Erityisherkkyydestä

Erityisherkkyys kuulostaa sairaudelta, mutta olen oppinut, että sitä se ei todellakaan ole. Se on ominaisuus, vähän kuin luonteenpiirre. 

Koin suuren ahaaelämyksen kun törmäsin tähän asiaan vähän aikaa sitten. Trendi-ilmiöksihän sitä sanotaan, erityisherkkyyttä ja koko käsitettä, mutta omakohtainen kokemukseni puoltaa, että siinä täytyy olla jotain perää. Voin erilaisten erityisherkkyyttä mittaavien tee-se-itse testien mukaan vaivatta luokitella itseni erityisherkäksi. Sitä minä kai sitten olen (tai en ole) ja sehän toisaalta selittäisi aika paljon asioita. Muun muassa sen, miksi tarvitsen enemmän omaa rauhoittumisaikaa kuin useimmat muut ihmiset. Ehkä en olekaan kotihiiri, ehkä olenkin erityisherkkä. Makes sense.

Jos erityisherkkyys ei ole tuttu asia, siihen voi tutustua esimerkiksi Suomen erityisherkät ry:n sivuilla, kuten minä tein kun asiaa pohdiskelin. Koska tapanani ei ole jäädä tuleen makaamaan, olen keskittynyt tutkimuksissani erityisherkkyyden positiivisiin puoliin ja siihen miten hyvin ne pitävät kohdallani paikkansa:

- Olen havaintoherkkä, kiinnitän huomiota yksityiskohtiin

- Tunnen vahvasti ja samaistun helposti

- Pohdin, varaudun ja vertaan

- Olen tarkka ja pyrin parhaaseen

Kuten niin moni muukin asia, niin nämäkin luonteenpiirteet ovat liiallisuuksiin mennessään melko haittaavia. Kun asian tiedostaa on helpompi olla ja suhtautua. Näin vältytään ylikuormittumiselta, mikä on se erityisherkkyyden pääasiallinen nurjapuoli. Parhaimmillaan nämä luonteenpiirteet kuitenkin tekevät ihmisestä hyvin aikaansaavan, järjestelmällisen ja tavoitteellisen. Eivätkös nämä ole juuri niitä ominaisuuksia joita työelämässä arvostetaan? Kyllä ovat ja siksi jokaisen erityisherkän pitäisi minun mielestäni nostaa leukansa ylpeästi pystyyn.

Pohdin aikoinaan, että miten tässä näin kävi. Miten päädyin työhön joka edellyttää vahvaa koordinointitaitoa, allokointia ja järjestelmällisyyttä. Sillä luulin nuorempana, että minusta voisi tulla vain luova taiteilija tai käsityöläinen, herkkä ja kätevä esteetikko kun olen. Nykyisin ymmärrän asian paljon paremmin; kovassa bisnesmaailmassakin tarvitaan monenlaista herkkyyttä. Olen jämptisti herkkä, tai ehkä sittenkin herkästi jämpti.

"En halua hurahtaa mihinkään, olen vain kiinnostunut." Sanoin miehelleni, joka ihmetteli erityisherkkyyttä käsittelevää opusta yöpöydälläni. Niin, olen kiinnostunut ja huomaan asioita. Mieheni on vakuuttunut, että näen hänen päänsä sisälle. Sillä usein "tiedän", mitä hän ajattelee missäkin hetkessä. En ole ajatustenlukija, vaan tunnen hänet ja samaistun taitavasti. Tästä on etua pitkässä parisuhteessa, mutta se aikaansaa myös meheviä ja puhdistavia riitoja, siis jos sellaiseen on tarvetta ja halua. Ja joskus on.

Olen itse päätynyt hoitamaan herkkyyttäni aktiivisella haihattelulla. Hummaamisella. Tiedättehän, mennään vaan vaikka ei olisi niin väliksi. Se on nimittäin erityisherkälle erityisen vaikeaa, siksi sitä pitää treenata. Olla huoleton ja olla. Ajatella valkoista, kuten minä usein sanon. Se toimii muuten hyvin myös unettomuuteen, valkoisen ajattelu. Kannattaa kokeilla. 

Erityisherkän kannattaa siis ajatella ja välittää hieman vähemmän. Aina silloin tällöin. Muuten sitä kuluttaa itsensä herkästi loppuun. 

Havaintoherkkä ihminen tunnistaa herkkyyttä helposti myös muissa ihmisissä. Itse nostan herkkiä ihmisiä jalustalle, minusta heissä on jotain erityisen elämänmakuista särmää. Ja koska ymmärrän herkkyyden päälle, en tuomitse ihmistä sen mukaan johonkin ihmistyyppilokeroon, kuten niin moni muu itse räväkkäämmän luonteen omaava henkilö saattaa äkkiseltään tehdä. Olen huomannut, että moni herkkä ihminen on todellisuudessa sisäisesti todella värikäs ja vahva. Toisaalta ulkoisesti eloisa ja värikäs ihminen, saattaa sisäisesti olla melko väritön ja mielipiteetön. Ulkokuori ei kerro kaikkea.

Herkkää ja omaan rauhaan vetäytyvää ihmistä on helppo pitää heikkona ja kätevästi ohjailtavana. Näin saattaakin joskus olla, mutta nimenomaan erityisherkkyys ei tee ihmisestä lammasta. Saatat yllättyä, sillä erityisherkillä nimittäin on useasti hyvin selkeitä rajoja ja mielipiteitä, eikä heitä ohjailla sen paremmin kuin muitakaan. Jämpti ihminen on päätöksissään kuin kallio, hänessä on vastusta.

Vastustamattoman herkkää perjantaita ja erityisen rentouttavaa viikonloppua kaikille yhdessä ja erikseen. Tämä herkkis juhlii huomenna syntymäpäiviään isolla köörillä ja siitä syystä leipoo, siivoaa ja silittää tänään kuin vimmattu.

-Raasu-