkunaremontissa oli vain tasan yksi huono puoli... 

Nyt meidän täytyy vaihtaa myös kaikki muut talon ikkunat!

-Sanna-

Kaikki on vinksin vonksin!

Tai ainakin heikun... No ei nyt sentään! Vaan, siirsimme tänään kaikki tavarat ja mööpelit sivuun oviprojektin tieltä, niin ulkoa kuin sisältäkin. Huomenna heti aamusella saapuvat remonttireiskat ja illalla kaiken pitäisi olla jo valmista.

Koti on tällä hetkellä ihan sekaisin, mutta sen kestää kun tietää mitä on luvassa. Aivan mahtavaa, nyt se vihdoin toteutuu! Kohta pääsen tepastelemaan terassille suoraan olohuoneesta ja ikkunatkin ovat uudenkarheat. Ja sälekaihtimet, meille tulee talon ensimmäiset sälekaihtimet! (Kuinka kukaan voi olla niin fiiliksissä tälläisestä... en tiedä mutta antaa palaa vaan!)

Kaiken kaaoksen keskellä napsuttelin olohuoneen seinälle kaksi uutta printtitaulua jotka tilasin Denseniolta Ruotsista.

Remontin tieltä poistetun vesipatterin takaa paljastui talon alkuperäistä värimaailmaa. Beige oli kovasti IN 80-luvulla. Uusi patteri sovitellaan paikoilleen kun muu remontti on valmis.

-Sanna-

Lihasjumeja ja ensimmäinen pioni

Huomentapäivää. Meillä herättiin parisen tuntia sitten pilviseen aamuun ja jomottaviin lihaksiin. Teimme eilen koko päivän pihalla terassiremonttia ja nyt se tuntuu kivasti ihan koko kropassa. Minun kropassani ilmeisesti enemmän, sillä mieheni aloitteli juuri uudelleen remonttihommissa. Tällä kertaa kolina ja pauke kuuluu yläkerrasta. Minä lepuuttelen ainakin vielä hetken.

Toissapäivänä ostetusta pionikimpusta on yön aikana auennut ensimmäinen kukka. Kaunis.

-Sanna-

Viisut paketissa - puutarha kukassa

Ei pärjännyt Suomi Euroviisuissa. 

Nyt voisi tietenkin todeta, että "minähän sanoin", mutta en sano niin, koska enhän minä sitä tiennyt, arvelin vain. Kovasti tsemppiä Sandhjalle, että jaksaa kaiken pyörityksen ja spekulaation nyt kisojen jälkeenkin.

Eilen jännitettiin kovasti Euroviisujen finaalia ja meillä oli kotona oma pieni kisakatsomo, tottakai! Euroviisujen kunniaksi luistin karkkilakostani ja ostin pienen elikkäs ison pussillisen irtokarkkeja iltaa varten. Euroviisut on kerran vuodessa vaan!

Oma ääneni meni Australialle ja ehkä hieman yllättäin myös Israelille ja Espanjalle. Omat suosikit eivät voittaneet, mutta mitäpä tuosta. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että Ukrainan voittokipale ei omaa korvaani hivele, mutta olihan siinä oma puolensakin, sanomaa ainakin jos ei nyt ihan musiikillista hienoutta. Jännä seurata soitetaanko Ukrainan 1944 -biisiä radiossa nyt kesällä, kuten viisuvoittajakappaleita yleensä.

Tänään on ollut hieno sää, vaikka vielä pari päivää sitten ennusteet näyttivät sadetta. Eilen satoi koko päivän, mikä teki ihan hyvää puutarhalle. Meidän pihassa ovat tällä viikolla auenneet tulppaanit, vuorenkilvet ja särkyneetsydämet. Voikukkien lisäksi siis. :) Istuttelin tänään lisää kesäkukkia amppeleihin ja ruukkuihin. Lupasin juuri miehelleni, että tämän kesän kesäkukkasaldo on nyt täynnä. Seuraavaksi satsataan muunlaisiin piha- ja puutarhahommiin. Niistä lisää tulevissa postauksissa.

-Raasu-

Remppaa - sisällä ja ulkona

Onpa ollut mukava huomata, että blogini on saanut enemmän lukijoita viime aikoina. Tervetuloa vaan kaikille, täällä sitä sisustellaan edelleen. 

Remonttiaiheiset juttuni ovat olleet vuodesta toiseen kaikista luetuimpia, se on kiva, sillä tykkään kovasti kirjoitella niitä. Remontoidessa oppii kovasti kaikkea uutta käytännön asiaa ja näin ollen siitä syntyy myös paljon asiaa ja kirjoitettavaa. Remppa se on taas aiheena. Tässä on kuvia vielä kovin keskeneräisestä yläkerran makuuhuoneesta, joka on tällä hetkellä huomiomme kohde. 

Kävimme pääsiäisvapailla järjestelemässä remonttitarvikkeita. Tilasimme katon uudet panelit, ostimme laminaatit sekä haalimme kasaan kaikenlaisia maalaus- ja kittaustarvikkeita. Nyt meillä pitäis olla kaikki mitä tarvitaan. On muuten todella hieno juttu, että kaupat ovat nykyisin auki myös pyhinä.

Käytin pääsiäisen vapaapäivät ehkä hieman yllättäin kaikenlaisiin pieniin pihatöihin. Päällystin tuija-aidan varjokankailla, siivosin verannan, kaivoin kukkaruukut esiin autotallista ja kävin ostamassa linnunpöntön. Pönttö ei vielä ole paikallaan puussa, mutta ehkä ensi viikonloppuna ehdin asennella sen. Täytyy vain ensin tutustua tarkemmin pöntön asennusohjeisiin. Muistelisin, että linnunpönttöä ei kannata tuikata umpimähkään mihin tahansa paikkaan. Se pitäisi laittaa mieluummin puun varjoisammalle puolelle, etteivät linnunpoikaset paahdu kesähelteellä ja korkeudellakin taisi olla vähän väliä.

Piha- ja remppatyöt saavat nyt odotella hetken, sillä olen sairastellut viime päivinä. Kunhan tästä tervehdyn niin hommat jatkuvat. Kaunis keväinen sää aiheuttaa helposti sen, että pihatyöt vievät voiton ja tulee puuhailtua pelkästään ulkona. Toisaalta, kyllä sitä remppaa ehtii sisätiloissa jatkaa sitten kun sää ei suosi. Saa nähdä millainen kevät ja kesä meille tulee säiden puolesta tänä vuonna. Lumet sulavat ainakin myöhemmin kuin kahtena edellisenä vuotena. Kertooko se kesästä jotain, en tiedä.

Ensi viikolla koittaa kevätmessujen aika. Olen aivan innoissani. Täytyy ottaa mukaan tarpeeksi suuri käsilaukku, jotta kaikki kukkalöydöt mahtuvat kyytiin. Aivan mahtavaa, nyt on kevät!

-Raasu-

Harmaat laatikot

Täällä ollaan taas, muutamien hiljaisten päivien jälkeen. Sinne meni talvilomapäivät ja palmusunnuntai. Eilen oli kevätpäivänseisaus ja ensi sunnuntaina käännetään jo kellot kesää kohti. Kevät tulee ja tulee myös kevätmessut. Täytyykin tänään muistaa hankkia liput koko konkkaronkalle. Lähdemme nimittäin messuille isommalla porukalla. Huomasin ilokseni, että omakotiliitto tarjoaa jäsenilleen messulippuja kaksi yhden hinnalla. Ehdottomasti hyödynnän tämän edun. 

Viime viikonloppuna käväisimme mökillä. Mökillä tuli perusmökkeilyn lisäksi myös maalattua uudet Ikeasta hankitut puulaatikot. Laatikot tulevat aikanaan terassille kesäkukkien korokkeiksi ja alustoiksi. Harmaa maali on sävytetty Teknoksen värikartalta. Itse maali on Tikkurilan ulkokäyttöönkin sopivaa kalustemaalia. Harmaan sävy osui ihme ja kumma kerralla ihan nappiin. Saven sävyä haettiin.

Aurinkoista maanantai-iltaa sinulle!

-Raasu-

Perjantai-perjantai!

Nyt tekisi mieleni laulaa perjantailaulu, kuten Minna Kuukka konsanaan radiossa perjantaiaamuisin. Perjantai perjantai, perjantai perjantai! Se on nimittäin viikonloppu ja siinä menee koko loppuviikko!!!

Nyt pikaisesti lähikauppaan täydentämään ruoka ja PepsiMax -varastot. Sitten sauna päälle ja saunan jälkeen villasukat jalkaan ja HBO Nordicilta Black Sailsin kolmannen kauden maraton. Ei voi perjantai-iltaa paremmin viettää, ei vain voi!

Ihanaa viikonloppua sinulle! <3

-Raasu-

Lomalta arkeen ja Kubus

Ensimmäinen talvilomapätkä takana. Onneksi lomailen uudestaan jo parin viikon päästä. 

Loma oli lyhyt, mutta kyllä sekin auttoi ainaiseen talviväsyyn. Huolimatta siitäkin, että sain toisena lomapäivänä aamukuudelta hätäsoiton töistä; "anteeksi, että soitan näin lomalla, mutta APUA MITÄ MÄ TEEN?". Työongelma ei lopulta ollut kummoinenkaan, kun siinä hetken turistiin ja asiaa tutkailtiin. Meikäläisen lomaunet kuitenkin katkesivat pahasti. Nooh, ei se mitään. Näitä saattuu.

Nyt palailen arkeen kuitenkin ihan virkistäytyneenä, vuoden vanhempana ja 20 senttiä lyhyemmillä hiuksilla. Paljon sitä ehtii tapahtumaan parin lomapäivän aikana. Lauantaina juhlittiin synttäreitä, sunnuntaina nukuttiin synttäreitä pois ja parannettiin maailma lapsuudenystävän kanssa, maanantaina oltiin kylässä koko päivän ja tiistaina kävin kampaajalla ja tekemässä sisustuslöytöjä kirpparilla (joita esittelen myöhemmin). Ihan onnistunut loma siis.

Tänään olen yrittänyt pitää yllä hyvää boogia kuuntelemalla taas vaihteeksi UMK-musaa. Ensi viikonloppuna on finaali, kohta tiedetään kuka lähtee Ruotsiin edustamaan Suomea Euroviisuissa. Itse pidän peukkuja Saara Aallolle, Cristal Snowlle sekä Annicalle ja Kimmolle. Jonkun heistä soisin voittavan.

Kuvassa esiintyy syntymäpäivälahja, jonka sain mieheltäni. By Lassenin messinkinen ja nelipaikkainen Kubus -kynttilänjalka. Niin hieno!

-Raasu-

Erityisherkkyydestä

Erityisherkkyys kuulostaa sairaudelta, mutta olen oppinut, että sitä se ei todellakaan ole. Se on ominaisuus, vähän kuin luonteenpiirre. 

Koin suuren ahaaelämyksen kun törmäsin tähän asiaan vähän aikaa sitten. Trendi-ilmiöksihän sitä sanotaan, erityisherkkyyttä ja koko käsitettä, mutta omakohtainen kokemukseni puoltaa, että siinä täytyy olla jotain perää. Voin erilaisten erityisherkkyyttä mittaavien tee-se-itse testien mukaan vaivatta luokitella itseni erityisherkäksi. Sitä minä kai sitten olen (tai en ole) ja sehän toisaalta selittäisi aika paljon asioita. Muun muassa sen, miksi tarvitsen enemmän omaa rauhoittumisaikaa kuin useimmat muut ihmiset. Ehkä en olekaan kotihiiri, ehkä olenkin erityisherkkä. Makes sense.

Jos erityisherkkyys ei ole tuttu asia, siihen voi tutustua esimerkiksi Suomen erityisherkät ry:n sivuilla, kuten minä tein kun asiaa pohdiskelin. Koska tapanani ei ole jäädä tuleen makaamaan, olen keskittynyt tutkimuksissani erityisherkkyyden positiivisiin puoliin ja siihen miten hyvin ne pitävät kohdallani paikkansa:

- Olen havaintoherkkä, kiinnitän huomiota yksityiskohtiin

- Tunnen vahvasti ja samaistun helposti

- Pohdin, varaudun ja vertaan

- Olen tarkka ja pyrin parhaaseen

Kuten niin moni muukin asia, niin nämäkin luonteenpiirteet ovat liiallisuuksiin mennessään melko haittaavia. Kun asian tiedostaa on helpompi olla ja suhtautua. Näin vältytään ylikuormittumiselta, mikä on se erityisherkkyyden pääasiallinen nurjapuoli. Parhaimmillaan nämä luonteenpiirteet kuitenkin tekevät ihmisestä hyvin aikaansaavan, järjestelmällisen ja tavoitteellisen. Eivätkös nämä ole juuri niitä ominaisuuksia joita työelämässä arvostetaan? Kyllä ovat ja siksi jokaisen erityisherkän pitäisi minun mielestäni nostaa leukansa ylpeästi pystyyn.

Pohdin aikoinaan, että miten tässä näin kävi. Miten päädyin työhön joka edellyttää vahvaa koordinointitaitoa, allokointia ja järjestelmällisyyttä. Sillä luulin nuorempana, että minusta voisi tulla vain luova taiteilija tai käsityöläinen, herkkä ja kätevä esteetikko kun olen. Nykyisin ymmärrän asian paljon paremmin; kovassa bisnesmaailmassakin tarvitaan monenlaista herkkyyttä. Olen jämptisti herkkä, tai ehkä sittenkin herkästi jämpti.

"En halua hurahtaa mihinkään, olen vain kiinnostunut." Sanoin miehelleni, joka ihmetteli erityisherkkyyttä käsittelevää opusta yöpöydälläni. Niin, olen kiinnostunut ja huomaan asioita. Mieheni on vakuuttunut, että näen hänen päänsä sisälle. Sillä usein "tiedän", mitä hän ajattelee missäkin hetkessä. En ole ajatustenlukija, vaan tunnen hänet ja samaistun taitavasti. Tästä on etua pitkässä parisuhteessa, mutta se aikaansaa myös meheviä ja puhdistavia riitoja, siis jos sellaiseen on tarvetta ja halua. Ja joskus on.

Olen itse päätynyt hoitamaan herkkyyttäni aktiivisella haihattelulla. Hummaamisella. Tiedättehän, mennään vaan vaikka ei olisi niin väliksi. Se on nimittäin erityisherkälle erityisen vaikeaa, siksi sitä pitää treenata. Olla huoleton ja olla. Ajatella valkoista, kuten minä usein sanon. Se toimii muuten hyvin myös unettomuuteen, valkoisen ajattelu. Kannattaa kokeilla. 

Erityisherkän kannattaa siis ajatella ja välittää hieman vähemmän. Aina silloin tällöin. Muuten sitä kuluttaa itsensä herkästi loppuun. 

Havaintoherkkä ihminen tunnistaa herkkyyttä helposti myös muissa ihmisissä. Itse nostan herkkiä ihmisiä jalustalle, minusta heissä on jotain erityisen elämänmakuista särmää. Ja koska ymmärrän herkkyyden päälle, en tuomitse ihmistä sen mukaan johonkin ihmistyyppilokeroon, kuten niin moni muu itse räväkkäämmän luonteen omaava henkilö saattaa äkkiseltään tehdä. Olen huomannut, että moni herkkä ihminen on todellisuudessa sisäisesti todella värikäs ja vahva. Toisaalta ulkoisesti eloisa ja värikäs ihminen, saattaa sisäisesti olla melko väritön ja mielipiteetön. Ulkokuori ei kerro kaikkea.

Herkkää ja omaan rauhaan vetäytyvää ihmistä on helppo pitää heikkona ja kätevästi ohjailtavana. Näin saattaakin joskus olla, mutta nimenomaan erityisherkkyys ei tee ihmisestä lammasta. Saatat yllättyä, sillä erityisherkillä nimittäin on useasti hyvin selkeitä rajoja ja mielipiteitä, eikä heitä ohjailla sen paremmin kuin muitakaan. Jämpti ihminen on päätöksissään kuin kallio, hänessä on vastusta.

Vastustamattoman herkkää perjantaita ja erityisen rentouttavaa viikonloppua kaikille yhdessä ja erikseen. Tämä herkkis juhlii huomenna syntymäpäiviään isolla köörillä ja siitä syystä leipoo, siivoaa ja silittää tänään kuin vimmattu.

-Raasu-

Kaktuksen kukkaa katsomaan

Teatteriputkeni jatkuu. Tänään on vuorossa helmeilevää komediaa teatteri Arenassa. Lähdemme mieheni kanssa katsomaan näytelmää Kaktuksen kukka. Kuvien perusteella luvassa on melko hupaisaa menoa. Arvostelut, trailerit ja muut olen jättänyt tarkoituksella kokonaan katsomatta. Täysin puhtaalta pöydältä lähdetään ja niin on mielestäni paras.

Kuva: hkt.fi

Viime viikon Vampyyrien tanssi -musikaali oli hienoa katseltavaa. Suosittelen sitä ehdottomasti kaikille musikaalien ystäville. Paljastamatta liikaa itse esityksestä totean vain, että olin itsekin hyvin lähellä päästä vampyyrien rouskuteltavaksi. Maskit olivat upeat ja mm Risto Kaskilahden vampyyrihassuttelu osui mukavasti nauruhermoon. Koska varasin lippuja jo hyvissä ajoin, sain paikan ihan salin keskeltä hyvältä etäisyydeltä. Onni potkaisi ja edessäni ollut paikka jäi tyhjäksi. Kerrankin, minä keskimittaisista keskimittaisin naishenkilö näin esityksestä vaivatta aivan kaiken.

Kuva: hkt.fi

Pääsiassa arki-iltaisin teattereissa vierailevana minulla olisi yksi toive Suomen teattereille. Pliis, aloittakaa arki-illan näytökset hieman nykyistä seiskaa aikaisemmin. Kuudelta vaikka tai jo viideltä. Tai ehkä aloitusajoissa voisi olla jonkinlaista vaihtelua. Nimittäin työssä käyvä ihminen on illalla seitsemän aikaan jo melkoisen poikki. Ja kymmeneltä kun esitys loppuu olisi hyvä olla jo unten mailla.

-Raasu-