Mayn keittiössä, voimat hukassa

Sinnehän se sitten päätyi, keittiöön. Toinen uusista Domdomilta (käsittämättömän) nopeasti matkanneesta Mayn metallikorista. Toinen koreista on sentään edelleen tarkoitus sijoittaa makuuhuoneen puolelle, kunhan muutosviritelmäni siellä ovat valmistuneet. Ja jotka valmistuvat... milloin? 

Kunhan saan itsestäni irti, ruuvailen paikoilleen Ikeasta eilen hankitun tauluhyllyn. Se päätyy takuuvarmasti sinne mihin se oli tarkoitettu eli makuuhuoneen seinälle, uusia printtitauluja kannattelemaan. Päätyyhän?

Tänään on ollut epätavallisen väsy päivä ja voimat hukassa, mutta ei anneta sen haitata. Eteenpäin!

-Raasu-

Pääsin postimerkkiin!

Perinteisen postikortin ystävänä tilasin itselleni postin verkkokaupasta henkilökohtaisia omakuva-postimerkkejä. Nyt vastaanottaja saa heti vihiä kenen luota kirje matkustaa. Ja onhan se nyt kertakaikkisen hienoa, että pääsee sanomaan olevansa ikipostimerkin aiheena. Riemu se on pienikin riemu! :)

Vielä kun aika hurahtaa himppasen verran eteenpäin tulee ystävänpäivä ja merkit pääsevät käyttöön. Omakuva-postimerkit ovat muuten myös ihan käypä lahjaidea, esimerkiksi ystävälle ystävänpäivänä, #vink vink.

-Raasu-

Domdom -tilaukset

Olen pistämässä uusiksi makuuhuoneemme yhtä seinustaa ja sitä varten pistin tilausta Domdomiin Tampereelle. Makuuhuoneen seinälle tulee vanhan ja profiililtaan vähän liian romanttisen peilin tilalle ainakin nämä kaksi ruotsalaisen Sofie Rolfsdotterin höyhenaiheista printtitaulua (Lost in the mist ja June). Suunnitelmissa on käydä hakemassa Ikeasta tauluille vielä valkoinen tauluhylly. Valkoiset ja sopivankokoiset kehykset meiltä löytyykin jo valmiiksi. Jospa vielä löytäisin jostain kivan harmaan sävyisen kehyksen "rikkomaan" sopivasti höyhen -kuvien harmoniaa. 

Printtien lisäksi tilasin kaksi valkoista Mayn metallikoria (koot S ja XS). Ne tulevat makuuhuoneen seinustalla olevan senkin päälle tai saattavatpa ne päätyä lopulta ihan muuallekin. Korit kun sopivat moneen tarkoitukseen. Keittiöstä mm löytäisin niille monta passelia käyttötarkoitusta.

-Raasu-

(kuvat: Domdom.fi)

"Minut on hälytetty"

Sanoi Hyacinth Bucket aikoinaan Pokka pitää sarjassa, kun hänen kotiinsa asennettiin murtohälytin. Anteeksi, Bouquet. Niinhän hänen nimensä kuuluu hienostuneesti ja ranskalaisittain lausua. Nyt minä voin sanoa niin myös. Nimittäin, meidän kotiin saapui Verisure. Tämä kodin kokonaisvaltainen turvaaminen oli joululahja mieheltäni.

Verisure kartoitti viime viikolla kotimme turva-asiat ja laati meille kodinturvajoukot, laitteet joiden avulla kotitalossamme ei tapahdu mitään meidän tietämättä ja näkemättä. Ja jos jotain silti tapahtuukin, paikalle ampaisee vartija, joka ottaa tilanteen haltuun. Oli kyse sitten vorosta, tulipalosta, sairauskohtauksesta tai vesivahingosta. Näin sitä nukkuu rouvashenkilö yönsä vähän paremmin, eikä vakuutusmaksujen pieneneminenkään ole lainkaan huono asia.

Sisusteluihmisenä olin aluksi vähän huolissani miten näkyviä ja "rumia" laitteita meille nyt tulee pitkin poikin kotia. Onneksi asentaja ymmärsi yskän ja asensi laitteet mukisematta minun toiveeni huomioiden. Palovaroittimet ovat nyt linjassa lamppujen kanssa ja sireeni sopivasti piilossa verhon takana. Onneksi laitteet ovat melko pieniä, langattomia ja ennen kaikkea väriltään valkoisia. Nämä ovat tärkeitä asioita! :)

Tämä uusi ja selkeästi parempi (kuin vanha hälytinjärjestelmämme) on varmaankin paras joululahja jonka olen koskaan saanut. Kiitos siitä miehelleni. <3 

Testasimme hälytysjärjestelmää asentajan kanssa siten, että hän "murtautui" meille kahteen kertaan molemmista ulko-ovista. Liiketunnistin havahtui välittömästi ja kamerat alkoivat tallentaa kuvia asunnosta ja siellä juoksevasta miehestä. Testivoro ei päässyt tuulikaappia pidemmälle, kun jo Verisurella ja meillä kodinomistajilla oli tieto murrosta. Hyvin siis toimii, kiinni jäit!

(kuvat: Verisure.fi)

-Raasu-

Näen harmaata

 Harmaata purkinpohjamaalia olikin jäljellä juuri ja juuri riittävästi, jotta sain maalattua sillä yhden seinän työhuoneesta. Silmissä harmaantunut työhuone näyttää nyt sen verran mukavalta, että kävin hakemassa maalikaupasta lisää samaa sävyä. Maalaan loputkin seinät harmaiksi, sittenkin. 

Jopa mieheni innostui harmaasta seinästä sen verran, että äityi harkitsemaan olohuoneen seinien maalaamista... mutta ehei, nyt kun kerran sain kokovalkoisen olohuoneen, se pysyy valkoisena. Sen sijaan, yläkerran pikkumakkarista voisi tulla osittain harmaa. Olen sen jo oikeastaan niin päättänytkin. Lisää harmaata!

Huominen loppiaispäivä on loistava vapari maalaushommiin ja siksi olenkin jo keräillyt pensselit ja rissat valmiiksi esiin. Ja tällä kertaa lupaan (itselleni), että työhuoneen maalaushommien jälkeen laitan kaikki listoitukset viimeisen päälle kuntoon samantien. Mikä siinä onkin, että remppatempo lakkaa yleensä juuri ennen listojen asennusta. :)

-Raasu-

Ja vuosi 2016 alkaa...

Milläpä muullakaan kuin remontilla! Nyt vaihtuu työhuoneen seinien väri. 

Maalaan työhuoneen kaksi seinää uudelleen. Ikkunaseinä muuttuu beigestä valkoiseksi ja yksi seinä beigestä harmaaksi. Loput seinät ovat valkoisia jo ennestään. Valkoiset seinähyllyt ja valkoinen senkki tulevat kivasti esiin harmaata vasten. Siis sitten kun saan maalaushomman valmiiksi ja mööpelit takaisin paikoilleen. Odottelen parhaillaan ensimmäisen maalikerroksen kuivumista. Harmaa maali on samaa sävyä jota löytyy meiltä muualtakin eli vanhoilla purkinpohjilla mennään.

Kun työhuone on värikäsitelty, aion siirtyä yläkerran toisen pikkumakkarin purkuhommiin. Siellä muuttuu kaikki. Lattiaa ja kattoa myöden. Haen siis työhuoneen maalaamisella vauhtia tuleviin suurempiin remppaprojekteihin. En asettele tälle juuri alkaneelle vuodelle 2016 muita tavoitteita kuin syödä enemmän höyrytettyjä vihanneksia (koska hiffasin juuri, että riisikeitin sopii täydellisesti myös höyrykypsentämiseen) ja remontoida yläkerran pikkumakkari valmiiksi. Eihän sitä koskaan tiedä milloin tuolla minimakkarilla on ihan oikeaa käyttöä.

-Raasu-

Joululahja Bombotit

Sain mieheni perheeltä joululahjaksi mm nämä kauniit mustavalkoiset Paradiisi -tarjottimet, josta kovasti ilahduin. Ne sopivat meidän musta-valko-metalli-tammiseen keittiöön kuin nenä päähän. 

En usko, että appivanhempani olivat asiasta tietoisia, mutta tarjotin meiltä on nimenomaan puuttunut. Pyöreä, näppärän kokoinen ja sisustussilmääni sopiva tarjotin on ollut jo jonkin aikaa tarvelistalla. Nyt sellainen saatiin ja vielä kotimainen Bombotti!

Sisustusintoilijana sydäntäni lämmittää se, että sukulaiset, ystävät sekä perhe ovat ottaneet sisustushörhöilyni todesta ja tietävät mistä tämä alati kameran kanssa heiluva esteetikko diggailee. :)

-Raasu-

Pitsinen torkkupeitto ja vitivalkoinen poppana

 Olen täällä blogissanikin monesti jo todennut, että äitini on melkoinen käsityövelho. Tänäkin jouluna sain häneltä lahjaksi itsetehtyjä ihania sisustusjuttuja. Ja väriltään tietenkin valkoisia, niin kuin meille parhaiten sopii. 

Villainen torkkupeitto on virkattu ja yhdistetty suurista neliönmuotoisista palasista.

Valkoistakin valkoisempi jämäkkä poppana on tehty omissa kangaspuissa. Kuteina on uusiokäytetty vanhoja lakanoita.

Poppanan päät on päärmätty ompelukoneen neuloja säästelemättä niin, että astetta modernimman poppanan hapsut eivät ole näkyvissä. 

Kiitos äidille lahjoista!

-Raasu-

Joululahjakoru

 Kuvissa esiintyy Pandora -korusettini, joka täydentyi jouluna kaulaketjulla ja lumihiutale-riipuksella. Kiitos vanhemmilleni joululahjasta, olette kuunnelleet tarkasti.

Pandora-korut ovat erityisen kivoja, koska niitä voi rakennella itse erilaisista osasista. Erilaisia heloja on saatavilla pilvin pimein ja uusia malleja tulee myyntiin koko ajan lisää. Ja tottahan toki, puhelimestani löytyy Pandora -appsi, jonka kautta saa tiedon uutuuksista. :) Olen hurahtanut. Hurahdin itseasiassa viime kesänä, kun käväisin matkoilla Pandoran kotimaassa eli Tanskanmaalla.

Lompakkoni kannalta hyvin ikävä uutinen on se, että kauppakeskus Jumboon (lähelle meitä) on juuri avattu Pandoran oma koruliike. OU NOUU! xD

-Raasu-

Joulu saa tulla

Tein viime sunnuntaina varmaan enemmän kotitöitä, kuin tänä vuonna tähän mennessä yhteensä. Imuroin, moppasin, pyyhin pölyt, pesin kolme koneellista pyykkiä, silitin pöytäliinan, vaihdoin keittiön verhot, paketoin kaikki joululahjat, hain kuusen ja koristelin sen, kävin kaupassa hakemassa uuden valonauhan vanhan toimimattoman tilalle, laitoin ruokaa, laitoin ruokapöytään lisäpalan, kaivoin esiin juhla-astiat, kastelin kaikki viherkasvit ja joulukukat, pesin kylpyhuoneen lattian ja seinät, kiillotin kynttilänjalat ja järjestelin tavaroita paikoilleen ihan yleisesti. 

Menin illalla nukkumaan poikkeuksellisen aikaisin, koska en vaan enää jaksanut pysyä tolpillani. Eilen aamulla sunnuntain rasitukset eivät tuntuneet enää missään ja olin työpäivän päätteeksi aivan valmis vastaanottamaan ensimmäiset jouluvieraat. 

Meillä ollaan valmiita jouluun!

-Raasu-

Hay Hee -hankinnat ja muita jouluvalmisteluja

 Olen himoinnut näitä Hayn nojatuoleja jo pitkään. Nyt sitten raaskin ostaa ne, itseasiassa jo muutama viikko sitten. Tuolit ovat osoittautuneet juuri niin hyviksi ja sopiviksi meidän olohuoneeseen kuin millaisiksi ne kuvittelinkin. Tarvitsimme nimittäin jotain todella kevyttä ja matalaa istuinratkaisua, sellaisia nojatuoleja jotka eivät "täytä" huonetta tai peitä näkymää televisioon. Nyt kun joulukin on tulossa on mukava voida istua olohuoneessa isommalla jengillä ilman, että joudumme siirtelemään lisätuoleja keittiön puolelta. Nyt olohuoneemme on viisipaikkainen.

Olohuoneeseen on pikkuhiljaa kertynyt myös vähän joulufiilistä. Ostin kiiltävät hopeiset kuuset Kodin1:stä viikko sitten. Olen vielä kahden vaiheilla pääsevätkö koristekuuset joulupöytään aattona vai ei. Valkoinen kranssi ja poro ovat viime joulun ostoksia. 

Kuten kuvista näkyy, talvisen valkoinen joulu jatkaa siis tänäkin vuonna. Täytyyhän sitä lumifiilistä olla jossain, jos ei ulkona näy kinoksia.

-Raasu-

Naismusaa kaamokseen

Voi miten täydellisesti työkaverini osuikin naulan kantaan sanoessaan, että "sinä se täällä taistelet kaamosväsymystä vastaan". Todellakin! Olen asentanut työpöydälleni puolen neliön kokoisen kirkasvalolampun, joka tosiaan on ohjeistuksen mukaan hyvin lähellä kasvojani. Näky on vähintäänkin hauska. Lisäksi naukkailen extra strong d-vitamiinia ja jälkkäriksi c-vitamiinia. Juopottelen appelsiinimehua ja yritän venytellä ja vanutella itseäni, etten väsähdä paikoilleni. Se varmaan menee niin, että kaamosväsymys pahenee iän myötä. Ei tämä näin vaikeaa ole ennen ollut. Vai onko?

Olen hokenut miehelleni viimeiset kaksi viikkoa, että "nyt tarttis keksiä äkkiä jotain piristystä". Aluksi hän säikähti ja näytti samalta kuin suurisilmäinen ja pöljä peura ajovaloissa. Nyt hän jo ymmärtää, että todellakin tarkoitan vain jotain piristystä väsymykseen. Itsehoitolääkkeeksi tilasin viime viikolla uutta musiikkia Levykauppa X:stä. Mikä se tämä villitys muuten on, ettei uusia levyjä julkaista enää Spotifyssa? Jos en suhtautuisi asiaan lainkaan ymmärtäväisesti, pahoittaisin mieleni kuten Tuomas Kyrö. Siispä päädyin ihan ostamaan kaksi fyysistä CD:tä. Kahden vahvan naisen musaa, vahvaa tulkintaa. Anna Erikssonin joululevyn, Glorian, sekä Adelen levyn 25. Naismusaa siis mitä suurimmassa määrin. Miehetkin saavat toki kuunnella. ;) 

Kuvat: Levykauppax.fi

-Raasu-

Joulukortti-gate

Joulun valmistelu on sitten hassua toimintaa. Puhutaan kiireestä ja joulustressistä. Siitä, ettei sitä saisi olla, mutta sitten kuitenkin pitää tavallaan olla. Koska laatikoton, kuuseton ja lahjaton joulu on  ihan out of the question. Älä siis stressaa, vaan valmistaudu ja ennakoi! Viimeistä piirtoa myöden. 

Tässä joku aamu Ylen aamuTV:ssä puhuttiin jouluvalmisteluista ja vieraana oli nuorehko rouvashenkilö Martta-liitosta. Aiheena oli nimenomaan stressivapaa joulu. Katselen aamuTV:tä yleensä valmistautuessani töihin lähtöön. Tällä kertaa pysähdyin ihan kuuntelemaan juttua, koska olenhan umpihörhö jouluihminen. Martta kertoili mitä jouluvalmisteluja pitäisi olla tehtynä mihinkin viikkoon mennessä ennen joulua, jotta joulusta tulisi stressitön. Mietin, olenkohan ainoa joka huomaa tässä asiassa pientä ristiriitaisuutta... 

Noh anyway. Meinasin huitaista ripsarit otsaan kun aamuvirkku Martta alkoi puhua joulukorteista. Nimittäin, en ole lainkaan tajunnut, että joulukortteihin voisi olla kiva kirjoittaa jonkinlaisia extraterveisiä perinteisten joulun ja uudenvuoden toivotusten lisäksi. Siis kertoa jotain kivoja kuulumisiani, jotta kortista välittyisi paremmin sen henkilökohtaisuus ja aito välittäminen. 

...

[pitkä, väsynyt ja tyhjä katse]

...

Kautta ihan liian nopeasti käyttökelvottomaksi kuivuvan liimapuikon ja hopeisen glitteritöhnän tahraaman olohuoneen pöydän; johonkin se raja on vedettävä! 
Myös meidän, jotka pyrkivät täydellisyyteen kaikessa johon ryhtyvät.

Tästä järkytyksestä toivuttuani on hyvä hetki suunnitella millainen pintakuvio tehdään itsetehdyn porkkanalaatikon pinnalle. Aaltoja vai sittenkin raitoja. Siis porkkanalaatikon, jonka  valmistan kohta porkkanoiden kuorimisesta lähtien ja jonka sitten näppärästi pakastan valmiiksi aattoa odottamaan.

No stress! ;)

-Raasu-

Joulupöydän liina

Olen harmitellut tässä jo kohta kuukauden päivät sitä, ettei työpäivän päättyessä jää lainkaan valoisaa aikaa valokuvaamiseen. Aurinko laskeutuu aikaisin iltapäivällä ja minä kun palailen töistä kotiin vasta kolmen neljän aikaan. Suomen talvi tuottaa haasteita sisustusbloggaamiselle siis. Viikonloppuisin annan kameran laulaa päiväsaikaan, mutta silloin on tapana keksiä myös paljon muuta kivaa tekemistä. Tämä on näitä hirmuisen suuria (not) ongelmia joita maailma on pullollaan. :)

 Jouduin tällä kertaa turvautumaan lisävaloon. Kuvissa on uusi pöytäliina, jonka ostin vähän aikaa sitten Ikeasta joulua varten. 15 euroa ei ole paha hinta liinasta, joka altistuu punaviinin vaaroille juhlapöydässä. Halusin harmaan liinan, joka ei olisi aivan yksivärinen. Jotain kuviota tai härpäkettä sai olla. Tässä liinassa on raitoja ja muita kuvioita harmaan eri sävyillä.

-Raasu-

Servettirenkaat lasten rannerenkaista

Tiedättekös niitä pöytiä itsepalvelukirppareilla, jotka notkuvat kaikenlaista kiiltävää ja uutta tilpehööriä? On kopiolaukkua, pinniä, ponnaria ja rihkamakoruja. Löysin sellaisesta nämä lasten ranteisiin sopivat "timantti" -renkaat. Koska eivät maksaneet juuri mitään, päätin ostaa niitä kuusin kappalein. Nimittäin servettirenkaiksi joulupöytään.

Why not? 

Lasten korut ovat paljon servettirenkaita edullisempia.

Rannerenkaissa on sisällä kuminauha, joten ne pystyy pujottelemaan vaikka minkälaisen servettiliinan ympärille.

Ajattelin taitella eli rullailla liinat joulukattaukseen tällä tavalla "kiikareiksi". 
Jos intoudun, lisään aattona renkaan ja liinan väliin vielä pienen kuusenoksan.

Tehopesin ja samalla valkaisin puuvillaiset servettiliinat juuri. Silitettyjäkin ne ovat. 
Jotain on siis jo valmiina joulun h-hetkeen.

-Raasu-