Testissä Fiskarsin haravat

Jo koitti syksy ja jokavuotinen haravointishow. Meidän pihalla lehtiä riittää, melkeinpä päänvaivaksi asti. On useampi iso tammi ja vielä useampi iso vaahtera, jotka niitä tiputtelevat. Takapihalta löytyy kyllä kolme lehtikompostia, jotka kuitenkin täyttyvät samantien. Yritämme kompostoida kaikki lehdet, sillä haluaisimme käyttää kukkapenkkeihin ja muihin istutuksiin jokin kaunis päivä pelkästään oman maan multaa. 

Lehtiongelma taitaa olla kovin yleinen, naapurustossamme pussitetaan ja kärrätään syksyn lehtiä monituisin keinoin. Useampi vie lehdet sorttiasemalle, pois omilta vaivoilta. Sitä vaihtoehtoakin olemme pohtineet, mutta koska multaa kuitenkin tarvitaan joka vuosi jonkin verran, miksipä emme tekisi sitä itse.

Laittoi lehdet mihin tahansa, ne täytyy joka tapauksessa haravoida ensin kasaan. Pääsin testaamaan Fiskarsin uutta Light lehtiharavaa blogiyhteistyön kautta. Jospa haravointi olisi mukavampaa kevyemmällä haralla. Otin vertailukohdaksi  Fiskarsin vanhan oranssin haravan. 

Täytyy myöntää, että valkoharmaa harava miellyttää silmääni enemmän kuin mustaoranssi. Toisaalta, oranssi väri on mielestäni yhtä kuin Fiskars. Seikka josta sen oitis tunnistaa. Suomalainen klassikko. Mutta, rehellisesti sanottuna, en juurikaan välitä minkä värisellä haravalla lehtiä kasaan. Pääasia on, että harava toimii. 

En ole ihan varma onko Light-harava kevyempi kuin originaali oranssi harava. Tai varmasti on, mutta en huomannut sitä. Käytössä haravia liikutteli kevyesti kumpaakin. Pidin kuitenkin valkoisen haravan varressa olevasta mustasta tarttumispinnasta. Siitä sai paremman otteen. Oranssin haravan varsi on nimittäin liukas hansikkaat kädessä.

Light-haravan varsinainen hara elikkäs piikit ovat mielestäni himpun verran jämäkämmät kuin vanhan haravan. Mikä tekee haravoinnista hitusen kevyempää ja on siitä sekin hyöty ettei lehdet niin helposti jumita piikkien lomaan.

Oivia toimivia pelejä molemmat, valitsen paremmaksi kuitenkin Light-haravan. On kuitenkin hyvä, että haravia on nyt useampia. Pihahommia kun on aina mukavampaa tehdä porukalla.

-Sanna-

(Yhteistyössä Fiskars Garden)

Testissä Fiskarsin raivaussakset

Nyt on meillä kokeilussa pelit ja vehkeet eli Fiskarsin raivaussakset kahdessa kokoluokassa. Viikonloppuna iskimme sakset kiinni isoon oksakasaan, joka oli röllöttänyt jo jonkin aikaa autotallimme vierustalla. No palasiahan siitä syntyi.

Isommat sakset ovat L-kokoiset, joissa leuat osuvat vastakkain oksaa katkaistessa. Eli kyseessä on niin kutsuttu alasin-malli. Pienemmät ovat M-kokoa ja ovat ohileikkaavat, eli leuat menevät sulkeutuessaan toistensa ohi, kuten normaalit taloussakset konsanaan. 

Molemmat raivarit ovat mekaniikaltaan sellaisia, joiden kanssa touhutessa ei tarvitse käyttää hirmusti voimaa, mikä sopii hyvin pullasarjalaisille, kuten meikäläiselle. :)

Tietenkin, tartuin ensin isompiin saksiin.

Siinä oksia ja risuja pienemmiksi saksiessani huomasin, että raivaaminen taitaa olla minun juttuni. On kiva päästä välillä rikkomaan jotain, kun yleensä sitä vain rakennellaan kaunista ja siistiä. Mukavan raffia hommaa ja pihakin siistiytyi taas hieman.

Pienimme isoja oksia, jotka harvensimme pihapuista syksyllä. Nyt oksat mahtuvat sopivasti oksasilppuriin, josta taas saamme kätevästi haketta tuija-aidan juurelle. Itse silputtu hake on muuten paljon kauniimman ja luonnollisemman näköistä kun kaupan pussihake.

Isommat sakset leikkasivat hyvin melko paksujakin oksia. Voimaa ei tarvinnut hirmusti käyttää, jos ollenkaan. Pienemmät oksat sujahtivat poikki todella helposti ja leikkauspinta jäi siistiksi. Se on tärkeää jos karsii oksia elävistä puista.

Isommat sakset kuitenkin painoivat käsissä jonkin verran. Kun siinä pidemmän aikaa puuhailin, alkoi kädet väsymään saksien kannattelusta. Silloin nappasin kokeiluun pienemmät sakset, jotka olivatkin reippaasti kevyemmät. 

Pienemmillä saksilla pärjäsi hyvin myös paksumpien oksien kanssa. Ohileikkaavat terät leikkasivat puuta helpommin ja kevyemmin. Pienemmistä M-kokoisista saksista tulikin sitten minun lempparit, vaikka sainkin ne kertaalleen jumiin liian paksuun karahkaan.

Molemmat sakset ovat toimivia. Nyt jos itse lähtisin ostamaan raivaussakset, valitsisin juurikin nämä pienemmät M-kokoiset ohileikkaavat sakset. Toisaalta, jos raivattavaa olisi enemmän ja puut olisivat isompia, kuin mitä meillä nyt on, saattaisin valita toisin.

Nyt on oksat leikelty ja kohta silputtukin. 

Raivaussaksille on pian uudelleen käyttöä kun on aika siivota takapihan ojanpielus. Siellä rehottaa tällä hetkellä pajun, vaahteran ja tammen alkuja ihan omine lupineen.

Tänään taas pihahommiin!

-Raasu-

(Blogiyhteistyössä Fiskars Garden)

Testissä Fiskarsin oksasaha ja teleskooppivarsi

Syksy on saapunut ja syksyiset pihahommat. Meillä päästiin viikonloppuna puiden oksimishommiin asiaankuuluvilla välineillä, Fiskarsin blogiyhteistyön kautta. 

Meidän pihalla riittää isoja lehtipuita. On useampia isoja vaahteria ja tammia. Pari koivua, haapoja ja taitaa vielä olla yksi pajukin. Vaahterat ja tammet kuitenkin hallitsevat pihamme puustoa ylivoimaisesti, mistä olenkin varsin iloinen. Tammi on lemppari puuni, niin sisustuksessa kuin muutenkin. Tammi on arvokas jalopuu, jolla on persoonaa. Vaahteralla myös. Pihapiirimme oravat pitävät myös erityisesti tammenterhoista.

Ennen kuin me muutimme tähän taloon, ei pihapuita oltu juurikaan leikattu. Mitä nyt jokunen naapurin puolelle kurottautunut pidempi oksa oli katkaistu. Olemme siis saaneet "muotoilla" puut kokonaan ihan itse. Olemme karsineet puiden alimpia oksia kävelykorkeudelta aikaisemminkin, nyt kun saimme kokeiluun Fiskarsin kaarevan oksasahan yhdistettynä säädettävään teleskooppivarteen pääsimme käsiksi ylempää haarautuviin oksiin. Hieman turvallisempi ratkaisu kuin meidän aikaisempi tikapuut + käsisaha.

Itse sahaosa on aika pelottavan näköinen kapistus ja pohdinkin ensitöikseni miten tuollainen kannattaa varastoida turvallisesti. Terän kärjessä oleva reikä kuitenkin mahdollistaa, että sahan voi ripustaa varaston seinälle vaikka naulan avulla. Kun terä on ylhäällä seinällä siihen ei tule vahingossa satutettua itseään. Sahanterän päissä olevat väkäset muuten varmistavat sen, ettet tule teloneeksi itseäsi tai muita puun oksalta lipsahtavan sahan terään.

Ranteeni paksuinen teleskooppivarsi oli käytössä mahdottoman näppärä. Tykästyin siihen kovasti. Koska varsi on melko paksu, se ei tunnu rimpulalta, eikä liitoskohta huteralta. Parimetrisen varren voi säätää maksimissaan nelimetriseksi (varsi kokoa L), jolloin sillä yltää viiteen kuuteen metriin sahaajan pituudesta riippuen. QuikFit -liitos mahdollistaa sen, että varren päähän voi kiinnittää myös jonkin muun työkalun. Itse kokeilen seuraavaksi räystäskourujen puhdistusta teleskooppivarren ja Fiskarsin räystäskourupuhdistajan kanssa  ja nimenomaan turvallisesti maasta käsin.

Teleskooppivarren säätö on asteittainen. Säätö vapautetaan varressa olevalla oranssilla painikkeella. Varren sisällä on metallinen tappi, joka pitää valitun säädön paikallaan.

Me sahasimme isosta tammipuusta sekä parista isosta vaahterasta pois joitakin alimpia oksia. Oksat olivat painuneet sen verran alas, että ne häiritsivät nurmikon leikkaamista. Nyt ruohonleikkurin kanssa ajellessa ei tarvitse varoa lyömästä päätään oksiin.

Sahaaminen oli todella kevyttä puuhaa. Teleskooppivarsi ei paina juuri mitään. Siis kokoon nähden. Sahanterä taas syö puuta todella hyvin, sahaamiseen ei tarvitse käyttää voimaa. Se mikä Fiskarsin puutarhatyökaluissa on mielestäni erityisen hyvää onkin juuri se, ettei työkalujen käyttö edellytä punttisalilla käyntiä tai valtavia esivalmisteluja.

-Raasu-

( Yhteistyössä Fiskars Garden )

Kukkapenkin facelift Fiskarsin välineillä

Minulle tarjoutui hiljattain mieluisa mahdollisuus päästä testaamaan Fiskarsin uusia puutarhatyökaluja. Koko viime talven ja kevään suunnitelmissa ollut kukkapenkkien kohennusprojekti pääsi starttaamaan kun työkalupakkikin oli nyt yhteistyöntiimoilta kunnossa. Kukkapenkkien (joita meillä on mooonta) reunukset ovat vuosien varrella aiheuttaneet paljon harmaita hiuksia. Rikkaruohot ovat aina kiveyksistä ja kanttauksista huolimatta löytäneet tiensä perennojen juurelle. Katsotaan miten käy nyt kun kokeilen kivituhkasta tehtyä "hajurakoa" kukkapenkin ja nurmen välille.

Ensimmäisenä remppakohteeksi valikoitui kukkapenkki jossa asustaa mm pioni, särkynyt sydän, palava rakkaus ja harmaa malvikki. Penkistä löytyy lisäksi myös mieheni syntymäpäiväkukka, jonka rotu on jäänyt meille vielä mysteeriksi. Kunhan mysteerikukka aukaisee nuppunsa, päästään selvittämään mikä hän on kukkiaan. Penkin muut kukkavalinnat kertoilevat omaa tarinaansa kimurantista huumorintajustani. Mielestäni särkynyt sydän ja palava rakkaus oli (ainakin vuosi sitten) kovin vitsikästä sijoittaa vierekkäin samaan penkkiin.

Ensimmäiseksi kaivoin maata pois ränsistyneen kukkapenkin ympäriltä. Yritin kovasti varjella perennojen juuria lapion kanssa heiluessani, toivottavasti kasvit eivät vahingoittuneet. 

Maan pehmentämiseen ja siivoamiseen käytin Fiskarsin möyhennyskuokkaa. Näppärä peli ja erityisen iloinen olen siitä, että kuokassa on pitkä varsi. Puutarhahommissa kun tulee yleensä oltua paljon kyykyssä, selän kustannuksella. Pitkä varsi antaa möyhentämiseen myös enemmän voimaa. Työkalu itsessään on miellyttävän kevyt. 

Möyhentäjä on kiva ja kuvaava nimi tälle välineelle, mutta meidän suvussa tätä työkalua kutsutaan pirunkouraksi. 

Fiskarsin pro oksasakset (PowerGear) pääsivät testiin kun kukkapenkin pohjasta paljastui vanhoja paksuja puunjuuria. Näinpä oksasaksista tulikin juurisakset. Sormen paksuiset ja sitä pienemmät juuret talttuivat saksilla helposti. Pyörähtävä kädensija oli aluksi aika jännä, mutta se tosiaan teki leikkaamisesta tosi kevyttä ja sakset istuivat hyvin käteen. Puristusvoimaa ei tarvinnut juurikaan käyttää. Vanhasta tottumuksesta puristin sakset aluksi kiinni oikein voimalla, mutta pian huomasin, että vähempikin voima riittää.

Pistin sakset äärirajoille ja ryhdyin leikkaamaan paksuinta juurta joka maasta löytyi. Juuri oli oikeastaan vahvempi kuin mitä näiden saksien leikkuutehoksi ilmoitetaan, mutta sain juuren poikki kun otin vähän toisen käden voimaa avuksi. Jatkossa lupaan olla saksille hellempi.

Kun maa oli möyhitty ja siivottu suurimmista juurista, levittelin kukkapenkin ympärille sanomalehtiä juuristoppariksi. Osittain lehtien ja vanhan kukkapenkin päälle laitoin lisää uutta multaa. Nurmikon ja multareunan väliin jätin kaistaleen tyhjää tilaa kivituhkaa varten.

Kivituhkan sävyksi valitsin kotkanpunaisen. Tilasin kivituhkan ViherVimma -liikkeen verkkokaupasta pelkän kuvan perusteella ja siksi sen todellinen sävy jännitti hieman. Onneksi kotkanpunainen ei ollut liian vahvasti punaiseen taittava. Sävy sopii oikeastaan aika hyvin yhteen pihamme pajukoristeiden kanssa. Kuvien ottohetkellä kivituhka oli märkää, joten sen sävy on kuivana vaaleampi.

Sitten kukkapenkki oli valmis. Mallasin lopuksi luonnonkivireunusta kivituhkan ja mullan rajalle, mutta mieheni käytti veetto-oikeuttaan ja kivet jäivät kokonaisuudesta pois. Luulenpa, että mieheni oli ihan oikeassa arvioidessaan reunuskivien olevan too much.

Nyt siistitty kukkapenkki näyttää oikein hyvältä. Saa nähdä miten kivituhka, nurmikko ja multa pysyvät paikallaan ja rikkaruohot poissa kukkapenkistä. Jos kivituhka osoittautuu menestystarinaksi, niin monistan tämän ratkaisun muidenkin kukkapenkkien ympärille. Olen pohtinut pihallemme myös luonnollisesti kaareilevaa kivituhkapolkua, joka kiertäisi pihaamme niistä kohdin mistä yleensä kävellään. Nurmikkoa jo muutamia kesiä viikottain ajellessani olen pohtinyt ylipäätään erilaisia ratkaisuja joilla saisin hieman vähennettyä pihan nurmikkoalaa. Nurmikon vähentäminen taitaa olla aika normaali toive tänä päivänä, kun ei ole niin paljon aikaa pihan hoitamiseen.

Aurinkoista ja ihanan lämmintä keskiviikkopäivää kaikille!

 -Raasu-

 (Yhteistyössä: Fiskars Garden)