Kittiä - enemmän kittiä!

Viikonloppuna palasimme viimein makuuhuoneen seinärempan pariin ja kittailimme uusittujen kipsilevyjen välejä ja ruuvien paikkoja. Seinä alkaa olla siinä kunnossa, että voimme ryhtyä seuraavaksi maalaamaan.

Siirsimme sänkymme kittailun ajaksi huoneen toiselle laidalle. Hassua miten paljon noinkin pieni paikan vaihdos vaikuttaa olotilaan. Oli kummallista herätä aamulla ihan oudoinpäin. Onneksi on kyse väliaikaisesta sijoittelusta.

Olen pohtinut makuuhuoneen seinän väriä useampaankin kertaan täällä blogissani. En ole vieläkään osannut päättää tuleeko seinästä lopulta valkoinen vai harmaa. Teimme mieheni kanssa kompromissin ja sovimme, että malaamme sen ensin valkoiseksi. Sitten jos valkoinen tuntuu liian tylsältä avaamme harmaan maalipurkin.

Olen viime aikoina miettinyt tätä meidän remontointitahtia. Olemme remppahommien suhteen hyvin verkkaisia. Teemme ja edistämme silloin kun siltä tuntuu ja aina ei tunnu. Talvi vaikuttaa myös paljon asiaan tai oikeastaan talveen liittyvä pimeys. Pimeässä tai hämärässä on hankala tehdä mitään, saati että ylimääräinen tempominen huvittaisi. Kesällä ja valoisassa on kivempi puuhailla kaikkea näkyvää ja konkreettista. 

Olen myös saanut tuta, että vanhan talon remontointi syö remontointi-intoa aika tavalla. Remontista kun ei meinaa koskaan tulla valmista. Tekemistä on niin paljon ja kun talo vanhenee sitä tulee koko ajan lisää. Olen yllättänyt itseni haaveilemasta omasta talopaketista ja sen myötä suorista, vielä koskemattomista seinistä. Se olisi kuin freesi alku. Lähtötilanne, jossa ei tarvitsisi miettiä remonttia vielä moneen vuoteen. Ehkä meillä vielä joskus on sellainenkin tilanne.

-Raasu-