Kun on paljon kotona, kuten nyt olen olosuhteiden pakosta joutunut olemaan, sitä alkaa ajattelemaan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tulee mieleen vanhoja asioita, muistojakin, koska kotona uusia asioita on tarjolla niin vähän. TV ja netti on ikkuna ulkomaailmaan, mutta kiintymyssuhteeni niihin on kodinkonemaisen viileä. Olen siispä ajautunut vaivihkaa vanhojen valokuvien kierteeseen. Käyn valokuvia läpi ja valkkailen kivoimmat, sellaiset missä tunnelma on kohdillaan.
Hyvä valokuva on kuva ihmisestä, henkilöstä jolla on kuvaajalle jokin merkitys. Läheisen kuva. Olen itse sortunut muun muassa ulkomaanmatkoilla kuvaamaan paljon maisemia ja nähtävyyksiä. Kuvat ovat kuin postikortteja, kauniita, mutta eivät kosketa tai esiinny suhteessa itseeni tai läheisiini. Niitä ei ole loppujen lopuksi kovinkaan kiva katsella jälkeenpäin. Epäonnistuneinkin poseeraus Eiffel-tornin edessä on parempi kuin Eiffel kuvassa yksin. Silmät kiinni, hiukset naamalla tai paidan helma rutussa. Aivan sama, mutta ihminen ja nähtävyys samassa kuvassa luovat todellisen muiston matkasta, johon syntyy tunnearvoa luova jännite.
Meillä ei ole juurikaan todistusaineistoa Italian matkastamme muutaman vuoden takaa. Retkeilimme vuokra-autolla pitkin poikin Toscanaa. Otin matkalta monta sataa kuvaa. Kuviin on tallentunut Siennan ja Firenzen kaupunkimaisemia, yksityiskohtia suurista näyttävistä Duomoista ja lukuisia kuvia moottoriteiden tienvarsi-istutuksista. Perheestänikin on kuvia, mutta niitä voisi olla enemmän. Vain sillä on väliä.
Otin opikseni Italiareissusta ja olen sittemmin ottanut paljon kuvia myös matkaajista. Kävimme muutama vuosi sitten häämatkalla Espanjassa ja sieltä löytyy jos jonkinlaista tilannekuvaa ja poseerausta. Maisemiakin tallentui. Viime kesäisestä Pariisin matkastakin jäi muistoksi lukuisia potretteja Eiffel-tornin kanssa.
Hyviä kuvia on otoksia läpikäymällä löytynyt loppujen lopuksi aika paljon ja parhaimmista olen alkanut teettämään paperikuvia. Osa on postin mukana jo tullutkin perille. Ennen kotiin jämähtämistäni kävin ostamassa lisää pieniä valokuvakehyksiä ja olen nyt asetellut kuvia niihin. Olohuoneessamme komeilee tällä hetkellä 10 kehystettyä kuvaa. Se on paljon, mutta kuvat hakevat vielä omaa paikkaansa.
Valokuvabuumini sai juuri uusia ulottuvuuksia, kun soittelimme häävalokuvaamoomme. Varmistimme heiltä, että hääkuvamme on edelleen tallessa. Haluaisin teettää muutaman hääkuvan lisää. <3 Kiinnostaisi hieman kokeilla Ifolorin canvas -valokuvataulun tekemistä. En ole sellaista livenä vielä nähnyt kenelläkään.
-Raasu-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti