Joulukukkamuistelo

Jaan teille pienen jouluun liittyvän muiston lapsuudestani. 

Meidän piti viidennellä luokalla lähteä viikonlopuksi luokkaretkelle eräälle maatilalle. Retkeä varten kerättiin rahaa myyjäisillä, arpajaisilla sekä myymällä pikkuleipiä ja kukkia. Kukkia myytiin joulun alla. Kierrettiin luokkakaverien kanssa kaikki naapuruston talot läpi kysellen kukkatilauksia. "Haluatteko tilata joulukukkia?" Tarjolla oli eri värisiä hyasintteja ja valkoisia ja punaisia joulutähtiä. Kukkien hinnat oli vähintäänkin kohtuulliset, meillä oli diili kukkatukun kanssa. Kukkatilaukset toimitettaisiin kätevästi kotiovelle ennen joulua. Eli kyseessä oli harvinaisen hyvä diili, mutta kukaan naapureista ei kuitenkaan halunnut tehdä tilausta.

Kierrettiin ja kierrettiin. Mentiin hissillä ylimpään kerrokseen ja käytiin ovia systemaattisesti läpi. Kukaan ei halunnut tehdä tilausta.

Myyntityöstä alkoi mennä maku ja mielet oli maassa, kunnes taas yhden turhan kaupustelun jälkeen oivallettiin mistä kiikastaa. Nimittäin. Kun taas yhden oven avauduttua kuorolausuimme yhteen ääneen lyhyen  myyntisloganimme "haluatteko tilata joulukukkia?" niin tällä kertaa naapuri vastasikin huvittuneesti naureskellen, että "ei kiitos, ei meidän lapset ole enää niin pieniä, että uskoisivat joulupukkiin". 

Seurasi hetken hiljaisuus.

Me tytöt mentiin ihan hämillemme naapurin vastauksesta ja poistuttiin paikalta pikaisten heippojen jälkeen. Hyvin pian kuitenkin hoksattiin, että naapurustomme ei ollut varmaankaan saanut selvää mitä me kirkasääniset tytöt olimme olleet myymässä. Puhuimmehan kaikki vielä lisäksi samaan aikaan. 

Minkä tilaamisesta olikaan kyse. Kukkia, pukkia... joulukukkia, joulupukkia!

Neuvokkaina lapsukaisina päätimme vaihtaa myyntislogania. "Haluatteko tilata joulukukkia, meillä olisi tarjolla krysanteemeja ja joulutähtiä?" Oltiin yhteistuumin sitä mieltä, että näin se on parempi. Sitten jatkettiin myyntikierrosta.

Tällä kertaa kukkia tilattiin melkein joka kotiin ja tilauslomake täyttyi mukavasti. Onnistuttiin, se tuntui valtavan hyvältä. Pieni seikkailu ja vielä onnellinen loppu. 

Meitä harmitti hieman, että myyntityön alku oli mennyt pieleen. Aika pian asia muuttui kuitenkin hauskaksi, yhteiseksi muistoksi, jolle naureskeltiin pitkään. Vieläkin muistan kaiken kuin eilisen, jostain syystä tapaus on jäänyt pysyvästi mieleen.

Leirikoulurahatkin saatiin kasaan ja koko rymyjengi pääsi maalle silittelemään kaneja ja lypsämään vuohia.

*Raasu*