Uuden vesipatterin valintaa

Jos olet seurannut blogiani tänä kesänä, et ole voinut välttyä uuden terassinoven asennukseen liittyvältä höpinältä. Meille siis puhkaistiin uusi ovi olohuoneesta terassille. Siinä samassa yhteydessä meidän täytyi väliaikaisesti poistaa olohuoneen ikkunan edessä ollut talon alkuperäinen leveä vesipatteri. Nyt kun terassinovi on paikoillaan ja seinä siistitty ja maalattu niin ulkoa kuin sisältäkin, on aika asentaa patteri takaisin paikoilleen. Sama patterihan ei tietenkään käy, vaan meidän on hankittava tilalle kapeampi, mutta kuitenkin vähintään yhtä tehokas radiaattori. Mieluummin vielä tehokkaampi sillä ovathan patteritkin kehittyneet paljon 30 vuodessa.

Meillä on uuden patterin asennukseen tiedossa jo kelpo putkimies ja nyt onkin sitten aika valita patterin malli ja ulkoasu. Ei niin helppo tehtävä kuin miltä se kuulostaa, sillä pattereita ei osteta ihan harvase päivä. Nyt tehdään kauaskantoisia valintoja. 

Kuva: Purmo.com

Meillä on vanha 80-luvulla rakennettu talo jossa on vesikiertoiset patterit. Vesi lämmitetään suorasähköllä, mikä on lyhyesti sanottuna kallista. Tulee aika kun meidän on etsittävä vaihtoehtoja myös talon energia-asioiden tiimoilta. No miten se liittyy pattereihin? - Riippuen siitä mihin energiaratkaisuihin päädymme tulevaisuudessa, meidän on valittava nyt vesipatterimalli joka toimii yhteen tulevan energiaratkaisun kanssa. Meidän pitää siis katsoa pitkälle tulevaisuuteen.

Olemme pohtineet jo jonkin aikaa ilmavesipumpun asentamista. Olemme pyytäneet taloomme sopivalle paketille myös pari avaimetkäteen-tyyppistä tarjousta parilta eri firmalta vuosien varrella. Olemme seurailleet laitteiden hintakehitystä ja kyllä vain, ratkaisun hinta laskee vuosi vuodelta kun kilpailu kiihtyy ja kehitys etenee. Laitteetkin paranevat. Ilmavesipumppu voisi olla meille joku päivä se oikea ratkaisu. Ilmavesipumppu mielessämme päädymme luultavasti vesipatterimalliin joka natsaa sen kanssa hyvin. 

Kuva: Purmo.com

Sitten on vielä valittava patterin ulkoasu, lookki. Haluammeko sileää pintaa vai perinteistä aaltoraitaa. Siinä taitaa hyvin pitkälti olla design-vaihtoehdot. Eri värejä on myös valittavissa, mutta meille valkoinen on ihan selvä valinta. Putkimiehemme suositteli (varmaankin omien kontaktiensa vuoksi) meille Purmon patterivaihtoehtoja.

Koska en ole itse mikään patteriasiantuntija, minulla on päällimmäisenä mielessä vain patterin ulkoasu ja ennen kaikkea se, että sen termostaatti toimii just eikä melkein. Haaveilen digitaalisesta lämpötilasäätimestä, jolla voi helposti valita itse sen 22 astetta missä parhaiten viihdyn. Makuuhuoneessa termarin voisi säätää 20 asteeseen tai vielä alemmas. Toivoisin, että patteri on tehokas siten, että sähköä kuluu mahdollisimman vähän. Lisäksi haluan ehdottomasti, että koko taloon asennetaan ajan kanssa saman merkkiset ja näköiset patterit. Vaikka teemme tämänkin muutoksen osissa, niin lopputuloksen täytyy joku kaunis päivä olla yhdenmukainen. Se on minun fiksaationi, tai yksi niistä. :)

Ennen viimeistä valintaa, haluan vielä puhua kunnolla putkimiehen kanssa ja käydä läpi kaiken oleellisen patterin valintaan liittyen. Haluan tietää lisää, haluan tietää kaiken! :D

-Sanna-

Katto pesulla

Talossamme on pari vuotta vanha peltikatto ja vaikka se onkin aika uusi, siihen on ehtinyt kertyä (erityisesti varjon puolelle) inhaa vihreää töhnää. Mitä lie kasvustoa onkin, se ei näytä kovin kauniilta. 

Pesimme tai oikeastaan käsittelimme tänään katon aineella (Tak GTi, Nelson Garden), jonka olisi tarkoitus tappaa ja irroittaa tuo vihreä mönjäke seuraavan muutaman kuukauden kuluessa. Saa nähdä toimiiko katon puhdistus todella ihan näin helposti. Aineen pitäisi myös ehkäistä mönjäkkeen eli levän ja sammalen kasvua takaisin.

Kuva: nelsongarden.fi

Pönikkä kiinnitetään puutarhaletkuun, valitaan sopiva paine ja sitten ruiskutellaan peltikatolle. Sitten jäädään odottamaan, että aine vaikuttaa. Ehkä hieman myöhemmin kannattaa myös tanssia paikalle sadetta, joka huuhtelisi lian tiehensä.

Aine on hyvin stydiä eli jos lähdet kokeilemaan samaa, niin suosittelen todellakin laittamaan päälle kunnon suojavaatteet, ainakin muovihanskat ja suojalasit. Ainetta katolle ruiskutellessa sitä lentää ja pöllyää tuulen mukana ympäriinsä. Pullon takana on varoitus ihon syöpymisvammoista ja silmävammoista eli kannattaa mieluummin olla varovainen.

-Raasu-

Kittiä - enemmän kittiä!

Viikonloppuna palasimme viimein makuuhuoneen seinärempan pariin ja kittailimme uusittujen kipsilevyjen välejä ja ruuvien paikkoja. Seinä alkaa olla siinä kunnossa, että voimme ryhtyä seuraavaksi maalaamaan.

Siirsimme sänkymme kittailun ajaksi huoneen toiselle laidalle. Hassua miten paljon noinkin pieni paikan vaihdos vaikuttaa olotilaan. Oli kummallista herätä aamulla ihan oudoinpäin. Onneksi on kyse väliaikaisesta sijoittelusta.

Olen pohtinut makuuhuoneen seinän väriä useampaankin kertaan täällä blogissani. En ole vieläkään osannut päättää tuleeko seinästä lopulta valkoinen vai harmaa. Teimme mieheni kanssa kompromissin ja sovimme, että malaamme sen ensin valkoiseksi. Sitten jos valkoinen tuntuu liian tylsältä avaamme harmaan maalipurkin.

Olen viime aikoina miettinyt tätä meidän remontointitahtia. Olemme remppahommien suhteen hyvin verkkaisia. Teemme ja edistämme silloin kun siltä tuntuu ja aina ei tunnu. Talvi vaikuttaa myös paljon asiaan tai oikeastaan talveen liittyvä pimeys. Pimeässä tai hämärässä on hankala tehdä mitään, saati että ylimääräinen tempominen huvittaisi. Kesällä ja valoisassa on kivempi puuhailla kaikkea näkyvää ja konkreettista. 

Olen myös saanut tuta, että vanhan talon remontointi syö remontointi-intoa aika tavalla. Remontista kun ei meinaa koskaan tulla valmista. Tekemistä on niin paljon ja kun talo vanhenee sitä tulee koko ajan lisää. Olen yllättänyt itseni haaveilemasta omasta talopaketista ja sen myötä suorista, vielä koskemattomista seinistä. Se olisi kuin freesi alku. Lähtötilanne, jossa ei tarvitsisi miettiä remonttia vielä moneen vuoteen. Ehkä meillä vielä joskus on sellainenkin tilanne.

-Raasu-

Valoa ulos

Siinä hän on, uusi Eulin Majakka -ulkovalaisin talomme seinässä. 

Ostin uusiin valaisimiin uudenlaiset polttimot. Sellaiset, jotka on tarkoitettu ulkovaloihin ja Suomen kylmiin sääoloihin (Airam - Pakkaslamppu). Valon sävy on valkoinen, eli ei lämmin keltainen, kuten niin usein normaalisti. Tässä polttimossa on tehoa, 806 lumenea, joten se valaisee kyllä erittäin tehokkaasti.

Nyt meillä on siis paikoilleen asennettuna kaksi uutta seinä- Majakkaa. Vielä yksi on matkalla ja yksi laatikossa odottamassa. Viime viikolla tuli ajankohtaiseksi hankkia myös uusi numerovalo tuvan seinään, sillä vanhan numerovalaisimen lasikupu räsähti rikki ruuveja kiristäessä. Ihan hyvä näin, sainpahan oikean syyn vaihtaa valaisimen vähän moderninpaan versioon. 

Uudessa saksalaisessa numerovalaisimessa (Steinel) on sisällä ledivalot ja mikä parasta, siinä on sisään rakennettu hämäräkytkin. Erittäin näppärä peli siis. Ei tarvita erillistä ajastinta tai muuta teknistä härpäkettä säätelemään milloin valo on päällä ja milloin ei. Tämä sama ominaisuus kun leviäisi laajemmin ulkovalaisimiin, niin olisin taas himpun verran onnellisempi. Hämäkytkimen herkkyyttä pystyy säätämään. Itse asensin valon syttymään heti kun vähänkin hämärtää. Olen seuraillut numerovalaisinta nyt pari iltaa ja hyvin se toimii itsekseen. 

-Raasu-

Majakka -ulkovalaisimet

Kuva: Euli.fi

Olen vaihtamassa kotitalomme ulkovalaisimia. Lähtökohtana on se, että haluan kaikkien valojen olevan samaa sarjaa eli saman tyyliset. Tällä hetkellä pihapiirissä on muutamaa erinäköistä valaisinta ja se häiritsee silmää. Varmaankin ainoastaan minun silmääni, mutta sehän riittää. 

Kävin viime viikonloppuna Kodin Terrassa tutkailemassa pihavalaisinvalikoimaa. Tykästyin Eulin Majakka -sarjaan, jonka valaisimia saa myös valkoisena. Majakka -valaisin muistuttaa tietenkin majakkaa, mutta minulle se tuo mieleen myös ampparipesän. Lasikuvun ympärillä kulkeva varjostinsäleikkö sopii hyvin talomme tyyliin, sillä se muistuttaa parvekkeen kaiteen sekä tuuletusikkunoiden vaakasuuntaista laudoitusta. Kuin nenä päähän.

Valaisimet olivat valitettavasti tilaustuotteita, joten jouduimme odottelemaan muutaman päivän ennen kuin liikkeeseen saapui ensimmäiset Majakka -valaisimet. Kolmas vierailu Kodin Terraan täytyy tehdä vielä myöhemmin, kun viimeinenkin valaisin on matkannut perille asti. Sanomattakin selvää, että en pidä tästä edestakaisin reissaamisesta, mutta kukapa siitä pitäisi.

Nyt meillä kuitenkin on jo osa valaisimista kotona ja odotan malttamattomana niiden paikoilleen asentamista. Sää vain on ollut nyt viime päivinä niin vaihteleva ja sateinen, etten ole uskaltautunut ajattelemaankaan sähköjuttuja. Toivottavasti viikonloppuna on parempi ilma.

-Raasu-

Ja vuosi 2016 alkaa...

Milläpä muullakaan kuin remontilla! Nyt vaihtuu työhuoneen seinien väri. 

Maalaan työhuoneen kaksi seinää uudelleen. Ikkunaseinä muuttuu beigestä valkoiseksi ja yksi seinä beigestä harmaaksi. Loput seinät ovat valkoisia jo ennestään. Valkoiset seinähyllyt ja valkoinen senkki tulevat kivasti esiin harmaata vasten. Siis sitten kun saan maalaushomman valmiiksi ja mööpelit takaisin paikoilleen. Odottelen parhaillaan ensimmäisen maalikerroksen kuivumista. Harmaa maali on samaa sävyä jota löytyy meiltä muualtakin eli vanhoilla purkinpohjilla mennään.

Kun työhuone on värikäsitelty, aion siirtyä yläkerran toisen pikkumakkarin purkuhommiin. Siellä muuttuu kaikki. Lattiaa ja kattoa myöden. Haen siis työhuoneen maalaamisella vauhtia tuleviin suurempiin remppaprojekteihin. En asettele tälle juuri alkaneelle vuodelle 2016 muita tavoitteita kuin syödä enemmän höyrytettyjä vihanneksia (koska hiffasin juuri, että riisikeitin sopii täydellisesti myös höyrykypsentämiseen) ja remontoida yläkerran pikkumakkari valmiiksi. Eihän sitä koskaan tiedä milloin tuolla minimakkarilla on ihan oikeaa käyttöä.

-Raasu-

Tiilitalon slammaus kiinnostaa

Olen kirjoitellut blogiani nyt n. 2,5 vuotta. Luetuimpien postauksien kärjessä on kiikkunut jo hyvin pitkään juttu talomme slammauksesta, jonka julkaisin viime vuoden syyskuussa. Toinen hyvin luettu kirjoitukseni on postaussarja kylpyhuoneemme maalausehostuksesta. Näiden kärkipostausten lukukerrat ovat sen verran suuria, että se jopa hieman hämmästyttää kummastuttaa pientä bloggaajaa :) Hienoltahan se tuntuu, jos olen jutuillani onnistunut useampaakin ihmistä viihdyttämään. 

Ajattelin kirjoitella slammauspostaukselleni pienen tribuutin ja näyttää pari lähikuvaa kaksi vuotta sitten slammatusta seinästä.

Seinä on edelleen hyvässä kunnossa. Mistään kohtaa ei ole kalkkipinnoite rapissut irti tai halkeillut. Naapureiden keväiset kallioräjäytystyötkään eivät saaneet tuhoa aikaan. 

Olen edelleen tyytyväinen ratkaisuumme tehdä slammaus pensselein. Siten saimme pidettyä tiilikuvion esillä. Kun seinäpintaa katselee läheltä, siinä näkyy pensselin harjaksista jäänyt pystykuvio.

Jos valkoiseksi slammatusta seinäpinnasta haluaa nostaa esiin jotain huonoa, se olkoon tämä; Valkoinen väri houkuttelee hyönteisiä. Mitään haittaa en ole ötököistä kokenut olevan, mutta eihän se ole varsinaisesti mikään kaunistus jos pitkäjalkaiset ja yökköset hengailevat talon seinustoilla. Tämä asia ei ole kuitenkaan pelkästään slammattujen talojen ongelma. Valkoinen talo on valkoinen talo. :)

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille. Toivottavasti viikkonne lähtee käyntiin mukavasti, eikä asiat ajaudu päin seiniä kuten tämä maanantainen postaukseni. ;)

-Raasu

Seinä- ja kattoremonttia

Meillä oli toissapäivänä, sunnuntaina, touhukas päivä. Olimme kutsuneet perhettä kokoon remonttihommiin. Vaihdoimme porukalla kipsilevyjä makuuhuoneen seinistä ja katosta. Vanhat levyt irrotettiin palasina, koska eivät sovinnolla muuten irronneet. Uudet levyt mitattiin tarkasti ja ruuvattiin paikoilleen. Kuulostaa helpolta ja nopealta, mutta sitä se ei ollut. 

Makuuhuoneemme sijaitsee talomme toisessa kerroksessa ja isot kipsilevyt täytyi hilata köysi -ja lautaviritelmän avulla yläkertaan parvekkeen kautta. Porukalla siitä selvittiin. Koko päivä siinä meni, mutta nyt on otettu taas valtavan suuri harppaus kotimme remontoinnin kanssa. Iso kiitos rempparyhmälle!

No miksikös tämä kipsilevyjen vaihto sitten oli tarpeellista?

Levyjä emme olisi missään nimessä lähteneet vapaaehtoisesti vaihtamaan, joilleivat talon aikaisemmat asukkaat olisi aikoinaan tehneet seinille ja vinolle katolle struktuurikäsittelyä. 

Nyt seuraa varoittava tietoisku; jos olet miettinyt kotisi seinien karhentamista struktuurikäsittelyllä, mieti uudestaan! Ja jos oletkin varma, että itse tulet pitämään karheasta seinäpinnasta kunnes kuolema teidät erottaa, niin ajattele talon seuraavia asukkaita! 

No tämä on huuli, mutta totta toinen puoli. Struktuuripinnoista ei sitten pääsekään eroon helposti jos mieli joskus muuttuu. Seinä pitää ylitasoittaa tai sitten uusia kokonaan kuten me teimme. Iki-ihana lasikuitutapetti on kevyt vastus hiekkapintaisen struktuurimaalin rinnalla. Lasikuitutapetin selättäminen on meille myös hyvin tuttua puuhaa nimittäin.

Me kokeilimme hiekkapintaisen struktuuriseinämme tasoittamista tasoitetapetilla. Ei toiminut. Seinästä ei tullut tarpeeksi tasaista. Me yritimme myös ylitasoittamista, mutta luovutimme sen homman pian siihen ryhdyttyä. Seinien uusiminen kokonaan oli paras ratkaisu. Kohta meillä on makuuhuoneessa tasaiset ja siistit seinät, eli seuraavaksi on luvassa kittaus- sekä maalaushommia. Vielä kun pystyn tekemään päätöksen siitä, tuleeko seinistä valkoiset vai vaalean harmaat. Vai ehkä sittenkin jonkin muun väriset...

-Raasu-

Elämme mielenkiintoisia aikoja - remontin keskellä

Meille saapui eilen suuren suuria paketteja. Neljä valtavan leveää liukuovea kiskoineen. Sen verran olemme jo paketin kulmia availleet, että varmistuimme ovien olevan juuri sitä mitä tilattiin. Valkoista lasia ja peiliä. Soittelimme asentajalle tänään heti aamutuimaan ja hän olisi into piukeena ollut valmis aloittamaan asennushommat vielä samana päivänä. Toppuuttelin, ehkä kuitenkin vasta huomenissa (kun olen ensin siivonnut ja puunannut makuuhuoneen siihen kuntoon, että siellä mahtuu liikkumaan).

Asentaja saapuu siis huomenna ja illalla meillä on jo valmis kaappi. Näin on puhuttu.

Isojen pahvilaatikoiden ja vaatepinojen täyttäessä ja tukkiessa elintilaa on elon harmonia kiinni lehmän hermoista. Meidän koti on tällä hetkellä työmaa, mutta onneksi pian on valmista. Ilmoitustaululle laitoin meille esille vähän tsemppimatskua.

-Raasu-

Kaapin paikka

Tadaa! Makkarin kaappitilan seinät ovat valkoiset ja valmiit. Meikäläinen oli siis eilenkin melkoisen ahkeraa likkaa. Pohjatyöt on tehty ja nyt odotellaan kärsimättömänä liukuovia, jotka saapuvat asentajan mukana parin viikon kuluttua.

4,6 metriselle tuplakiskolle tulee neljä leveää lasista liukuovea. Ovista kolme on valkoista lasia ja yksi kokonaan peiliä. Rakenneosat ovat myös valkoiset. Asentaja askartelee liukuovien yläkiskon kiinni vinoon kattoon erinäisten listojen avulla. Vähän jännittää minkälainen lopputulos tulee olemaan, vaikka asentaja vakuuttelikin lausahtamalla "kyllä tämä on ihan rutiini asennus". 

-Raasu-

Meille tulee va...

Vaatekaappi!

Tarkalleen ottaen meille tulee makuuhuoneeseen jyrkän kattokaadon alle pitkä rivi liukuovia. Näin meille syntyy valtavankokoinen vaatekaappisysteemi. Ovet sulkevat sisäänsä aika ison alueen, joten hyvällä tahdolla voidaan puhua jopa walk-in closetista. Kaiken kaikkiaan kaapista tulee 4,6 metriä leveä ja n. 110 senttiä syvä. Sinne kuvittelisi mahtuvan kahden ihmisen vaatteet sekä kodin muut varastoitavat tekstiilit.

Liukuovet on jo tilattu ja asentaja saapuu askaroimaan niitä paikoilleen parin viikon päästä. Sitä ennen meidän on tarkoitus ehostaa tulevan kaapin seinäpintoja kitin ja valkoisen maalin avulla. Ehdimme jopa aloittaa pintarempan ennen kuin flunssa tuli ja vei voimat. Nyt viikonloppuna homma sai viimein jatkoa.

Heiluttelin hiekkapaperia ja maalirissaa tällä kertaa soolona, mieheni köllötellessä sohvalla kuumeen kourissa. Itsekseen puuhailu oli kuitenkin hyvin terapeuttista ja sain kaappitilan eilen jopa melkein valmiiksi. Tänään aion sutia tilan vielä lopulliseen maalipintaansa, sitten se on valmis liukuovia varten. Jos jaksan, niin naputtelen paikalleen vielä lattialistoja, mutta oikeasti niillä ei olisi vielä kiire. Listat pystyy asentamaan lopullisille paikoilleen vasta ovien asennuksen jälkeen.

-Raasu-

Terveisiä Rakenna & Remontoi -messuilta

Kävimme eilen sunnuntaina piipahtamassa Vantaan Myyrmäessä Rakenna & Remontoi -messuilla. Olimme käyneet näillä messuilla kerran aikaisemminkin, joten nyt tiesimme mitä tuleman pitää. 

Tällä kertaa kiinnitimme erityistä huomiota kylpyhuone- ja sauna-asioihin, mutta myös maa-, ilma- ja vesilämpöpumput pysäyttivät meidät osastoille tekemään tarkempaa tutkimusta. Otimme talteen yhteystietoja kolmelta eri remppafirmalta arviointikäyntejä varten. Kohta kylppäriprojekti nytkähtää kunnolla käyntiin. 

Kyselimme messuilla alustavia hinta-arvioita kylpyhuoneemme neliömäärän perusteella ja täytyy sanoa, että arviot vaihtelivat aika paljon eri firmojen välillä. Arvio on aina arvio, tarkka tarjoushinta selviää toki sitten vasta kun myyjä on käynyt katsastamassa lähtötilanteen.

Maalämpöasioiden osalta pysähdyimme parille eri osastolle. Thermia lämpöpumppujen osasto osoittautui melkoiseksi tiedon kultakaivokseksi. Tuote-esittelyt jäävät messuympäristössä usein hyvin pintapuolisiksi, mutta tämä oli iloinen poikkeus. Osastolla teki esittelytyötään hyvin kattavasti asiansa tunteva myyjä, joka kertoi meille maalämpöasioista niin käytännönläheisesti, että olemme itsekin nyt melkoisia maalämpöexperttejä. Tämä vanhempi herrasmies osasi asiansa todella hyvin, ei tyrkyttänyt, vaan kertoi asiat niin kuin ne ovat. Minäkin sain asiantuntevat ja asialliset vastaukset enemmän tai vähemmän tyhmiin kysymyksiini.

Kolmesta remonttifirmasta jäi päällimmäisenä mieleen Cotico ja sekin siksi, että osaston naisesittelijä osasi käydä selkeästi läpi kaikki remppaprojektin vaiheet. Hän myös vastasi mielellään meidän outoihin kysymyksiin. Miellyttävä vastaanotto ja positiivinen ensivaikutelma ovat tärkeitä asioita. Niistä tulee fiilis, että yhteistyö firman kanssa voisi olla helppoa ja mukavaakin. Minulle nämä asiat merkitsevät paljon valintoja tehtäessä.

-Raasu-

Pikkujouluvalmisteluja

Vietämme huomenna lauantaina pikkujouluja ystävieni kanssa. Kokoonnumme meille ja olen kiireiltäni yrittänyt viikolla siistiä kotia juhlakuntoon. Meidän tapauksessa juhlasiivoukset tarkoittavat yleensä sitä, että ihan vaan pikaisesti kiinnitetään vähän listoja tai ihan vähän maalataan seiniä. Mieheni kunnostautuu tämän tyyppisessä toiminnassa erityisesti. Eilenkin meillä viuhui imurin lisäksi myös jiirisaha. "Vielä ehtii". :) Nyt meillä on keittiön ja olohuoneen välinen oviaukko kauniisti kulmalistoitettu ja se on hieno juttu. Mieheni on remppasankari.

Pikkujoulujen ruokatarjottavat ovat vielä suunnitteluasteella. Niiden kanssa taitaa tulla vähän kiire. Tänään illemmalla olisi tarkoitus leipoa jotain makeaa piirakkaa tarjottavaksi. Huomenna aamupäivästä pyöräytän vielä muutamat marmeladijoulutortut. Tänään täytyy vielä ehtiä käydä ruokakaupassa ostamassa tarvikkeita.

Annoin miehelleni tehtäväksi keksiä ja laittaa valmiiksi jonkin hauskan porukalla pelattavan konsolipelin illan ratoksi. Sellaiset ohjelmanumerot olen havainnut hyviksi omassa ystäväpiirissäni. Pelit murtavat jäätä hyvin myös toisilleen tuntemattomien ystävien kohdatessa ensikertaa.

Tonttulakit etsin joulutarvikkeiden joukosta myös tällä viikolla. Eihän pikkujoulut ole mitään ilman tonttuja. Pari pientä joululahjaakin kääräisin jo paperiin, jotta voin antaa ne ystävilleni huomenna. En näe heitä välttämättä toistamiseen ennen jouluaattoa, joten nyt viimeistään on lahjojen vaihtamisen aika. Mistä tulikin mieleen, että ystävättäreni puolivuotiaalle pikkuneidille ei ole vielä lahjaa hankittuna! Se täytyy ostaa vielä tänään. Lahjan on oltava ehdottomasti jotain rapisevaa, sillä rapisevat jutut näyttävät kiinnostavan neitiä erityisesti. Myös pehmoperhosten siivet näyttävät maistuvan. :)

Ai niin! Löysin Prismasta ison valkoisen olkipukin joka seikkailee postauksen kuvissa portaikkomme keskitasanteella. Pukki - Portaiden Vartija.

-Raasu-

Eteisen ovilistoja

En tiedä mistä tätä energiaa riittää. Aloitimme aamupäivällä eteistilan ovien listoittamisen ja sitä hommaa jatketaan yhä. Käväisimme vain välissä K-Raudassa hakemassa lisää listapuuta.

On äärettömän mukavaa päästä remontissa tähän pisteeseen, että voimme asennella listoja. Katot ja seinät alkavat olla valmiit koko alakerrassa. Lattia on vielä tekemättä, mutta senkin aika koittaa pian. Koittaahan!?! 

Koska talomme remontti etenee pikkuhiljaa, meidän oli listojenkin kohdalla valittava kiinnitysratkaisu, joka kestää muokkaukset ja muutokset. Ovi- ja lattialistat täytyy olla helposti irrotettavissa lattiaremontin ajaksi, sitten kun siihen ryhdytään. Siispä kaikki listat on kiinnitetty nauloilla liiman sijaan. Liimaus on kätevää, mutta liimattuja listoja ei sitten enää paljon liikutella. Naulanpäät piilotamme lopuksi maalitilkalla.

Listoitusta tehdessämme olemme yrittäneet vältellä jiirikulmia. Niin kauniita kuin ne onnistuessaan onkin, niitä on kuitenkin hidas tehdä. Suorat liitokset ovat siistit myös ja syntyvät vikkelästi. Kun listoissa ei ole sen monimutkaisempaa muotoprofiilia, yksinkertaisen liitoksen pystyy tekemään. Romanttiset listamuodot vaativat aina jiiriliitoksen, jotta lopputulos on siisti.

-Raasu-

Väliovi

Kävimme maanantai-iltana hakemassa rautakaupasta yhden puuttuneen välioven. Valkoisen peiliprofiilisen Matti-oven. Karmi meillä olikin jo takkahuoneen suulla valmiiksi asennettuna. Ryhdyimme eilen laittamaan ovea paikalleen ja siinä uutukaista ovea katsellessani tuli mieleen kummallinen fiilis. Tuntui kuin talomme neliöt olisivat lisääntyneet oven myötä.

Ovi erottaa nyt kaksi tilaa entistä selkeämmin toisistaan. Olohuoneen ja takkahuoneen. Seinä näiden tilojen välissä on jo pitkään ollutkin, mutta ovi viimeisteli huoneiden huonemaisuuden ja tilaerottelun. Tuntuu siltä kuin meillä olisi yksi huone lisää, vaikka siinähän se on ollut koko ajan.

Illalla saunanlauteilla istuskellessa pohdiskelimme takka-asioita. Lueskelin taas sisustuslehteä löylynheiton ohessa, kuten tapanani on. Lehdessä kirjoiteltiin kevyt- ja kiertoilmatakoista. Nyt kun varsinainen takkahuoneemme (leivinuunihuone, huoneessa ei ole varsinaista takkaa) on selkeästi erillään olohuoneesta, voisi olla mukavaa jos olohuoneen seinustalle voisi saada kevyt-takan, lämpöä ja tunnelmaa tuomaan.

Siinä mielikuvituksen laukatessa tuli mieleen myös hurjia ajatuksia siitä, että siirtäisimme makuuhuoneen alakertaan, nykyiseen takkahuoneeseen ja tekisimme nykyisestä makkarista elokuvateatterin. Siitä se ajatus sitten lähti... villisti ja rajattomasti. :) 

Suunnitelmat ovat tärkeitä, unelmat myös, mutta onneksi meillä on nyt väliovi ja tilantuntu.

-Raasu-

Ja taas maalataan kattoa

Meidän kodista ei kuulkaas maalaustyöt hevillä hellitä. Nyt sudit heiluvat keittiön katossa. Valkoista ja raikasta sen olla pitää. Niskakivutkin kestää paremmin kun lopputulos miellyttää.

Hei hei mäntypaneeli!

-Raasu-

Mitä kylpyhuoneellemme kuuluu nyt?

Ehostimme alkuvuodesta (2014) kylpyhuonettamme kevyin remppatoimenpitein. Tavoitteena oli loitontaa väistämättömänä vielä eteen tulevaa kylpyhuoneen täysremonttia. Käytimme ehostukseen monenlaista pakkelia ja maalia. Kaakelimaalia, saumamaalia ja paneelikattomaalia. Rempan vaiheista kannattaa lukea aikaisemmista postauksistani, joihin laitoin linkit kirjoituksen alle.

Nooh, miltä kylpyhuoneemme näyttää nyt vajaan vuoden jälkeen ehostustoimenpiteistä? Onko erilaisilla maaleilla ostettu lykkäystä kalliille täysremontille?

Vastaus ei ole yksinkertainen. Pikemminkin; on ja ei ole.

Maalien kestävyys näyttäisi muodostuneen niiden suurimmaksi haasteeksi.

Ronsealin beigen värinen kaakelimaali on pysynyt ihan hyvin seinällä. Siis niissä kohdissa mihin ei ole kohdistunut minkäänlaista rasitusta. Maalipintaan tulee kuitenkin helposti vekkejä ja jälkiä jos siihen osuu jollain kovapintaisella esineellä, kuten esimerkiksi mopin varrella. Meidän boordikaakelissa on kohokuvio. Kohokuvioiden päältä maali lähtee erityisen helposti jos siihen osuu jokin. Kylppärimme kaakelimaalipinta on melko vähäinen, joten sen laajempaa kokemusta sen pysyvyydestä ei ole. Rehellisyyden nimissä ja tällä kokemuksella, en lähtisi maalaamaan koko kylpyhuoneen seiniä kaakelimaalilla. Mielestäni pinnasta ei tule tarpeeksi siisti ja kestävä.

Saumamaaleja meillä oli käytössä useampia merkkejä. Kolmeä merkkiä jos tarkkoja ollaan (Ronsealin Group pen, Saumafix ja Ceresit Frische Fuge). Saumamaalien kestävyys näyttäisi olevan kiinni siitä mihin kohtaan kylpyhuonetta sitä käyttää. Maali pysyy hyvin ja näyttää siistiltä seinillä johon ei kohdistu paljon vesiroiskeita. Suihkunurkkauksen seinät taas alkavat näyttämään jo nyt saumojen kohdalta erittäin epäsiisteiltä. Maali tummuu ja hilseilee pois. Suihkun osalta saumat pysyivät siisteinä siis vain n. puoli vuotta.

Kylpyhuoneen normaalilla paneelikattomaalilla maalattu katto näyttää edelleen oikein hyvältä. Maali ei varsinaisesti ollut tarkoitettu kosteisiin tiloihin, mutta hyvin se näyttää kestäneen kosteuden ja vesihöyryt.

Yhteenvetona voisi sanoa, että kylpyhuoneisiin tarkoitetut kaakelimaalit sekä saumamaalit ovat todella tarkoitettu kosmeettisiin pieniin korjaustöihin. Ainakin nämä mitä me kokeilimme. Kestävää jälkeä niillä ei päivittäin kovassa käytössä olevaan kosteaan tilaan saa. Suhkuttoman vessan maaleilla pystyy varmasti ehostamaan pitkäksikin aikaa. Maaleista kannattaa kuitenkin muistaa se, että ne eivät kestä kuivuneinakaan rajua hankausta, joten kylppärin tai vessan viikko- tai kuukausisiivous kannattaa tehdä hellin ottein ja hellin puhdistusainein.

Kuten sanottua, meidän kylpyhuoneemme täysvaltainen remontti on väistämätön eli se on joka tapauksessa tehtävä lähivuosina. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että ehostustoimenpiteemme lykkäsivät remonttitarvetta kosmeettisesti ainoastaan vuoden verran. Toivoin pidempää aikaa, mutta oppia ikä kaikki.

Mielenkiinnolla kuulisin muiden kokemuksia vastaavien aineiden käytöstä. Onko teillä ehkä vähän positiivisempia kokemuksia kaakeli- ja saumamaaleista? Laittakaahan rohkeasti kommenttia.

Lue: Lisäaikaa kylppäriremontille - osa 1

Lue: Lisäaikaa kylppäriremontille - osa 2

Lue: Lisäaikaa kylppäriremontille - osa 3

Lue: Lisäaikaa kylppäriremontille - osa 4

Lue: Lisäaikaa kylppäriremontille - osa 5

-Raasu-

Tuulikaapin lattia valmiina

Tadaa! Siinä se nyt on, tuulikaapin uusi design-lattia. Valkoinen valettu ja saumaton pinta. Eikös olekin komea? Itse tykkään kovasti.

Lattia on valettu Weberin Casa lattiasementillä

Valkoinen lattia eteisessä ei ole käytännöllinen valinta, mutta valettu sellainen on. Sementtipinta nimittäin on tosi helppo pyyhkäistä puhtaaksi.

Vaikka tuulikaappi on todella pieni (pari neliötä) sen lattian tekemiseen kului kuivumisaikoineen monta päivää. Kirjoittelin eilisessä postauksessani vaiheista ennen varsinaisen Casa-lattian valamista. Tässä vaiheita varsinaisen lattiapinnan valamisesta:

1.

Valu täytyy tehdä ihan suoralle pinnalle, joten hienotasoite kannattaa aina valaa ensin pohjille. Kun hienotasoite on kuivunut kunnolla, lattian pinta kannattaa imuroida ja/tai pyyhkiä kuivalla mikrokuituliinalla, ettei valujen väliin jää pölyä tai roskaa. 

2.

Hienotasoitteen päälle laitetaan kaksi kerrosta Casa-lattian esikäsitelyainetta, joka tulee lattiapaketin mukana valmiiksi sekoitettuna. Aine on liisterimäinen ja se kannattaa levittää pehmeällä harjalla (uusi puhdas tiskiharja on hyvä) tasaisesti kauttaaltaan. Toisen kerroksen voi levittää ensimmäisen päälle tunnin kuluttua. Esikäsittelyaine eli tartunta-aine ehkäisee ilmakuplien syntymistä ja saa valkoisen sementin tarttumaan paremmin lattiaan. Esikäsittelyainekerroksien annetaan kuivua muutama tunti. 

3.

Kun esikäsittelyaine on kuivunut kannattaa pinta taas pyyhkäistä puhaaksi mahdolisesta pölystä (kuiva liina). Sitten sekoitetaan varsinainen näkyväksi jäävä sementti. Sementtijauhe + vettä. Seos kannattaa sekoittaa hyvin tasaiseksi, sillä kaikki mahdolliset kökkäreet jäävät näkyviin lopulliseen lattiaan. Valmiiksi sekoitettu sementti kaadetaan ämpäristä lattialle. Sementti kuivuu todella nopeasti, joten levitys kannattaa tehdä rivakasti. Aine tasottuu itse melko hyvin, mutta sitä kannattaa avustaa sementtilastalla. Sementtipinnasta tehdään 3-5 mm paksuinen. Valun annetaan kuivua 12 tuntia. Ikkunat kannattaa pitää kuivumisen aikana kiinni, sillä lattia-aine ei tykkää vedosta. Kuivuvaa lattiaa kannattaa myös suojella pölyltä ja roskalta ellei tykkää pilkullisesta pintakuviosta. :) Keskeneräisellä lattialla ei kannata kävellä lainkaan jos sen vain pystyy välttämään. Jos tarvitsee kävellä niin suosittelen puhtaita muovipusseja jalkoihin. Huokoiseen sementtipintaan tarttuu todella helposti kaikki lika ja rasva mikä jaloista voi tulla. Pintaan tulevia jälkiä ei sitten saa millään enää irti.

4.

Kun sementtipinta on kuivunut kunnolla, sen päälle levitetään pintasuojausaineen tartunta-aine. Aine tulee lattiapaketin mukana, eikä sitä tarvitse sekoittaa itse. Aine levitetään lattiaan puhtaalla maalausrissalla. Rissan täytyy olla mikrokuituinen ja siinä on hyvä olla mahdollisimman lyhyt nukka. Tartunta-aineen annetaan kuivua pari tuntia. Kun pinta on kuiva suosittelen taas pölyjen pyyhkimistä.

5.

Kuivuneen tartunta-aineen päälle levitetään varsinainen suoja-aine. Suoja-aine on 2-komponenttiaine, joten se pitää sekoittaa itse kahdesta aineesta. Suoja-aine tekee lattiasta pesunkestävän ja hennosti kiiltävän. Suoja-aine on kuivuessaan kirkasta, se on kuin lakkapinta. Suoja-ainekerroksia voi halutessaan tehdä myös kaksi, mutta yksikin kerros riittää. Suoja-aineen annetaan kuivua 12 tuntia. Lattialla voi kävellä varovasti jo muutaman tunnin kuivumisen jälkeen, mutta en suosittele. Kannattaa ottaa varman päälle ja odotella loppuun saakka. Kuivuttuaan lattia on valmis. Vihdoinkin!

Ostin tuulikaappiin pyöreän maton Kodin1:stä

Kuten huomaatte, lattian tekeminen on monivaiheista ja aikaa vievää. Mikään vaihe ei kuitenkaan ole vaikea jos vain hallitsee sementin sekoittamisen ja lastan käytön. Sementin sekoitus onnistuu tavallista jykevämmällä porakoneella, johon on asennettu sementtivispilä. Tarvitset myös puhtaita astioita ja ämpäreitä joissa sekoittelet aineet.

Meille tämä tuulikaapin design-lattia oli testi. Testi siitä osaammeko/jaksammeko ryhtyä koko talon alakerran lattioiden valamiseen tällä samalla aineella ja onko valettu Casa-lattia oikeasti lämmin ja miellyttävän tuntuinen jalan alla, kuten valmistaja lupaa.

Testin lopputulema on se, että tosiaan, Casa-lattia on lämmin ja mukavan tuntuinen jalan alla. Lisäksi se on todella hyvän näköinen ja äärettömän helppo puhdistettava. MUTTA! Lattian tekeminen on todella hidasta ja myös melko kallista. Yksi vaihtoehto on teettää lattia jollakin urakoitsijalla, mutta se nostaa kustannuksia entisestään.

Tällä hetkellä, juuri tuulikaappiprojektin loputtua, meidän fiilikset alakerran lattiamateriaaliksi on.......... laminaatti. Kyllä! Niin nopea, edullinen ja helppo. Tässä kun aikaa kuluu niin mielipide saattaa vielä muuttua. Sillä onhan tuo valkoinen valettu Casa design-lattia täydellisen hyvän näköinen! Vai mitä mieltä olet?

Lue: Tuulikaapin design-lattia

-Raasu-

Tuulikaapin design-lattia

Meillä on viimeaikoina askarreltu ahkerasti tuulikaappiin uutta lattiaa. Ryhdyimme ensimmäistä kertaa kokeilemaan valetun design-lattian tekoa. Meillä on haaveena, että tekisimme valkoisen design-lattian koko asuntomme alakertaan. Kokovalkoinen ja ihan saumaton ja sileä lattia on ehdottomasti upean näköinen ja myös käytännöllinen. Valettu sementtilattia ei säikähdä vesiroiskeita, eikä pieniä iskuja. 

Kuva: www.e-weber.fi

Meillä ei ollut design-lattian tekemisestä lainkaan kokemusta, joten päätimme testata kyseistä ainetta ihan käytännössä. Testikentäksi valittiin tuulikaappi ja sen parin neliön kokoinen lattiapinta. Tarkoitus oli selvittää miten helppoa lattian teko on ja miten lämmin lattia on paljaan jalan alla. Eli soveltuuko design-lattia koko asuntomme lattiapinnaksi.

Tuulikaapin lattia oli alunperin ruskean punainen, tiililadontainen linkkerilattia. Ei varsinaisesti mikään kaunotar kuten kuvakin kertoo. Lattialle oli kaiken lisäksi vuosien saatossa tipahdellut remonttimaalia ja muuta inhaa töhnäkettä. Jalan alla lattia oli jäätävän kylmä, vaikka harvemmin tuulikaapissa tassutellaankin ilman kenkiä.

Aloitimme rempan poistamalla vanhat linkkerit. Homma toimi hyvin piikkauskärjellä varustetulla iskuporakoneella. Piikkauksen jälkeen lattia jäi todella epätasaiseksi, joten seuraavaksi valoimme siihen ensimmäisen tasoitekerroksen. Toinen tasoitekerros tehtiin hienotasoitteella, jotta pinta olisi tarpeeksi tasainen ja sileä lopullista lattia-ainetta varten.

Kun tuulikaapin lattia oli tasainen ryhdyimme tekemään varsinaista design lattiaa. Materiaaliksi valitsimme Weberin Casan, sementtipohjaisen lattialaastin. Sävyksi valitsimme valkoisen. Silläkin uhalla, että ulkoa sisään kulkeutuva lika ja rapa näkyisi valkoista lattiapintaa vasten hyvin isosti. Sisälattioistamme olisi tulossa valkoiset, joten päätimme tehdä testivalun oikealla sävyllä.

Tuulikaapin design-lattia on nyt juuri saatu valmiiksi. Paljastan ihan pian miltä lopputulos näyttää, kunhan saan otettua lattiasta kuvia päivänvalossa. Kerron myös lisää tekemisen vaiheista, sillä niitä oli paljon!

Tässä vielä linkki aikaisempaan postaukseeni joka liittyy samaan lattiamateriaaliin:
Tarjonnan ja kysynnän väliin tarvitaan asiantunteva myyjä?

Tässä linkki postaukseeni: Tuulikaapin lattia valmiina

-Raasu-

Näin tiilipintainen talo vaihtaa väriä!

Ostimme kotitalomme kolmisen vuotta sitten. Silloin talomme ulkoasu oli kovasti erilainen kuin mitä se on nyt. Talo oli alunperin hyvin tummanpuhuva, synkkä jopa. Hyvin tyypillinen kasarikomistus. Talon ulkoverhous on pohjakerroksen kohdalla tiiltä ja yläkerran pintana on lautaa. Lautaverhous oli alunperin mustanruskea. Tiilet olivat oranssinkeltaiset ja niiden välissä loisti tummanruskea saumalaasti. 

Talon värimaailma oli aivan toista kuin mitä me halusimme. Muistan ajatelleeni jo asuntonäytössä, että jos talon väriä ei pysty vaihtamaan me emme kyllä osta tätä taloa. Koska talo miellytti muuten kovasti, ryhdyimme selvittämään ennen talokauppoja onko tiiliverhoiltua taloa mahdollista maalata. Huomasimme pian, että asia ei ollutkaan niin yksinkertainen. Suomessa ei kuulemamme mukaan juurikaan vaihdeta tiilitalojen väriä ja siksi hommaan vaadittavia välineitä ei ole liiaksi tarjolla. Sisätiloissa tiiltä maalataan ja pinnoitetaan vaikka kuinka, mutta samat aineet eivät toimi ulkona.

Soittelimme Tikkurilan maalineuvontaan ja saimme kuulla paristakin eri vaihtoehdosta, jotka voisivat sopia meidän tarkoitukseen. Paras ja helpoin vaihtoehto oli meidän mielestä kalkkisementtipinnoite ja päädyimme käyttämään sitä. Kalkkipinnoitetta käytetään kuulemma paljon mm Englannissa ja sen kerrottiin kestävän koviakin olosuihteita. Majakoita on kuulemma sillä myös päällystetty eli sen pitäisi kestää myrskyt ja tyrskytkin.

Kalkkisementtipinnoitetta ei saa kaupanhyllyltä, vaan kyseessä on tilaustavara. Käytit sitten mitä tahansa rautakauppaa. Hintoja kannattaa vertailla eri kauppojen välillä, sillä erot ovat valtavia. Me päädyimme ostamaan ainetta Starkista (hinta n. 100 euroa per pönikkä, yhdestä pönikästä riittää tavaraa n. 15 neliöön). Kalkkisementtipinnoitetta myydään muutamassa eri sävyssä, me valitsimme maalarinvalkoisen (sävyn nimi: Höyry).

Kuva: Tikkurila.fi - Finnseco KS

Kyseessä on 2-komponenttiaine, eli saat ison pönikän maalia johon sekoitetaan sementtijauheen tyyppinen sekoitus ja tietenkin vesi. Sekoitussuhteet on tämän aineen kanssa erittäin tärkeitä, joten mittailu kannattaa tehdä huolella. Maali on valmiiksi sekoitettuna todella paksua. Oikeastaan koostumus muistuttaa enemmän löysää sementtiä kuin maalia. Pinnoitehan se onkin. Samaa ainetta käytetään myös sisätiloissa, esim takka voidaan päällystää sillä.

Kalkkisementtipinnoitteen levitystä kutsutaan slammaamiseksi. Työväline kannattaa valita sen mukaan millaisen loppupinnan seinään haluaa. Me levitimme pinnoitteen tiilipintaan isoilla ulkomaalipensseleillä. Työskentely oli kertakaikkisen hidasta, mutta lopputulos on hyvännäköinen. Tiilikuvion pysyi näkyvissä. Slammaukseen on olemassa myös ihan siihen tarkoitettuja suteja. Levittelee aineen käsipelillä millä tahansa apuvälineellä, niin pensselin tai sudin harjakset tulee olla jämäkät, muuten hommasta ei tule mitään. 

Kalkkisementtipinnoitteen olisi voinut myös ruiskuttaa seinään normaalia tehokkaammalla maaliruiskulla. Ruiskutettuna loppupinnasta olisi tullut röpelöinen ja lisäksi pinnoitus olisi pitänyt tehdä kahteen kertaan, joten itse hylkäsimme sen vaihtoehdon heti kättelyssä.

Aine kuivuu todella nopeasti, joten kannattaa pitää reipas tahti päällä. Yksin en lähtisi slammaushommiin kokonaisen satsin eli yhden pöntöllisen kanssa. Seosta voi kuitenkin  käsittelyn aikana ohentaa lisäämällä vettä, mutta maltillisesti. Koostumus vaikuttaa todella herkästi lopputulokseen. Liian kuiva aine rupeaa lohkeilemaan pian levityksen jälkeen ja saattaa irrota kokonaan.

Kalkkisementtipinnoite levitetään n. puoli tuntia aikaisemmin kostutetulle kivipinnalle. Me käytimme kostutukseen puutarhaletkua, jossa oli sumutinpää. Vettä roiskitaan seinään ihan kunnolla, mutta ei litimäräksi. Kalkkisementtipinnoite tarttuu hyvin kiinni jos tiilipinta on imenyt vähän kosteutta. Kuumana kesäpäivänä slammaushommiin ei kannata ryhtyä. Vähän kostea ja pilvinen päivä on siihen paras.

Slammasimme taloamme kaksi kesää. Kyllä, kaksi kesää. Slammaus on tooodella hidasta hommaa ja vaatii hyviä käsilihaksia. Onneksi slammaus onnistuu kuitenkin ihan hyvin osissa. Pitkäjänteisyyttä vaadittiin kovasti siinä vaiheessa kun talo oli osittain valkoinen ja osittain vielä tumman ruskea/keltainen. Voitte ehkä kuvitella näkyä.

Kalkkisementtipinnoite on ollut nyt talomme seinässä reilun vuoden ajan. Pinta ei ole lohkeillut mistään, eikä rapissut. Se on sen näköinen kuin vuosi sitten. Vaikuttaa siis kestävältä aineelta. Jos ja kun sitten vuosien päästä tiilipintaa on tarpeen ehostaa, sen voi tehdä samalla aineella tai vaihtoehtoisesti kalkkimaalilla. Kalkkimaali sopii ja tarttuu aikaisemmin kalkkipinnoitteella käsitellyille pinnoille, eikä sen käsittely ole yhtä kovatöistä.

Vaikka slammaus onkin rankkaa hommaa, se kannattaa mielestäni kuitenkin tehdä itse. Nimittäin slammauksen teettäminen se vasta kallista onkin. Ennen kuin ryhtyy hommiin kannattaa tosiaan lukea ja tutustua aineeseen kunnolla. Kalkkisementti ei sitten lähdekään helposti irti jos vaikka tuleekin katumapäälle. Slammausta kannattaa treenata ensin jonnekin vähemmän näkyvälle paikalle. Jos aineen levittää pensselillä tai sudilla, kannattaa etukäteen päättää minkä suuntaisen loppujäljen pintaan haluaa ja toimia sen mukaan koko projektin ajan. Maalarikin kannattaa olla koko ajan sama henkilö, mikäli on tarkka pinnan tasalaatuisuudesta.

Kalkkisementtipinnoite ja slammaus on yksi vaihtoehto vaihtaa tiilitalon väriä, mutta keinoja on muitakin. Kannattaa vain uskaltaa tarttua tuumasta toimeen. Meidän kasaritalo on tänä päivänä kauniin valkoinen. Lautaverhouskin on saanut maalia niskaan. Iso homma, mutta kyllä kannatti! Vai mitä mieltä olet?

-Raasu-

Lue: Tiilitalon slammaus kiinnostaa