30.12.2015

Joululahja Bombotit

Sain mieheni perheeltä joululahjaksi mm nämä kauniit mustavalkoiset Paradiisi -tarjottimet, josta kovasti ilahduin. Ne sopivat meidän musta-valko-metalli-tammiseen keittiöön kuin nenä päähän. 


En usko, että appivanhempani olivat asiasta tietoisia, mutta tarjotin meiltä on nimenomaan puuttunut. Pyöreä, näppärän kokoinen ja sisustussilmääni sopiva tarjotin on ollut jo jonkin aikaa tarvelistalla. Nyt sellainen saatiin ja vielä kotimainen Bombotti!


Sisustusintoilijana sydäntäni lämmittää se, että sukulaiset, ystävät sekä perhe ovat ottaneet sisustushörhöilyni todesta ja tietävät mistä tämä alati kameran kanssa heiluva esteetikko diggailee. :)

-Raasu-

29.12.2015

Pitsinen torkkupeitto ja vitivalkoinen poppana

 Olen täällä blogissanikin monesti jo todennut, että äitini on melkoinen käsityövelho. Tänäkin jouluna sain häneltä lahjaksi itsetehtyjä ihania sisustusjuttuja. Ja väriltään tietenkin valkoisia, niin kuin meille parhaiten sopii. 


Villainen torkkupeitto on virkattu ja yhdistetty suurista neliönmuotoisista palasista.


Valkoistakin valkoisempi jämäkkä poppana on tehty omissa kangaspuissa. Kuteina on uusiokäytetty vanhoja lakanoita.


Poppanan päät on päärmätty ompelukoneen neuloja säästelemättä niin, että astetta modernimman poppanan hapsut eivät ole näkyvissä. 


Kiitos äidille lahjoista!

-Raasu-

28.12.2015

Joululahjakoru

 Kuvissa esiintyy Pandora -korusettini, joka täydentyi jouluna kaulaketjulla ja lumihiutale-riipuksella. Kiitos vanhemmilleni joululahjasta, olette kuunnelleet tarkasti.


Pandora-korut ovat erityisen kivoja, koska niitä voi rakennella itse erilaisista osasista. Erilaisia heloja on saatavilla pilvin pimein ja uusia malleja tulee myyntiin koko ajan lisää. Ja tottahan toki, puhelimestani löytyy Pandora -appsi, jonka kautta saa tiedon uutuuksista. :) Olen hurahtanut. Hurahdin itseasiassa viime kesänä, kun käväisin matkoilla Pandoran kotimaassa eli Tanskanmaalla.


Lompakkoni kannalta hyvin ikävä uutinen on se, että kauppakeskus Jumboon (lähelle meitä) on juuri avattu Pandoran oma koruliike. OU NOUU! xD

-Raasu-

22.12.2015

Joulu saa tulla

Tein viime sunnuntaina varmaan enemmän kotitöitä, kuin tänä vuonna tähän mennessä yhteensä. Imuroin, moppasin, pyyhin pölyt, pesin kolme koneellista pyykkiä, silitin pöytäliinan, vaihdoin keittiön verhot, paketoin kaikki joululahjat, hain kuusen ja koristelin sen, kävin kaupassa hakemassa uuden valonauhan vanhan toimimattoman tilalle, laitoin ruokaa, laitoin ruokapöytään lisäpalan, kaivoin esiin juhla-astiat, kastelin kaikki viherkasvit ja joulukukat, pesin kylpyhuoneen lattian ja seinät, kiillotin kynttilänjalat ja järjestelin tavaroita paikoilleen ihan yleisesti. 



Menin illalla nukkumaan poikkeuksellisen aikaisin, koska en vaan enää jaksanut pysyä tolpillani. Eilen aamulla sunnuntain rasitukset eivät tuntuneet enää missään ja olin työpäivän päätteeksi aivan valmis vastaanottamaan ensimmäiset jouluvieraat. 
Meillä ollaan valmiita jouluun!


-Raasu-

19.12.2015

Hay Hee -hankinnat ja muita jouluvalmisteluja

 Olen himoinnut näitä Hayn nojatuoleja jo pitkään. Nyt sitten raaskin ostaa ne, itseasiassa jo muutama viikko sitten. Tuolit ovat osoittautuneet juuri niin hyviksi ja sopiviksi meidän olohuoneeseen kuin millaisiksi ne kuvittelinkin. Tarvitsimme nimittäin jotain todella kevyttä ja matalaa istuinratkaisua, sellaisia nojatuoleja jotka eivät "täytä" huonetta tai peitä näkymää televisioon. Nyt kun joulukin on tulossa on mukava voida istua olohuoneessa isommalla jengillä ilman, että joudumme siirtelemään lisätuoleja keittiön puolelta. Nyt olohuoneemme on viisipaikkainen.



Olohuoneeseen on pikkuhiljaa kertynyt myös vähän joulufiilistä. Ostin kiiltävät hopeiset kuuset Kodin1:stä viikko sitten. Olen vielä kahden vaiheilla pääsevätkö koristekuuset joulupöytään aattona vai ei. Valkoinen kranssi ja poro ovat viime joulun ostoksia. 


Kuten kuvista näkyy, talvisen valkoinen joulu jatkaa siis tänäkin vuonna. Täytyyhän sitä lumifiilistä olla jossain, jos ei ulkona näy kinoksia.


-Raasu-

17.12.2015

Naismusaa kaamokseen

Voi miten täydellisesti työkaverini osuikin naulan kantaan sanoessaan, että "sinä se täällä taistelet kaamosväsymystä vastaan". Todellakin! Olen asentanut työpöydälleni puolen neliön kokoisen kirkasvalolampun, joka tosiaan on ohjeistuksen mukaan hyvin lähellä kasvojani. Näky on vähintäänkin hauska. Lisäksi naukkailen extra strong d-vitamiinia ja jälkkäriksi c-vitamiinia. Juopottelen appelsiinimehua ja yritän venytellä ja vanutella itseäni, etten väsähdä paikoilleni. Se varmaan menee niin, että kaamosväsymys pahenee iän myötä. Ei tämä näin vaikeaa ole ennen ollut. Vai onko?

Olen hokenut miehelleni viimeiset kaksi viikkoa, että "nyt tarttis keksiä äkkiä jotain piristystä". Aluksi hän säikähti ja näytti samalta kuin suurisilmäinen ja pöljä peura ajovaloissa. Nyt hän jo ymmärtää, että todellakin tarkoitan vain jotain piristystä väsymykseen. Itsehoitolääkkeeksi tilasin viime viikolla uutta musiikkia Levykauppa X:stä. Mikä se tämä villitys muuten on, ettei uusia levyjä julkaista enää Spotifyssa? Jos en suhtautuisi asiaan lainkaan ymmärtäväisesti, pahoittaisin mieleni kuten Tuomas Kyrö. Siispä päädyin ihan ostamaan kaksi fyysistä CD:tä. Kahden vahvan naisen musaa, vahvaa tulkintaa. Anna Erikssonin joululevyn, Glorian, sekä Adelen levyn 25. Naismusaa siis mitä suurimmassa määrin. Miehetkin saavat toki kuunnella. ;) 



Kuvat: Levykauppax.fi

-Raasu-

8.12.2015

Joulukortti-gate

Joulun valmistelu on sitten hassua toimintaa. Puhutaan kiireestä ja joulustressistä. Siitä, ettei sitä saisi olla, mutta sitten kuitenkin pitää tavallaan olla. Koska laatikoton, kuuseton ja lahjaton joulu on  ihan out of the question. Älä siis stressaa, vaan valmistaudu ja ennakoi! Viimeistä piirtoa myöden. 


Tässä joku aamu Ylen aamuTV:ssä puhuttiin jouluvalmisteluista ja vieraana oli nuorehko rouvashenkilö Martta-liitosta. Aiheena oli nimenomaan stressivapaa joulu. Katselen aamuTV:tä yleensä valmistautuessani töihin lähtöön. Tällä kertaa pysähdyin ihan kuuntelemaan juttua, koska olenhan umpihörhö jouluihminen. Martta kertoili mitä jouluvalmisteluja pitäisi olla tehtynä mihinkin viikkoon mennessä ennen joulua, jotta joulusta tulisi stressitön. Mietin, olenkohan ainoa joka huomaa tässä asiassa pientä ristiriitaisuutta... 

Noh anyway. Meinasin huitaista ripsarit otsaan kun aamuvirkku Martta alkoi puhua joulukorteista. Nimittäin, en ole lainkaan tajunnut, että joulukortteihin voisi olla kiva kirjoittaa jonkinlaisia extraterveisiä perinteisten joulun ja uudenvuoden toivotusten lisäksi. Siis kertoa jotain kivoja kuulumisiani, jotta kortista välittyisi paremmin sen henkilökohtaisuus ja aito välittäminen. 
...

[pitkä, väsynyt ja tyhjä katse]

...

Kautta ihan liian nopeasti käyttökelvottomaksi kuivuvan liimapuikon ja hopeisen glitteritöhnän tahraaman olohuoneen pöydän; johonkin se raja on vedettävä! 
Myös meidän, jotka pyrkivät täydellisyyteen kaikessa johon ryhtyvät.

Tästä järkytyksestä toivuttuani on hyvä hetki suunnitella millainen pintakuvio tehdään itsetehdyn porkkanalaatikon pinnalle. Aaltoja vai sittenkin raitoja. Siis porkkanalaatikon, jonka  valmistan kohta porkkanoiden kuorimisesta lähtien ja jonka sitten näppärästi pakastan valmiiksi aattoa odottamaan.

No stress! ;)

-Raasu-

7.12.2015

Joulupöydän liina



Olen harmitellut tässä jo kohta kuukauden päivät sitä, ettei työpäivän päättyessä jää lainkaan valoisaa aikaa valokuvaamiseen. Aurinko laskeutuu aikaisin iltapäivällä ja minä kun palailen töistä kotiin vasta kolmen neljän aikaan. Suomen talvi tuottaa haasteita sisustusbloggaamiselle siis. Viikonloppuisin annan kameran laulaa päiväsaikaan, mutta silloin on tapana keksiä myös paljon muuta kivaa tekemistä. Tämä on näitä hirmuisen suuria (not) ongelmia joita maailma on pullollaan. :)



 Jouduin tällä kertaa turvautumaan lisävaloon. Kuvissa on uusi pöytäliina, jonka ostin vähän aikaa sitten Ikeasta joulua varten. 15 euroa ei ole paha hinta liinasta, joka altistuu punaviinin vaaroille juhlapöydässä. Halusin harmaan liinan, joka ei olisi aivan yksivärinen. Jotain kuviota tai härpäkettä sai olla. Tässä liinassa on raitoja ja muita kuvioita harmaan eri sävyillä.


-Raasu-

1.12.2015

Servettirenkaat lasten rannerenkaista

Tiedättekös niitä pöytiä itsepalvelukirppareilla, jotka notkuvat kaikenlaista kiiltävää ja uutta tilpehööriä? On kopiolaukkua, pinniä, ponnaria ja rihkamakoruja. Löysin sellaisesta nämä lasten ranteisiin sopivat "timantti" -renkaat. Koska eivät maksaneet juuri mitään, päätin ostaa niitä kuusin kappalein. Nimittäin servettirenkaiksi joulupöytään.


Why not? 
Lasten korut ovat paljon servettirenkaita edullisempia.

Rannerenkaissa on sisällä kuminauha, joten ne pystyy pujottelemaan vaikka minkälaisen servettiliinan ympärille.


Ajattelin taitella eli rullailla liinat joulukattaukseen tällä tavalla "kiikareiksi". 
Jos intoudun, lisään aattona renkaan ja liinan väliin vielä pienen kuusenoksan.

Tehopesin ja samalla valkaisin puuvillaiset servettiliinat juuri. Silitettyjäkin ne ovat. 
Jotain on siis jo valmiina joulun h-hetkeen.


-Raasu-

25.11.2015

Poola Kataryna - vinkki joulupukille

Rakas mieheni... joulupukki, tarkoitin. Ajattelin päästää sinut tänäkin jouluna helpolla ja esittää selkeän lahjatoiveen. Tiedän, että minulla on jo koruja melkoinen määrä, mutta en mahda mitään. Olen ihastunut Poola Katarynan puukoruihin. 

Pidän lähes kaikista merkin koruista, mutta valitsin tähän pari suosikkia ihan vain helpottaakseni valintaa. Hihii!

Kuva: PoolaKataryna.fi


Kuva: PoolaKataryna.fi

Flying Bird -korvakoruja on vilahdellut televisiossa viime aikoina. Sieltä minä ne bongasin ja oitis miellyin. 

Joulua kiltisti odotellessa. :)

-Raasu-

24.11.2015

Yksi uusi joulukoriste vuodessa?

Äh... kyllä se on jouluintoilijaihmiselle täysin mahdoton tehtävä. Siis rajoittaa joulunrakentamista jollain tapaa. Mitä sitä syksyn pimeinä kuukausina muuta tekisi kuin fiilistelisi tulevaa joulua. Jouluun liittyvä puuhastelu kun toimii hyvänä toimintaterapiana kaamoksesta kärsiville.


Nämä String-henkiset dimangikoristeet löytyi Kodin Terrasta.

-Raasu-

19.11.2015

Piparijoulukalenteri

Näin Joulu maalla -lehdessä kuvan pyöreästä kattokruunusta, jonka kehälle oli ripustettu 24 piparia numeroineen. Tein piparijoulukalenterista oman versioni. Kaivoin varastosta valkoisen pikkujoulukuusemme ja leivoin sen oksille 24 erimuotoista joulupiparia.


On melko hämmentävää, miten paljon olen kerännyt vuosien varrella erilaisia piparkakkumuotteja. Valinnan varaa riittää. Numerot on pursotettu ihan tavallisesta kaupan sokerikuorrutteesta. Sopivan värinen ripustusnauha löytyi Sinellistä.


Tein pipareihin reiät tavallista paksummalla mehupillillä. Reijityksestä yli jääneet pienet taikinapallerot päätyi tietenkin leipojan reisiin... siis suuhun. :)


Kohtahan piparikalenteria saakin jo alkaa napsimaan. Kun pikkujoulukuusi on aattoon mennessä tyhjä, se siirtyy takaisin varastoon ja antaa tilaa aidolle kuuselle.

-Raasu-

11.11.2015

Joulukorttipaja

Kun edellisen kerran askartelin joulukortit itse, päätin, että seuraavina vuosina mennään kaupan valmiilla korteilla, joissa on postimaksukin valmiiksi maksettu. Muistin tämän päätökseni pari vuotta ja nyt olen taas tarttunut liimapuikkoon. Askartelu on mukavaa hommaa, mutta miten voikin olla niin hankalaa löytää juuri sopivia askartelutarvikkeita.



Käytin melkein koko lokakuun oikean sävyisten korttipohjien, sekä puuhahmojen etsimiseen. Hih, piti saattaa homma kunnialla loppuun kun kerran aloitin. Siispä tiedoksi kaikille tutuille; suurinpiirtein kuukauden kuluttua postilaatikkoihinne ilmestyvät joulukortit on koottu materiaaleista jotka on nirsouteni vuoksi hankittu osittain Tanskasta asti... Kyllä.



Saattaa olla, että tämäkin väkerrysprojektini kasvoi vähän liian suuriin mittoihin. Miten siinä usein käykin niin. :)


-Raasu-

26.10.2015

Seinälampuksi vai ei?

Hei hoi, pitkästä aikaa. Täällä on sisustettu viimepäivinä Pinterest-idean pohjalta. Näin nimittäin siellä kuvan tästä lamppuideasta ja pitihän sitä lähteä kokeilemaan kun osatkin löytyi varastosta valmiiksi. Kyseessä on siis Ikean puinen hyllypidike yhdistettynä Clas Olhsonin tuunattavaan lamppuun. Yhdessä näistä tulee tietenkin seinävalaisin, joka nyt toistaiseksi on edennyt vasta testivaiheeseen. Testaan ideaa, onko se kiva ja toimiva eli onko se "keeper" vaiko ei. En mahda mitään, mutta muistuttaako lamppu ehkä vähän... hirsipuuta?


Jos valaisin jää, ajattelin maalata sen valkoiseksi. Ehkä poraisin pidikkeeseen vielä yhden reiän lisää, jotta johto kulkisi kolmeen kertaan puun läpi. Ehkä polttimokin voisi olla pienempi. Virittelyä tämä setti joka tapauksessa vielä kaipaa. Siis takaisin suunnittelupöydän ääreen.

Laitoin lampun johdon päähän pistokkeen jossa on katkaisin samassa. Katkaisimen namiskuukkeli on sen verran suuri, että lampun voi tökkästä päälle tai pois jalalla elikkäs varpaalla. Ergonomia ennen kaikkea.


Seinälamppua olohuoneeseen kyllä tarvittaisiin, mutta onko se tämä. Annan DIY-lampulleni vielä mahdollisuuden.

-Raasu-

13.10.2015

Olohuoneen uusi harmaa matto


Meidän ei pitänyt ostaa uutta mattoa. Ei ainakaan olohuoneeseen, sillä hankimmehan olkkariin uuden maton viimeksi alkuvuodesta. Noh, marokkolaishenkinen Piazzo -mattomme ajautui muutaman kesäisen ja sisustushuuruisen viikonlopun tuloksena olohuoneesta makuuhuoneeseen. Se sopii sinne ehkä paremmin, sinne se on ainakin pysyvästi kotiutunut. 

Mattomuuton jälkeen olen kokeillut olohuoneeseen kaikenlaisia mattoja mitä meiltä on kodistamme entuudestaan löytynyt. Matot ovat vaihtuneet ristiinrastiin eri huoneiden välillä. Jokaisen kokeilun jälkeen olen tullut siihen lopputulokseen, että tarvitsemme vielä yhden uuden ja tarpeeksi suuren maton (200x290).


Hain inspiraatiota Pinterestin olohuonekuvista ja aika pian varmistui ajatus siitä, että olohuoneen tuleva matto olisi harmaa nukkamatto. Äkkiseltään voisi kuvitella, että harmaita mattoja olisi kauppojen hyllyt väärällään ja niin tosiaan onkin, tarpeeksi suurta vain on vaikea löytää. Teettämällä ja tilaamalla toki löytyy, mutta minäpä halusin malttamattomana maton suoraan kaupasta lattiaan ja käyttöön. En taida olla ainoa malttamaton, sillä suuret matot näyttävät loppuvan kaupoista ensimmäisinä.




Sopiva matto löytyi lopulta Anttilasta. Vahingossa, kun käväisimme Helsingin keskustassa ihan muilla asioilla. Matto ei tuolloin lähtenyt mukaan, vaan luotin sen löytyvän myynnistä myös Anttilan verkkokaupasta. Siellähän se matto olikin, mutta saldo näytti tyhjää, eikä täydennyksestä tietoakaan (kysyin asiakaspalvelusta). Siispä päädyimme soittelemaan lähimpiin Anttila-liikkeisiin. Johan tärppäsi ja matto haettiin kotiin samantien viime sunnuntaina.

Pitkään rullalla ollut matto ei ole vielä täysin suora, mutta sisustuslehtipinojen alla se varmasti suoristuu. Pussissa linttaantunut nukkapinta pörrööntui helposti imuroimalla.

 Uusi matto on täydellisen sävyinen. Villasukan harmaa, kuten minä sävyä kutsun. Vaalea, mutta ei haalea. Betonin värinen oikeastaan.


Vuosipäivälomamme eli aikaistettu syysloma päättyi eilen ja tänään on pakerrettu taas normaalisti työkuvioiden parissa. Loma oli kivaa kotoilua. Sopivassa määrin sisustusta, kulttuuria ja rentoutumista. Eilen tuli myös pitkästä aikaa testattua aamusaunan relaksoivaa vaikutusta. Kyllä, se toimii oikein hyvin edelleen. Prinsessakakkua emme saaneet loman aikana syötyä aivan kokonaan, joten sitä löytyy vielä jääkaapista tällekin päivälle. Taitaapa yksi alkoholiton skumppakin olla vielä korkkaamatta. Taidankin siis jatkaa juhlaa vähän arjenkin puolelle.


Aurinkoista tiistaipäivää kaikille!

-Raasu-

10.10.2015

Rouva ja Herra 5v

Mitäs me lomalaiset. Otimme vuosipäivän kunniaksi pari vapaapäivää töistä ja aloittelimme lomaa eilen vähän erilaisella aamupalalla. Juhlan kunniaksi poksauttelimme pullon alkoholitonta kuoharia ja napsimme voileipäkakun palasia toinen toisen perään. Voi aamut näinkin aloittaa, suosittelen.


Viides hääpäivä taitaa olla nimeltään puuhäät. Puulta eilinen ei kuitenkaan maistunut. Aamupalan jälkeen lähdimme päiväleffaan. Olisi ollut ehkä liian tavallista, jos kaikki olisi mennyt leffateatterissa ihan putkeen. Istuskelimme salissa kahdeksan muun ihmisen kanssa. Odottelimme normaalisti leffan alkua, kun se sitten vihdoin alkoi. Elokuva tosiaan alkoi. Nimittäin väärä elokuva! Siellä sitä oltiin, kaikki yhdeksän katsojaa ihan hämillään. En laskenut väärin, sillä yksi rouva ei nimittäin hoksannut, ettei elokuva ole sitä mitä oli tullut katsomaan. Hän taas oli hämillään kun elokuva laitettiin poikki puolen tunnin  jälkeen ja vaihdettiin oikeaan. Koko tapaus oli oikeastaan aika ratkiriemukas. Hämillään oleva rouvakin saatiin tilanteen tasalle, kun kerroin hänelle mistä on kyse.

Tänään juhlallinen lomamme jatkuu ja ohjelma on vielä auki. Katsotaan mitä keksitään, vai oleillaanko vain. Sekin on ihan sallittua, näin lomalla.

-Raasu-

6.10.2015

Villainen torkkupeitto


Tilasin viime viikolla Kodin1:stä kanta-asiakastarjouksella uuden torkkupeiton olohuoneeseen. Annon harmaa Saana on 100% villaa ja siksi super lämmin ja kiva näin pakkasten kolkutellessa.


Keinutuolissa istuskelevaa lämmitti jo ennestään aito lampaantalja, jonka kaivoin viikonloppuna komerosta kesätauolta. Nyt näitä talvijuttuja voi alkaa taas ottaa esiin ja käyttöön. Itseasiassa, olen alkanut herätellä henkiin jo joulukorttitehdastakin. Aikainen lintu parhaat askartelutarvikkeet nappaa! Vai miten sitä sanotaan? Hah ;)


-Raasu-

5.10.2015

Poirotia teellä ja mattovaihdoksia

Eilen sunnuntaina otettiin levon kannalta. Katselimme YLE Areenalta Hercule Poirot Hautajaisten jälkeen -elokuvaa. Minä siemailin samalla Tiikerin päiväunta ja lämmittelin torkkupeiton alla. Mikä päivä! Ei paremmasta väliä.


Vaihdoin viikonloppuna olohuoneeseemme toisen maton. Oikeastaan vaihdoin keittiön ja olohuoneen matot keskenään. Näin sitä saa vaihtelua ostamatta mitään uutta. Katsotaan miten kauan mustavalkoinen raitamatto pysyy olohuoneessa. 

Tämä mattovaihdos on vain yksi monista. Olohuoneemme alkuperäinen matto on siirtynyt makuuhuoneeseen. Keittössä taas on alunperin makuuhuoneeseen ostettu valkoinen matto.


Mustavalkoinen matto sopii kivasti yhteen tammisten sekä valkoisten huonekalujen kanssa. Musta tuo olohuoneeseen yhden värin lisää. Musta, jos sitä ei ole liikaa, antaa sopivasti ryhtiä sisustukseen. Siksi olen yrittänyt ujuttaa sitä himpun verran joka huoneeseen.


-Raasu-

28.9.2015

Testissä Fiskarsin oksasaha ja teleskooppivarsi

Syksy on saapunut ja syksyiset pihahommat. Meillä päästiin viikonloppuna puiden oksimishommiin asiaankuuluvilla välineillä, Fiskarsin blogiyhteistyön kautta. 


Meidän pihalla riittää isoja lehtipuita. On useampia isoja vaahteria ja tammia. Pari koivua, haapoja ja taitaa vielä olla yksi pajukin. Vaahterat ja tammet kuitenkin hallitsevat pihamme puustoa ylivoimaisesti, mistä olenkin varsin iloinen. Tammi on lemppari puuni, niin sisustuksessa kuin muutenkin. Tammi on arvokas jalopuu, jolla on persoonaa. Vaahteralla myös. Pihapiirimme oravat pitävät myös erityisesti tammenterhoista.


Ennen kuin me muutimme tähän taloon, ei pihapuita oltu juurikaan leikattu. Mitä nyt jokunen naapurin puolelle kurottautunut pidempi oksa oli katkaistu. Olemme siis saaneet "muotoilla" puut kokonaan ihan itse. Olemme karsineet puiden alimpia oksia kävelykorkeudelta aikaisemminkin, nyt kun saimme kokeiluun Fiskarsin kaarevan oksasahan yhdistettynä säädettävään teleskooppivarteen pääsimme käsiksi ylempää haarautuviin oksiin. Hieman turvallisempi ratkaisu kuin meidän aikaisempi tikapuut + käsisaha.

Itse sahaosa on aika pelottavan näköinen kapistus ja pohdinkin ensitöikseni miten tuollainen kannattaa varastoida turvallisesti. Terän kärjessä oleva reikä kuitenkin mahdollistaa, että sahan voi ripustaa varaston seinälle vaikka naulan avulla. Kun terä on ylhäällä seinällä siihen ei tule vahingossa satutettua itseään. Sahanterän päissä olevat väkäset muuten varmistavat sen, ettet tule teloneeksi itseäsi tai muita puun oksalta lipsahtavan sahan terään.


Ranteeni paksuinen teleskooppivarsi oli käytössä mahdottoman näppärä. Tykästyin siihen kovasti. Koska varsi on melko paksu, se ei tunnu rimpulalta, eikä liitoskohta huteralta. Parimetrisen varren voi säätää maksimissaan nelimetriseksi (varsi kokoa L), jolloin sillä yltää viiteen kuuteen metriin sahaajan pituudesta riippuen. QuikFit -liitos mahdollistaa sen, että varren päähän voi kiinnittää myös jonkin muun työkalun. Itse kokeilen seuraavaksi räystäskourujen puhdistusta teleskooppivarren ja Fiskarsin räystäskourupuhdistajan kanssa  ja nimenomaan turvallisesti maasta käsin.


Teleskooppivarren säätö on asteittainen. Säätö vapautetaan varressa olevalla oranssilla painikkeella. Varren sisällä on metallinen tappi, joka pitää valitun säädön paikallaan.


Me sahasimme isosta tammipuusta sekä parista isosta vaahterasta pois joitakin alimpia oksia. Oksat olivat painuneet sen verran alas, että ne häiritsivät nurmikon leikkaamista. Nyt ruohonleikkurin kanssa ajellessa ei tarvitse varoa lyömästä päätään oksiin.

Sahaaminen oli todella kevyttä puuhaa. Teleskooppivarsi ei paina juuri mitään. Siis kokoon nähden. Sahanterä taas syö puuta todella hyvin, sahaamiseen ei tarvitse käyttää voimaa. Se mikä Fiskarsin puutarhatyökaluissa on mielestäni erityisen hyvää onkin juuri se, ettei työkalujen käyttö edellytä punttisalilla käyntiä tai valtavia esivalmisteluja.


-Raasu-

( Yhteistyössä Fiskars Garden )