Chilisalaattia ja lohta

Mieheni pitää kovasti tulisesta ruuasta. Siispä ajattelin, että chilisalaatti yhdessä lohimedaljongin kanssa voisi olla aika vänkä idis. Ruuan kylkeen loihdin Rosso-vierailun inspiroimana sitruunavinegretellä huljutetun herkkusieni-artisokka-systeemin. Hah, minullapa se on kokkitermistö hallussa!

Chilisalaattiini kuului paaaljon mietoa chiliä, mozzarellaa, tomaattia, frisee salaattia, kuivattua sipulia, mausteita ja valkoviinietikkaa. Salaatista tulikin oikein napakan tulinen. 

Onnistunut kokkailu sai arvoisensa päätöksen kun hieraisin kädellä nenääni... Seurauksena oli 15 minuuttia melkoisen polttavaa tuskaa. Tuntui kuin nenä olisi ollut kirjaimellisesti tulessa. Nenän kautta hengittäminen ei tullut kyseeseenkään. Ensi kerralla on oltava muovihanskat kädessä kun pilkon chiliä. Näin sitä oppii ja varmasti muistaa. Sillä ruokahan on - pääasia.

-Raasu-

Orvokin viimeinen ateria

Meidän kiirastorstain viimeinen ateria oli keväinen orvokkisalaatti, höystettynä pikkiriikkisellä, vain muutamia sekunteja kestävällä auringonpaisteella. Parempi sekin kuin pelkkä sateinen harmaus. Kävin juuri laittamassa saunan päälle. Kömmin lauteille kohta vatsa pömpöllään tonnikalaa, suolakurkkua, aurajuustoa, pastaa ja ORVOKKEJA. 

Ihminen on sitä mitä hän syö, you know what I mean... Saunan jälkeen aion punakkana ja lämmön turruttamana orvokkina kömpiä kiskomaan viikolla väliin jääneitä unosia. Huomenna aamulla olen sitten pirteää orvokkia.

Hauskaa ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille!

-Raasu-

Creme brulee -harjoituksia

Sain joululahjaksi kananmunanerottelijan (erottelee keltuaisen valkuaisesta) sekä keittiöhommiin tarkoitetun pienen kaasupolttimen. Näitä molempia apuvälineitä tarvitaan creme bruleen valmistuksessa ja sitä lähdin eilen kokeilemaan elämäni ensimmäistä kertaa. 

Olen syönyt kaupan valmiita creme bruleita sekä popsinut muutaman myös ravintolaolosuhteissa. Viime kesänä nautiskelin liekehtivää paahtovanukasta pariisilaisessa ravintolassa, Seinen rannalla (oh!). Minulla siis on jonkinlainen kässäri siitä miltä vanukkaan tulisi maistua. Sitä käsitystä kohti!

Täydensin viime lauantaina Teema-astiastoani muutamalla pienellä kupposella, jotka muistuttavat kokonsa puolesta creme brulee -vuokia. En muuten jostain syystä ollut aikasemmin tietoinen, että Iittala-astiat kestävät uunissa. Nyt tiedän senkin. Vaikka eihän se toisaalta kovin ihmeellinen uutinen olekaan kun miettii astioiden syntyvaiheita ja lämpötiloja joissa ne tehtaalla "muovaillaan". Joka tapauksessa, minulla oli siis brulee-kupposet ostettuna valmiiksi.

Itse vanukastaikinan teko on aika simppeliä, sillä raaka-aineita ei ole kuin kourallinen. Kananmunaerottelijani toimi juuri niin näppärästi kuin kuvittelinkin sen toimivan, taikinakulhoon sujahteli oikein puhtoisia keltuaisia. Leipuroinnin vaikein osuus oli paistaminen ja lähinnä vain sen takia, että vanukkaat paistetaan vesihauteessa. Laitoin vanukaskupposet uuninpellille ja lisäsin pellin pohjalle reilusti vettä. Paistuneiden vanukkaiden poisto uunista oli melkoisen jännittävää puuhaa pellillä kiehuvan veden ansiosta. Säilyin kuitenkin palovammoitta.

Kun paistetut vanukkaat olivat jäähtyneet jonkin aikaa jääkaapissa, ripottelin niiden päälle ruokosokeria. Pikkuinen kaasupoltin oli kätevä härveli myös, paahdoin sillä sokerin vanukkaan päältä. Pinnasta tuli mukavan rapsakka ja hyvän makuinen. Creme bruleet on täydellinen yhdistelmä rapsakkaa ja silkkisen pehmeää suutuntumaa ja lämpimän ja kylmän komboa.

Vaikka itse sanonkin niin nämä eilen itse tehdyt bruleet olivat kyllä todella hyviä ja aion tehdä vanukkaita heti huomenissa uudelleen, uuden vuoden kunniaksi! 

PS. Raketit on jo ostettu.

-Raasu-

Genie-viljelykset laajenee

Tilasin viime viikolla Anttilan verkkokaupasta vähän lisävarusteita Genieen. Toisen vesiviljelyruukun ja kasvivalon jatkovarsia. Sen verran olen asiasta innostunut. :)

Kohta kaksi viikkoa Geniessä asustelleet basilikat ja lehtipersilja voivat hyvin ja paksusti (kuvia seuraa myöhemmin). Basilika näyttää tosin viihtyvän persiljaa paremmin, se rehottaa ja kasvaa huimaa vauhtia. Jos tuoretta basilikaa ei käytä ihan joka päivä, niin yhden basilikaruukun kasvuvauhti sopii viikonloppuherkuttelijan menekkiin vallan mainiosti. Olen itse ihan ällistynyt, sillä normaalisti kaupan ruukkuyrtit kupsahtavat parissa päivässä. Nämä kasvaa!

Nyt tietysti kuulostaa siltä, että saan jotain provikkaa hehkuttaessani Genietä, mutta näin ei ole. Vaikka blogissani onkin muutama mainosbanneri, niin senttiäkään en ole blogillani (vielä?) tienannut. :)

Lue: Tregren Genie keittiöpuutarha
Lue: Genie - Himojeni kohde
Lue: Genie toiminnassa
Lue: Genien varustelu

-Raasu-

Myllytetään suolaa

Eilisen Ikeareissun satoa, valkoinen Kryddig maustemylly. Täytin myllyn heti karkealla suolalla.

Rehellisyyden nimissä täytyy kertoa, että maustemylly näyttää hienommalta kuin miten hienosti se todellisuudessa toimii. Tai sitten en vain vielä tunne sen ajatusmaailmaa. Olen tottunut siihen, että maustemyllyä voi pyöritellä ja vääntää ihan kunnolla. Jos ei nyt ihan olan takaa. Kryddig ei vain käänny juuri ollenkaan. Suolaa tulee kyllä ulos, mutta ns vääntötuntuma ei ole totutunlainen. :)

Pääasia, että toimii.

Jos miellyn maustemyllyyn oikein kunnolla niin täytyy ostaa toinenkin. Pippurille. Harmittaa vain, ettei Kryddigiä saa mustana. Toinen värivaihtoehto on, mutta se on tummansininen. Jotta kahdesta valkoisesta myllystä erottaisi kummassa on kumpaa maustetta, ne pitäisi merkitä jotenkin. Siinäpä paikka ryhtyä luovaksi...

Rönsyliljan ruskea suojaruukku oli väistämätön heräteostos samalta reissulta. Ikea on paha paikka, aina sieltä tarttuu mukaan myös jotain herätteellistä.

Miten tuntuukin nyt siltä, että kokki taitaa olla lähiaikoina aikalailla in love. :) 

 *Raasu*

Synttärilahjatoive

Minulla on synttärit ihan kohta. Tai no, helmikuussa. En tarvitse kakkua, enkä juhlia. Mutta jos joku haluaisi jostain syystä kuitenkin jotenkin minua muistaa niin tietäisin yhden ihan hyvän idiksen...

Sisustajana lahjatoiveeni on aika tylsä, ehkä jopa vähän puhkikäytetty, mutta kuitenkin... 

Kuva: Stockmann verkkokauppa

Toivoisin kovasti Alessin Juicy Salifia. Sitruspuristinta, jota en ole itseasiassa koskaan päässyt edes kokeilemaan. Klassikko. Sen täytyy toimia tarkoituksessaan kuin unelma, se näyttää siltä. Kieltämättä puristin on myöskin sisustuksellisesti kaunis, mutta ennen kaikkea, se näyttää mielestäni toimivalta. 

Onko käsitykseni oikea?

Sitäpaitsi, jos toivetta täytyy jotenkin perustella niin meiltä ei vielä kotoa löydy sitruspuristinta. En ole koskaan omistanut sellaista, mikä on aika uskomatonta. Nyt tekee kovasti mieli vastapuristettua appelsiinimehua. Juicy Salifin tarve on siis realiteetti. :)

*Raasu*

Joululahjaidea nro 2 - lihapullaleipureiden sakset

Saanko esitellä, tässä ovat lihapullasakset. Kyllä, lihapullasakset!
Hänelle jolla jo on kaikkea.

Heti kun näin nämä hifistelyvempaimet kaupassa, muistin mieheni avustuksella, että appiukkoni kokkausbravuuri on itse tehdyt lihapullat. Nämä päätyvät hänen lahjapakettiinsa.

Lue: Joululahjaidea - saa käyttää, mut ei oo pakko hei

*Raasu*