Valaisinpohdintaa... miljoona vaihtoehtoa

Siis jos nyt olisinkin aikeissa hankkia keittiöömme uuden valaisimen... Ihan vaikka vaan teoriassa... Niin hyviä kauniita vaihtoehtoja olisi olemassa aivan liian monta. Keräsin tähän omat tämän hetkiset suosikkini, joiden parissa olen ruutushoppaillut tässä viime päivinä useamman kerran.

Artekin A331 valaisin on todella kaunis. Luulisin, että messinkipinnoitettu versio olisi oma valintani, vaikka kromiversio on myös tyylikkään näköinen. En kuitenkaan ole ihan varma riittäisikö tämän tyyppinen valaisin valaisemaan meidän keittiötä. Valo kohdistuu tässä hyvin pitkälti suoraan alas. Metallinväristen välirenkaiden raoista toki jonkin verran myös.

Frandsenin Bazar-valaisimen voisin hyvinkin kuvitella meidän kettiön kattoon. Näistä kahdesta tuo pienempi musta miellyttää muodoltaan enemmän, se on kuitenkin valotehoiltaan ja kooltaan (halkaisija 21cm) liian pieni meille. Jos valaisin olisi isompi, ottaisin sen mielelläni valkoisena.

Tämä Frandsenin valkoinen valaisin istuisi meidän keittiöön kuin nenä päähän. Kiettiömme on väritykseltään kokovalkoinen, tammista työtasoa ja ruokapöytää lukuun ottamatta. Valaisin toistaisi hienosti tätä väri- ja materiaalimaailmaa. Valaisimen varjostin ohjaa valon kuitenkin vain alaspäin, eikä se siis taida riittää valonlähteeksi meidän keittiöön. Harmillista, sillä tämä olisi todella tyylikäs vaihtoehto.

Tässä on Elloksen Rondo valaisin, josta tulee mieleen Iittalan Nappula-kynttilänjalat. Tykkään valaisimesta kovasti, vaikka en olekaan vielä ihan varma... Onkohan se muodoltaan sittenkin vähän liian kasari...

 Elloksella on tällä  hetkellä valikoimissaan useampia tyylikkäitä valaisimia. Tässä on Galaxy-kattovalaisin. Sävyltään antiikkimessinki. Valaisimessa on yhdeksän lamppua eli valoa ainakin piisaisi ja keittiön ihan joka nurkkaan. Todella kivan näköinen, mutta en tiedä onko messinki sittenkään se meidän väri...

Sama valaisin löytyy Ellokselta myös antiikinhopean värisenä. Nyt alkaa natsata. Lampun halkaisija on huimat 75 senttiä eli ei mikään huomaamaton tapaus.

Rydénsin Spidery-valaisin on vähän saman tyyppinen kuin kaksi edellistä. Kooltaan se on vähän pienempi, vaikka lamppuja on saman verran. Miinuksena mustanvärinen johto.

Tässä on Rydénsin Random-valaisin. Moderni kattokruunu, jossa on kahdeksan lamppua. Halkaisija on 64 senttiä eli oikein passeli. Valaisinta saa kolmen värisenä, mutta tämä krominen olisi meille sopivin. Joudun kuitenkin taas antamaan miinusta mustanvärisestä johdosta.

 Tämä Elloksen Rockball-valaisin on todellakin rock. Otin sen tähän listaani, vaikka se onkin kuparinvärinen eikä sen takia sovi meille. Se on vaan niin mageen näköinen.

Lopuksi jotain ihan muuta. Tämä Elloksen valaisin on kaikessa kantillisuudessaan myöskin viehättävä. Valoa tämä tuo kuitenkin vain yhden lampun verran.

En vielä osaa sanoa, löytyyko meidän keittiön uusi valaisin näiden joukosta.

-Raasu-

Kuvat: Ellos.fi, Vepsalainen.fi

Ärsyttävät kristallit...?

Olen mieluillut jo jonkin aikaa uutta valaisinta keittiön pöydän päälle. En ole raaskinut vielä hankkia uutta, toisaalta en myöskään ole keksinyt millainen uusi valaisin voisi olla.

Keittiön nykyinen kristallivalaisin on jokusen vuoden vanha. Se ostettiin aikoinaan ensimmäisen yhteisen kotimme olohuoneeseen ja sinne se hienosti sopikin. Nykyisessä kodissamme valaisin ei pitkään aikaan löytänyt sopivaa paikkaa. Nyt se on ehtinyt roikkua keittiössä reilun vuoden ajan.

Kristallivalaisin on ihan hyvässä kunnossa ja pelittää kaikin puolin, siksi en ole viitsinyt satsata uuteen valaisimeen. Nykyisessä ei ole mitään vikaa. PAITSI, että valaisimesta tuleva valo taittuu moneen kertaan koristekristallien läpi ja tekee keittiön seinille kaikenlaisia kuvioita. Ou nou! Ennen pidin noista kummallisista heijastuksista, mutta nykyään ne häiritsevät silmää. Heijastukset saavat seinät näyttämään laikukkailta, epäsiisteiltä. Talvella kun on koko ajan hämärää, valaisimen kuviot ovat esillä alvariinsa. 

Luultavasti myyn jossain vaiheessa vanhan kristallivalaisimen eteenpäin. Sitten kun kristallikuviot ärsyttävät liikaa. Tai voi olla, että kevään tullessa kristallien välke alkaa taas miellyttämään. Oli miten oli, on hyvä muistaa, että naisella (jos jollain) on lupa muuttaa mielipidettään. :)

Hauskaa keskiviikkoa kaikille!

Virkkurin korit

Mieheni analysoi tänään hauskasti käsityöharrastustani. Hän sanoi, että jos ryhdyn tekemään jotain, niin teen niitä sitten kolme tai kolmekymmentä. Sarjavalmistus taitaa olla minulla geeneissä.

Luonnonvalkoiset Tuubi-korit hoitavat jatkossa säilytyspuolen alakerran vessassa. Nyt kun ne ovat valmiit alkaa selän kuntoutusjumppa. Niin kiva kun paksua lankaa onkin koukutella, niin se käy helposti selälle. Kädetkin ovat siinä kovilla. No, nyt on ainakin hyvä syy kaivella taas esille jonkin aikaa piilossa ollut jumppapallo.

Vetreää sunnuntai-iltaa kaikille!

-Raasu-

Kriisiviikot

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet ihan kamalia. Täynnä surua, ahdistusta ja syyllisyyden tunteita. Olen pyörinyt ja hyörinyt kotona penkoen ja tonkien sen joka kolkan. Olen tyhjentänyt kaappeja ja purkkeja, olen dyykannut roskalaatikkoa ja sorkkinut vanhoja biojätepusseja eteisen lattialla muovihanskat kädessä. Olen ollut epätoivoinen. 

Nimittäin, tasan kaksi viikkoa sitten huomasin kadottaneeni vihkisormukseni.

En koskaan kadota mitään... En ainakaan koruja, sillä ne kaikki merkitsevät minulle paljon ja pidän niistä hyvää huolta. Vihkisormus on koruista tärkein. Se on selvä. Nyt juuri se kaikista tärkein oli hävinnyt. Sormuksen kadottaminen tuntui uskomattoman pahalta, vaikka kyseessä onkin vain eloton tavara (shokkivaihe). 

En ensin uskonut sormuksen olevan kadoksissa. Ajattelin, että olen vain epähuomiossa laittanut sen yöpöydälle tai lavuaarin reunalle, jonnekin missä en sitä yleensä säilytä. En aluksi edes etsinyt sormusta (kieltovaihe). 

Pari päivää pälyilin sormusta ohimennen aina kun muistin. Kun sormusta ei alkanut näkyä, alkoi elämäni suurin etsintäoperaatio (reaktiovaihe).

Etsin aivan joka paikasta. Konttasin lattialla tarkastaen sohvan ja kaappien aluset. Tunnustelin pölynimuripussin ja kaikki muutkin roskapussit. Kävin systemaattisesti läpi joka huoneen ja joka nurkan. Sormusta ei silti löytynyt. 

Olin jo siirtymässä ajatukseen, että sormus on menetetty (käsittelyvaihe). Ehkä lopullisesti (uudelleen orientoitumisen vaihe). 

Tänään lauantai-iltana, sormuksen mysteeri vihdoin selvisi yhtä yllättäen kuin se alkoikin. 

Olen viime aikoina virkannut Tuubi-langasta valkoisia säilytyskoreja alakerran vessaan. Sain juuri valmiiksi kolmannen ja viimeisen korin ja olin asettelemassa sitä kahden ensimmäisen viereen lavuaaritasolle. Siinä koreja mallatessani sormukseni tuli esiin ensimmäisenä valmistuneen korin alta. Siinä se olla köllötti, lavuaarin vieressä pöydällä. Olin tyhjännyt ja penkonut sormusta piilottaneen korin useamman kerran viimeisen kahden viikon aikana. Olin ollut monta kertaa jo niin lähellä!

Nyt sormus on sormessa, siinä missä sen kuuluukin olla. Enkä sitä hevillä enää sormestani riisu. 
Tämä kriisi on selätetty, mutta pieni arpi siitä jäi.

-Raasu-

Olohuoneen elektroniikka piiloon

Tämä piuhahäkkyrä on nimeltään infrapunajatkaja. Laite mahdollistaa sen, että olohuoneemme kaikki sähkölaitteet voivat olla nykyisin kokonaan piilossa katseilta. Ne ovat umpinaisten kaapinovien takana ja silti, kaukosäädin toimii kuten pitää. Mullistavan mahtavaa!

Kyseessä on eräänlainen jatkojohto. 

Laitteen toinen pää asetetaan lähelle piilossa olevaa laitetta. Sitä ei tarvitse kiinnittää laitteeseen, sillä onhan kyseessä infrapunahärveli. Laitteen eli jatkajan toinen pää laitetaan jonnekin esille kaukosäädintä varten. Ihan sinne minne haluaa ja mihin asti piuhaa riittää. Pakostakin esille jäävä piuhan toinen pää on niin pieni (sokeripalan kokoinen), ettei sitä oikeastaan huomaa ollenkaan jos ei tiedä etsiä. Itse asettelin johdon TV-tason takareunaan, TV:n jalan viereen.

Ostin infrapunajatkajan Verkkokauppa.com:sta. Tilaustuotteena sitä olisi saanut sieltä myös valkoisena. Laitteen näkyville jäävä osa on kuitenkin niin mitättömän pieni, että kelpuutin meille mustan version.

Tähän yhteen jatkajaan pystyy liittämään neljä eri laitetta. Pakkauksessa oli mukana tuo suunnikkaan mallinen mötikkä ja neljä erillistä piuhaa. Meillä jakajassa on tällä hetkellä kiinni vain digiboksi.

Täytyy sanoa, että tämä härveli todella toimii. Mietin vain, että miksi tiemme kohtasivat tämän laitteen kanssa vasta nyt. Loistava keksintö.

-Raasu-

Kehystetty kesäni

Vastakehystetty Juhannusruusu-taulu on nyt päässyt työhuoneen seinälle. Haimme sen kehystämöstä sunnuntaina. 

Jännä miten paljon kehykset tekevät kuvalle. Koko maalaus on ihan kuin uusi. 

Ruusuista tulee mieleen oma juhannuruusumme takapihalla ja siitä taas kesä ja aurinko. Minulle sopisi ihan hyvin jos skippaisimme muutaman kuukauden ja siirtyisimme ajassa huhtikuun alkuun. Siihen hetkeen kun kesäkukat ilmestyvät puutarhakauppoihin ja siemenistä kasvatetut taimet alkavat puskea vartta mullan alta. 

SE on vuoden parasta aikaa.

-Raasu-

Lumipuu

 Vieraillessani vanhempieni luona napsasin muutamia kuvia lapsuudenkotini pihasta. Nämä puiden kuvat olivat niin hienon näköisiä, että ajattelin laittaa ne tänne blogiini. 

Kuvista tulee mieleen Marimekon ja Vallilan puukuosit.

-Raasu-

Valkoinen tussi

Löysin viikonloppuna Granitista valkoisen vesiliukoisen taulutussin. Tussin jälki lähtee helposti irti kostealla rätillä. Sillä voi piirrustaa muovi- ja metallipinnoille (lasiin varmasti myös). Eli siis vaikka jääkaapin oveen? Meidän jääkaappi on integroitu, mutta hyvä vinkki jollekin toiselle.

Askaroin jokin aika sitten eteisemme seinällä valkokehyksisen magneettitaulun, jossa olen pitänyt esillä mm joulukortteja. Tussin myötä taulu saa taas enemmän käyttöä. Siihen voi raapustaa muistiin vaikka kauppalistan tai illallismenun. 

Meillä oli aikaisemmin tässä samassa kohtaa seinällä musta liitutaulu. Taulu jäi pois koska en oikein digannut liitupölystä, jota leijaili väistämättäkin ympäri ämpäri. Tussitaulu on siinä mielessä parempi ratkaisu.

Samanlaista tussia oli Granitissa saatavilla myös mustana, mutta valkoinen on minun värini.

Kuva: Granit.com

-Raasu-

Kuin norsut sohvalla

Tilasin joulun jälkeen Finlaysonin verkkokaupasta pari harmaata Elefantti-tyynyä. Ne olivat siellä hyvässä tarjouksessa. Tyynyt ovat matkalla yläkerran makuuhuoneeseen, mutta halusin ihailla niitä vielä hetken olohuoneen puolella.

Toinen uusi hankinta on Kodin1:stä kotiutunut torkkupeitto, joka muuten on vähän eri sävyinen riippuen siitä kummin päin sen taittelee. Nyt esillä on vaaleamman harmaa puoli.

Tällä viikolla aloittamani virkkaushommat ovat menneet sen verran Tuubiin, että tässä on menossa jo kolmas säilytyskori. Olen tehnyt jokaisesta vähän erikokoiset, jotta koukkuilu ei ole päässyt kyllästyttämään. :)

Nyt aamupalalle. Hauskaa lauantaita!

-Raasu-

Hyviä uutisia?

Täällä ollaan! Parin päivän tauon jälkeen. Kiireinen työviikko on takana ja on taas aikaa kirjoitella sisustusjuttuja. Tänään perjantaina oli kaiken maailman kiireestä huolimatta aika hyvä päivä. Hyvien uutisten päivä. Hyviä uutisia meidän kaikkien tulisi kertoa toisillemme aina kun siihen on vähänkään aihetta. Hyvyys levittää hyvää ja uutisia aktiivisesti seuraavana voin sanoa, että hyvyyttä nyt juuri kovasti maailmaan kaivattaisiin.

Meidän perjantai-ilta alkoi HYVIN. Mieheni kävi hakemassa meille pizzaa ja minä sain keittiössä hetkisen häärättyäni aikaan pienen suklaakakkusen. Jälkkäriä juuri alkavan Venla-gaalan kyytipojaksi.

Hyvien uutisten ja tulevien vapaapäivien kunniaksi virittelin olohuoneeseen Pariisilaista tunnelmaa matkamuistojen avulla. Pariisi se on muutenkin käväissyt mielen päällä lähiaikoina viime viikkoisten ikävien tapahtumien vuoksi. Sympatiaa...

HYVÄÄ ja rauhallista viikonloppua kaikille!

-Raasu-

Kierrätyskorit saapuivat Saksasta

DHL kuljetti Reisenthelin-korit meille aika nopeasti, vähän reilussa viikossa. Ne saapuivat lähipostiimme eilen.

Yksi valkoinen kori meiltä löytyi jo ennestään eli tilasin Saksasta kaksi koria lisää. Nyt kaikille kierrätettäville materiaaleille on oma korikassinsa. Tyhjinä koreja voi säilyttää sisäkkäin, täysinä ne on helppo napata mukaan kun lähtee ulos. Kätevää.

Kierrättelemisiin! :)

-Raasu-

Virkkaushommia

Arki-illoille on näin talvella vähän hankala keksiä oikein muuta mielekästä tekemistä kuin askartelupuuhastelu tai käsityöt. Pakkanen paukkuu ulkona, joten lämpimiä koti-iltoja kertyy toinen toisensa perään. 

Kaivoin eilen aikaisemmin syksyllä hankkimani valkoiset Tuubi-langat kaapista ja aloin koukutella. Tästä syntyy jonkinlainen säilytyskori. Luultavasti se tulee säilyttämään pompuloita ja muita hiuslaitteita vessan tasolla. Koreille on aina käyttöä.

Siirryn tästä vielä keittämään iltateetä koukuttelun kyytipojaksi. Ostin vähän aikaa sitten uutta sitrusteetä ja olen kovasti ihastunut sen makuun.

-Raasu-

Olohuoneen uusi matto

Odottelimme melko kauan uutta olohuoneen mattoamme. Nyt se sitten saapui perjantaina. Valkoisen ja harmaan sävyinen, vähän marokkolaishenkinen kuvioinniltaan. Kun näin maton Mattokymppi -liikeessä muutama viikko sitten olin samantien ihan varma, että juuri tämä olisi meille hyvä.

Liikkeestä ei silloin löytynyt matosta tarpeeksi isoa kokoa, joten teimme siitä tilauksen. Maton reuna ylettää nyt sohvan etujalkojen alle, kuten oli tarkoitus. Matto on sohvalla istuskellessa jalan alla ihanan pehmoinen ja lämmin. Se ei myöskään liiku ja karkaile minnekään kun sohvan paino pitää sen paikallaan. Edeltäjäänsä kookkaampi matto saa olohuoneen tuntumaan isommalta.

Tämä matto on helppo puhdistaa ja sen kuviointi antaa anteeksi pieniä suttuja. Edellinen mattomme oli täysin valkoinen ja sitä jouduimme pesettämään valitettavasti aika usein. Toivottavasti tämän uuden maton myötä pesuvälit olisivat vähän pidemmät.

Olohuoneen vanha matto osallistuu mattokiertoon eli se siirtyy lämmittämään jalkojamme makuuhuoneeseen. Kun kodin värimaailma on yhtenäinen, mattojakin voi vaihdella lennossa huoneesta toiseen. :)

-Raasu- 

Palkintoviini

Meillä on töissä kerran kuukaudessa viiniarvonta. Olen osallistunut siihen aina silloin tällöin, mutta en ole koskaan voittanut. Nyt sitten! Voitto osui eilen kohdalleni. 

Palkintoviini oli edellisen voittajan valitsema pikkuinen kuoharipullo. Sikäli poikkeuksellinen, että arvonnan palkinnot ovat yleensä puna- tai valkoviinejä. Niitä normaalikokoisia pulloja.

Itse en oikein viineistä piittaa, joten minipullo osui sikäli ihan oikeaan osoitteeseen. Osallistun arvontaan lähinnä työpaikan yhteishengen takia, en palkinnon vuoksi. Viiniarvonta on mukava ei-töihin-liittyvä asia josta voidaan rupatella ja hassutella yhdessä perjantai-iltapäivisin. 

Olemme viime kuukausina vitsailleet porukalla usein olematonta arpaonneani. Vaikka olen osallistunut arvontoihin n. kolmen vuoden ajan, en ole koskaan aikaisemmin voittanut. Siitäkin huolimatta, että voiton todennäköisyys on melko suuri. Arvontaan osallistuu yleensä vain viidestä kahteenkymmeneen henkilöä. Tiimistäni löytyy eräs Hannu-Hanhi, hänen nimensä nousee arvontamaljasta melkein joka toinen kuukausi. En voi ymmärtää! :)

-Raasu-

Suklaakakkua kaffehetkeen

Appivanhempani kävivät meillä eilen kylässä ja leivoin heille tarjottavaksi suklaakakkua reseptillä jota en ollut aikaisemmin kokeillut. Ehkä vähän uhkarohkeaa kokeilla uutta suoraan vieraille. Riskillä mentiin.

Kakun sisällä on isoja suklaapaloja ja päällä Philadelfia-sokerikuorrute.

Kakku oli riskistä huolimatta huikea menestys. Vieraat ottivat kakkua jopa lisää. Mieheni taisi huitaista sitä useammankin palan ja pakko myöntää, itsekin sorruin santsaamaan. Melkoisen makea kakku on, mutta ei liian.  Suklaasattumat olivat ihan parasta. Tämä resepti menee jatkoon.

-Raasu-

Kirppismarmorit olohuoneessa

Sijoittelin kirpputoreilta löytämäni marmori-esineet olohuoneen pöydille. Yhdessä ne tekevät kauniin kokonaisuuden. Iso pyöreä marmorialusta on kuin iso lasinalunen. Muita alusia ei sitten erikseen tarvitakaan. 

Marmorialustani lienee ysäriaikainen leikkuulauta tai vastaava. Sen alapinnassa on kiinni kolme muovista "jalkaa", tassua. Ne näyttävät olevan kiinni liimalla ja ajattelinkin että veistäisin ne sieltä irti. Silloin alustan saisi suoraan pöydän pintaa vasten.

Pienet marmoriset tuikkukupit olen saanut kahdessa erässä. Ensimmäiset kaksi löysi äitini vieraillessaan kirpparilla. Löysin itse kaksi lisää toiselta kirpputorilta.

-Raasu-

Valokuvauslamppuni on saapunut

Uusi valokuvauslamppuni (Yongnuo YN-160) saapui postin mukana tämän viikon alussa. Olen ehtinyt sitä jo vähän testailemaan ja olen huomannut, että sen käyttö ei olekaan ihan yksinkertainen juttu. 

Valo täytyy kohdistaa taidokkaasti, jotta kuvista tulee kauniita ja tasaisesti valoisia. Nyt valokuvausharrastajat ja ammattilaiset voivat nauraa partaansa, kun kameran varressa on noviisi. Oppia ikä kaikki ja jostain pitää aloittaa.

Olen ymmärtänyt, että kuvausvalo kannattaa suunnata ristiin ikkunasta tulevan luonnonvalon kanssa, silloin lopputulos on parhain. Valoa ei osoiteta suoraan kuvattavaa asiaa kohti, vaan vähän sen viereen. Jos valo osuu suoraan kohti, lopputulos on epäluonnollinen ja valosta saattaa syntyä kuvaan ylimääräisi varjoja.

Pieni LED-kuvausvaloni taitaa olla ihan passeli vasta-alkajalle. Se on pieni kooltaan ja pattereiden vuoksi kätevä varastoitava ja kuljetettava. Valo ei paina juuri mitään.

Lampun mukana tuli neljä eriväristä valofiltteriä, joista valkoinen tulee olemaan varmasti käytetyin. Valon tehoa voi säätää, tasoja on viisi. 

 Kuvausvalon mukana tuli kaksi erilaista jalkaa. Toisen avulla valo pysyy itse pystyssä jonkin tason päällä ja toinen varsi on käsin kannattelua varten. Valon saa myös kiinni kameraan ja kuvausjalustaan. Kätevä peli yksin kuvaajalle, vaikka olenkin nyt aluksi tehnyt kuvaustestejä omaa aviomiestäni valomiehenä käyttäen. :)

-Raasu-

Kierrätyskorit Saksasta

Olen viime aikoina rassannut päätäni kierrätysasioilla tai oikeastaan kierrätettävien roskien säilömispulmalla. Kirjoittelinkin aiheesta aiemmin yhden postauksen verran: Kierrätyksen haasteet. 

Jos ja kun ei omista kodinhoitohuonetta tai muuta kätevää tilaa johon kierrätysastiat saisi järjestettyä siististi piiloon, ne ovat pakostakin jossain esillä. Kaappitila ei valitettavasti meidän keittiössä tai eteisessä riitä kierrätyskorien säilyttämiseen.

Olen ratkaissut asian niin, että keittiön seinustalla on ollut muutama erillinen kori tyhjiä pulloja, pahvia ja paperiroskaa varten. Pahvit ovat kertyneet paperiroskien päälle samaan koriin josta ne on sitten eroteltu roskien viemisen yhteydessä. 

Nykyiset kierrätyskorit keittiön kulmassa eivät ole varsinaisesti mitään kaunistuksia (ovat kaikki eriparia) ja siksi olenkin yrittänyt keksiä niiden tilalle jotkin toiset koriratkaisut. Ei siis olisi pahitteeksi jos kierrätysastiat olisivat astetta paremman näköisiä. Jos tulee vieraita niin ne olisi hyvä myös saada helposti nostettua piiloon, pois näkyviltä.

Meiltä löytyy ennestään kaksi Reisenthelin Nestbasketia, muovista kahvallista korikassia. Käytän niitä pyykin kuljettamiseen kerroksesta toiseen. Vaatekaappimme sijaitsevat yläkerrassa ja pesukone alakerrassa. Siihen hommaan nämä kassit ovat ihan lyömättömät. 

Koska Nestbasketit ovat olleet niin näppäriä pyykin siirtelyssä, ajattelin kokeilla niitä ratkaisuksi tähän kierrätyssäilöntäongelmaankin. Tilasin Reisenthelin omasta verkkokaupasta kaksi valkoista koria lisää. Korit matkaavat rahdin mukana Saksasta. Jos kuljetusmaksua ei oteta huomioon nämä valkoiset kassit saa suoraan valmistajalta tilattuna paljon halvemmalla kuin kotimaan jälleenmyyjiltä. Suomesta saa tosin edukkaasti monia muita värejä kuin puhtaan valkoisia.

Kuva: Reisenthel.com

Saa nähdä miten pian korit saapuvat Suomeen ja miten hyvin ne toimivat kierrätysastioina pulloille, paperille ja pahville. Ne ovat varmasti ainakin helppo napata mukaan auton peräkonttiin kun lähtee käymään lähikaupassa ja siinä samalla keräyspisteellä. 

Näin joulun jälkeen paperin- ja pahvinkeräyspisteet ovat ihan pullollaan. Keräysastioita tyhjennetään harvemmin ja sen lisäksi joululahjapakkaukset ovat tuottaneet enemmän kierrätettävää jätettä. Eiliseltä jäi vähän höntti fiilis kun jouduin palaamaan täysien kierrätyskorien kanssa takaisin kotiin. Tässä siis vinkkiä kaupungille, kierrätysastiat kannattaa tyhjentää myös välipäivinä, loppiaisena viimeistään!

-Raasu-

Ilta Brucen ja Bestån kanssa

Meillä rauhoitutaan tänä iltana loppiaisen viettoon katselemalla Die Hard 4.0:sta ja ruuvailemalla olohuoneen Bestå-kaappeihin uusia ovia. Käväisimme nimittäin alkuillasta pikavisiitillä Ikeassa, hakemassa kaksi korkeakiilto-ovea lisää. Pian meillä on koko TV-taso yhtenäisten ovien takana. 

Aikaisemmin tason päätykaapeissa oli vitriiniovet. Toinen vitriiniovi oli digiboxia varten ja toinen sen symmetriaparina tason toisessa päässä. Vitriiniovet häiritsivät silmääni jo jonkin aikaa, nyt sain asian korjattua.

No mutta, miten digiboxi-kaukosäädin asiat toimivat nyt sitten umpioven takaa? 

Ei sitten niin mitenkään! 

Digiboxikaapin ovea täytyy pitää nyt hetki raollaan, jotta kakea voi käyttää. Ratkaisu on väliaikainen. Tekniikanihmelapsi eli rakas aviomieheni nimittäin aikoo ratkaista asian eräällä vempaimella. Kerron siitä vähän myöhemmin toisessa postauksessa, mutta jänskä härveli sen täytyy olla. Joka sisustajan pelastus mikäli se oikeasti toimii!

-Raasu-

Vallilan tauluprinttiverhot

Eksyin Vallilan verkkokaupan sivuille etsiskellessäni kuvia Lintukoto nimisestä Vallila-kuosista. Lintukoto on hauska linnunpönttöaiheinen kangas, jossa käydään läpi erilaisia lintulajeja. Hauska idea esim pienen lintubongarin huoneen verhoiksi. 

Siinä Vallilan sivuilla surffatessa pysähdyin kuitenkin näiden seuraavien verhojen eteen.

Katsokaapa miten hauskoja printtiverhoja, joiden aiheet on otettu suoraan kuuluisista tauluista. 

Kuvat: Vallila.fi

Sen verran hauskoja ovat, että hymy nousee huulille. Ei välttämättä tarvitse lisätä tauluja seinille ollenkaan jos laittaa tälläiset verhot ikkunaan. :) Tauluaiheisia printtiverhoja on Vallilalla enemmänkin kuin nämä kaksi.

Näistä verhotunnelmista siirryn kohta aamupalan ääreen. Tänään on taas kirpparipäivä muutaman viikon tauon jälkeen. Kirpparille on aina hauska mennä, koskaan ei tiedä mitä tulee vastaan. Jos vaikka törmäisi taisteleviin metsoihin. :) 

-Raasu-