En pidä juhlapukeutumisesta kahdesta selkeästä syystä. Vihaan sukkahousuja. Vihaan korkokenkiä. Jos näitä kumpaakaan ei juhlavaatetukseensa halua, jäljelle jää aika suppea setti juhlataminetta. Näitä ystäväni huomisia hääjuhlia varten ostin uudet Eccon korkokengät, sillä jommallekummalle oli annettava periksi. Sukkiksille tai korkkareille. Ecco korkkarini eivät ole ehkä maailman juhlavimmat, mutta jos nyt kerran korkokenkiä on pidettävä, niin mieluummin sitten mukavat Eccot. Nahkaa inside out!
Ostin huomisia juhlia varten myös uuden laukun. DKNY:n nahkainen pieni olkalaukku on höystetty kultaisilla yksityiskohdilla. Vähän tingelitangelia tässä kaivataan, juhlan kunniaksi.
Kaiken vaatekriiseilyn tuoksinnassa yritän kovasti keskittyä siihen ajatukseen, että minähän olen juhlissa vain vieras. Päivän tähdet ovat varmasti täydellisen ihania ja kauniita. Se on pääasia ja tärkeintä. Minä se taas itkeä pillitän varmasti jo kirkon portailla ja keskityn tuijottamaan morsiamen valkoista unelmaa, niinkuin kaikki hömpsähtäneet täti-ihmiset häissä tekevät. Jokin niissä hääjuhlissa on. Häämarssin ensitahdit ja jo aivoissa napsahtaa. Mieli lähtee leijailemaan romantiikanhuuruisessa ja lentävien riisien täyttämässä atmosfäärissä. Oma mieskin näyttää vähän komeammalta kuin ennen ja elämä muutenkin on kertakaikkisen rakkaudentäyteistä ja ihanaa. Täydellistä.
-Raasu-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti