Bloggaajan paluu?

En ole kirjoittanut blogiani kolmeen vuoteen. En suunnitellut pitäväni taukoa tai blogin lopettamista, mutta niin vain kävi. Kävi se perinteinen - elämä tuli väliin. En löytänyt aikaa, enkä useinkaan enää inspiraatiota. Vuosi 2017 oli monella tapaa hankalaa aikaa muutenkin ja vuodet 2018 ja 2019 menivät vauhdilla TÄYSIN erilaisten hommien parissa. 

Nyt on kokonaan toinen fiilis ja elämäntilanne, siksi olen ajatellut jatkaa tätä kirjoitusharrastustani jälleen. Miten kauan kirjoitan blogia tai millä aikataululla aion julkaista? Onko blogi enää se foorumi jota haluan ylipäätään käyttää? - En tiedä, enkä mieti sitä vielä. Kokeillaan.

Koska elämäni on muuttunut kovasti, olen ajatellut muuttaa myös blogiani. Pääasia on edelleen sisustaminen, joka on se minun suurin kiinnostuksenkohteeni ja varsinainen syy julkaista jotain verkossa. Sisustaminen on myös aihe jonka ympäriltä itse kulutan somea eniten. Sisustaminen on rakas harrastukseni, olen aina nauttinut siitä. Ajattelin julkaista blogissani myös käsityöjuttuja, sitä mukaan kun jotain valmistuu. Mikäli valmistuu. Suunnitelmissa on julkaista aikaisempaa enemmän myös kuvia puutarhastamme, joka on kesäinen intohimoni ja harrastukseni lapsuudesta asti. - Toisin sanoen, laajennan blogini repertuaaria pikkuriikkisen, ihan pikkuriikkisen vain. Ajattelin myös, että suosin jatkossa enemmän kuvia ja hieman vähemmän tekstiä.

Jaaaa... ehkäpä käsittelen blogissani jatkossa myös jotain liittyen lapsiperheen arkeen, se kun on se suuri iloinen muutos joka elämässäni on tapahtunut! Perheemme on kasvanut yhdellä. Siispä kodin remonteissa ja sisustamisessa häärää nyt mukana myös pieni suloinen poikamme. <3

Toivottavasti saan lukijoita palaamaan blogini ääreen uudelleen. Katsotaan miten käy. En ota siitä paineita, sillä kirjoitan ensisijaisesti omaksi ilokseni.

En usko, että on parempaa aikaa aloittaa jotakin kuin tammikuu.
Hyvää uutta vuotta 2020.

Terkuin Sanna

Koukkuvieroituksessa

Itku pitkästä ilosta eli ahneella on kakkanen loppu. Vai miten sitä sanotaan. 

Kuukausia kestänyt virkkausmaniani sai arvoisensa päätöksen, kun sain lopulta tenniskyynärpään eli tässä tapauksessa virkkauskyynärpään. Ei saisi enää jatkaa jos jo sattuu, sitten käy näin. Älkää te olko yhtä hönöjä kuin minä. 

Olen ollut nyt muutaman viikon koukkuvieroituksessa ja täytyy sanoa, että vaikeaa on ollut. Ei kannattaisi jättää kaikkia ihania lankakeriä ja keskeneräisiä töitä näköselle olohuoneen sohvan viereen. Siinä ne koukut lankoineen tuijottaa sinua ja melkein kuin huutaa "virkkaa mua, virkkaa!". Pari päivää sitten koitin onneani ja virkkasin vähän, ihan vähän vain. Sieltä se kipu vielä löytyi, vaikka pahin vaihe on jo ohi. Vielä pitäisi malttaa.

Virkkauskyynärpää häiritseekin sitten ihan koko elämää, kun sellaisen saa itselleen aikaiseksi. Muun muassa hiiren käyttö oli opeteltava uudelleen vasurilla. Se vasta hankalaa oli. "Onneksi" olen telonut käteni vastaavasti muutaman kerran aikaisemminkin, joten ihan ensimmäistä kertaa ei oltu pappia kyydissä. 

No nyt kun virkkaus on kielletty, niin mitä tehdään sillä ajalla jonka siihen on tähän asti tupannut käyttää? 

Tekisi mieli lähteä pelaamaan sulkapalloa... ai niin, ei se käy. 

Tai kirjoittaa blogia pitkästä aikaa... ai niin, eihän sekään käy. 

Mitä jos leipoisi jotain tai askartelisi vaikka kortteja ensi jouluksi... ei ei...

Sitä ei siis tekevä ihminen pysty tekemään sitten yhtään mitään ilman oikeaa kättä! 

Siksi olenkin nyt viimeaikoina vain kävellyt. Lähinnä sisällä, joululahjaksi saamallani kävelymatolla. Ulkonakin voisi kävellä, mutta tähän aikaan vuodesta siellä on super liukasta, eikä huvittaisi teloa enempää raajoja, päästä puhumattakaan. 

Kävelymatto on muuten hieno peli. Kävely taas... on tekevälle ihmiselle pidemmän päälle tylsää. Kuntolaite täytyy siispä virittää keskelle olohuonetta TV:n eteen ja katsella samalla HBO:n sarjoja. Kaikki menee hyvin kunnes... kunnes sarjassa tulee jännittävä kohta. - Kyllä, niinkin voi käydä, nimittäin unohdat kävellä!

Onneksi kävelymatossa on turvapiuha. Se pysäyttää hihnan kun ajaudut liian taakse. Turvapiuha pitäisi vain etukäteen muistaa lyhentää sopivan mittaiseksi. 

Tiedän nyt nimittäin kokemuksesta, että ko piuha ei paljon lämmitä jos se pysyy kivasti paikoillaan, kävelijän kuperkeikasta huolimatta.

Hauskaa ja turvallista maanantaita sinulle.

-Sanna-

Joululahjapöllö

Harva sitä saa pöllön joululahjaksi kuulkaas!

Tämä mintunvärinen pikku pehmopöllö matkasi tänään työkaverini joululahjapussukkaan. Hän kerää pöllöjä, kaikenlaista pöllökamaa siis. Siitä se idea sitten lähti.

Pöllömpää joulua hänelle ja kaikille!

-Sanna-

Must on tullu virkkurihullu!

Siitä on aikaa kun viimeksi päivitin blogia. On pitänyt kiirettä.  On kuulkaa olemassa sellainen kiire jota ei voi ymmärtää kukaan sellainen henkilö joka ei ole itse koskaan sellaista tuntenut. Tiedätkös, kun iskee inspiraatio, käsityöinspiraatio!!! Olen ollut sellaisen kourissa nyt parisen kuukautta. Auttamattomasti täysin koukussa virkkaukseen. Apua!

Olen koukutellut menemään useita kaulahuiveja, pehmoleluja, torkkupeittoja ja vauvan tossuja. Miksi??? No niinpä!

Osa on toki joululahjoja kavereille ja sukulaisille, mutta valtaosa on kuitenkin jäänyt ihan itselle. Mitä ihmettä teen kymmenellä villaisella kaulahuivilla!?! Voi tsiisus!. 

Ja tottakai minulla on tälläkin hetkellä kesken useita eri töitä. Nimittäin KOLME kaulahuivia, yksi torkkupeitto ja villasukat. Suunnitteilla taas on miljoona muuta työtä. 

Olen aikaisemmin ajatellut, että bloggausharrastustani häiritsee ylivoimaisesti eniten työssäkäynti. Mitä vielä, blogini suurin häirikkö onkin nykyisin virkkausharrastukseni. Vapaa-aika ei tunnu riittävän molemmille. Yritän kuitenkin mahduttaa molempia elämään, sillä niistä niin kovasti tykkään.

Tässä virkkausbuumini tuoksinnassa huomasin yhden karmivan asian. 

Olen allerginen Novitan 7 Veljestä -villalangalle! Voiko tämä pitää edes paikkansa? 

Kun yritin kutoa villasukkaa vaaleapunaisesta seiskaveikasta, meinasi henki stopata tykkänään. Oli pakko lopettaa ensimmäisen sukan kantapäähän ja laittaa homma kokonaan jäihin. Mikä omituisinta, minusta tuntuu, että en ole allerginen kaikille väreille! Tähän asti vain tämä tuore vaaleanpunaisen sävy sai tämän reaktion aikaan. Liekkö langassa jokin muuttunut hiljattain. Sattuuko muilla olemaan vastaavia kokemuksia?

Sitten itse käsitöihin. Ylemmässä kuvassa on palasia torkkupeitosta, jota olen parhaillaan päättelemässä. Se on siis melkein valmis jo, kuva on siinä mielessä vanha. Alemmassa kuvassa on (ylläri ylläri) keskeneräinen jämälanka-kaulahuivi, jota koukuttelen tällä hetkellä myös. Sen saan valmiiksi tässä parin päivän sisällä jos luoja suo. 

Käsitöideni värimaailma on viime aikoina ollut hyvin vaaleanpunainen, höystettynä valkoisella ja harmaalla. Siitä yksinkertaisesta syystä, että ostin torkkupeittoon liian paljon Novitan Baby-wool lankaa. Kauniita hempeitä värejä.

Ei maar, täytyykin tästä palata takaisin käsitöiden pariin. :)

-Sanna-

Kontakteja Omakoti-messuilta

Terveisiä Omakoti-messuilta, jotka pidettiin viime viikonloppuna Myyrmäki-hallissa. Me kävimme messuilla lauantaina pahimpaan ruuhka-aikaan, mutta saimme kuitenkin kerättyä kaiken sen informaation mitä lähdimme sieltä hakemaan. Nimittäin, hakusessa oli kolme tekijää, sähkömies, kylpyhuoneurakoitsija sekä ikkuna-asentaja. Kävimme läpi koko messuhallin ja juttelimme vähintään viidentoista urakoitsijan kanssa. Kyselimme myös Verisuren osastolta onko valikoimiin tullut mitään uutta ja olihan sitä.

Messuvierailun tuloksena ikkunafirma Pihla on tulossa meille tällä viikolla mittaamaan uuden ikkunan sekä oven paikkaa. Tällä kertaa uusimme oven kylpyhuoneesta ulos sekä löylyhuoneen ikkunan. 

Teetämme ikkuna/ovi-remontit tällä tavoin osissa, se sopii paremmin kukkarolle sekä muihin remontttiaikatauluihin, mitä meiltä toden totta löytyy. Aiomme nimittäin viimeinkin remontoida koko kylpyhuoneen sekä saunan. Sen on tarkoitus tapahtua ensi vuoden aikana, mieluiten kesällä. Kylpyhuoneremonttia silmällä pitäen laitamme nyt ikkunan ja oven kuntoon ensin, jottei karmien ja pintamateriaalien liitoskohtia tarvitse tehdä moneen kertaan uudelleen.

Löysimme messuilta myös useampia kylpyhuoneurakoitsijoita, joilta aiomme pyytää tarjouksia heti kun ikkunaprojekti on valmis. Kylppäriremppaajien valinta on kuitenkin melko jännittävää puuhaa. Aina mietityttää, mitenhän se homma sitten käytännössä sujuu, onko millaisia riskejä, miten toimii kommunikaatio. Aion syynätä remppafirmojen suositukset ja referenssit läpi huolella ennen valintaa. Kysellä tutuilta ja toreilta, haastatella myyjiä. Kylpyhuoneen laittaminen on niin kallista, että sen on onnistuttava. 

Kyselin kylppäriurakoitsijoilta mielipiteitä myös mikrosementistä. Sehän on kovasti muotia kylpyhuoneissa nykyään. Olin hieman yllättynyt vastauksista joita sain, nimittäin, urakoitsijat eivät suosittele mikrosementin käyttöä kylpyhuoneissa. Suihkuttomissa vessoissa korkeintaan. Omien sanojensa mukaan aine on vielä sen verran uusi ja tuntematon, joten he eivät voi mennä takuuseen sen kestävyydestä. He eivät voi suositella materiaalia josta ei ole pitkäaikaista näyttöä ja kokemusta. 
Tämä on ymmärrettävää. Silti mietin, missä on uusien materiaalien tutkimuskenttä, milloin mikrosementistä sitten on tarpeeksi näyttöä ja kokemusta? Hmm... Miten voivat pari vuotta vanhat asuntomessu-kylpyhuoneet tänä päivänä?

Noh, meidän kylpyhuoneeseen ei tule mikrosementtiä, tulee linkkeriä ja laattaa, valkoiseksi käsiteltyä laudetta ja kattopanelia. Olen poiminut internetin ihmeellisestä maailmasta ideoita ja tunnelmia tulevaa kylpyhuonetta varten. Olen piirtänyt uutta pohjapiirrosta, miettinyt kalusteita ja valoratkaisuja. Alan olla aika hyvin jyvällä mitä tuleman pitää. Mielikään ei ole matkan varrella muuttunut kovin paljoa, vähän kuitenkin. En enää halaja isoa lasiseinää kylppärin ja löylyhuoneen välille. Se ei ole käyttistä meillä, tyydyn siispä puolikkaaseen lasiseinään. :)

Tapasimme messuilla myös sähkömiehiä. Tuo ah niin kummallinen ja omanlaisensa ihmistyyppi. En ole eläessäni tavannut omituisempia ihmisiä kuin sähkömiehet. Lasken tietenkin leikkiä, mutta totta toinen puoli. Messuilla tapaamamme sähkömiehet olivat tyynen rauhallisia, melkein apaattisia, varmasti ammatissaan kovin taitavia, mutta eivät kovin asiakaspalvelutaitoisia. 
Kerroin eräälle sähkömiehelle vaatimattomat ajastintoiveeni, haluan ajastetut ulkovalot. Hän siihen, että "etkö voisi vain tyytyä liiiketunnistinvaloihin". Minä vastasin siihen pienen hämmentyneen hiljaisuuden jälkeen, että "en, se ei ole sama asia". 
Noh, tämä sähkömies ei varmaankaan päädy meille asentamaan ulkovaloja. Sähkömies on kuitenkin pakko palkata jos jotain muutoksia sillä saralla haluaa. Onneksi messuilta oli löydettävissä useampia vaihtoehtoja. 

Ulkovalojen lisäksi tarvitsemme sähkömiestä ehostamaan talon alkuperästä sähkökaappia. Modernisoimaan sen, vaihtamalla koko laitoksen uuteen, uusilla ominaisuuksilla. Se ei ole mikään pieni homma se. Eikä kovin tavanomainen juttu. Ei sellainen, joka pitäisi tehdä joka taloon joskus. Siksi uskoisinkin, että sähkömiehet eivät tätä hommaa kovin mielellään ota tehtäväksi. 
Meillä se kuitenkin pitäisi tehdä, useammastakin syystä. Minulle joka en sähkökaapin ydintä tunne, tärkein syy on järjettömän kova poksuva ääni joka sähkökaapista kuuluu tasaisin väliajoin. "Vanhaa mekaniikkaa", sanoo mieheni, joka onneksi on perehtynyt asiaan hieman tarkemmin. Joskus herään poksahdukseen keskellä yötä. Vaikka sähkökaappi onkin eri kerroksessa ja eripuolella taloa. Ja se ei todellakaan ole ok, siksi asia täytyy korjata, tavalla tai toisella. 
Näitä vanhan talon ihanuuksia, NOT.

On kuitenkin hieno huomata, että näköjään jaksamme tätä remppapöhinää vieläkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen. On nimittäin menossa remonttimme viides vuosi, eikä loppua näy. Osta vanha talo niin et tarvitse muita harrastuksia. Niin se menee. Ihminen jaksaa yllättävän paljon, vaikka ei siltä aina tunnukaan. Ehkä se on se kun näkee välillä jonkin asian etenevän ihan oikeasti. Pieniä voittoja matkan varrella. 

Olen myös välillä miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että mitä jos asuisimmekin remonttivapaassa asunnossa... Mutta hei! Mitä ihmettä me sitten tekisimme kaikki illat ja viikonloput??? ;)

-Sanna-

(Kuvat: Omakotimessut.net)

HAYn Twisted-henkarit

Hankin Stockmannilta vähän blingiä vaaterekkiin. Hayn kierteellä olevat messinki-henkarit heijastavat kivasti valoa. Sopii fiinimmällekin vaatteelle ja reippaasti näkösälle. 

Meillä on makuuhuoneessa iso valkoinen rekki, jossa pidämme osaa vaatteista. Nämä uudet henkarit sopivat siihen käyttöön oikein hyvin.

Twisted-ripustimia myydään viiden seteissä. Yhdelle henkarille tulee hintaa kolmisen euroa. Ei paha.

-Sanna-

Vuosipäiväsormukset ja Pandora Rose

Juhlimme pari viikkoa sitten kuudetta hääpäiväämme. Sain tuolloin mieheltäni lahjaksi kaksi Pandoran sormusta, sellaiset kuin itse toivoin. Olen käyttänyt niitä nyt yhdessä ja erikseen.

Pandoran liikkeessa valintoja tehdessäni huomasin, että heille oli tullut myyntiin koruja uudella materiaalilla. Uuden punertavan sarjan nimi on Pandora Rose. Materiaalia voisi kutsua ruusuhopeaksi, sillä korujen pohjamateriaali on hopea, johon on sekoitettu hieman kuparia. Kupari tekee korun punertavan sävyn. Rose-korut on kyllä pinnoitettu 14K ruusukullalla, mutta ruusukultaisesta korusta ei voida tietenkään puhua.

Jos olet kiinnostunut Pandora Rose korujen spekseistä, kannattaa tsekkailla täältä.

Pohdin itse ensin ruusuhopeisen Timesless Elegance -sormuksen ostoa (jota ei valitettavasti saa hopeisena), mutta päädyin kuitenkin hopeisiin sormuksiin. Nimittäin, jos valitsee ruusuhopeaa, pitäisi samantien ostaa myöskin sävyyn sopivat korvakorut... ja kaulakorun... ja KAIKKI. Siinäpä muuten hyvä syy ostaa lisää koruja oikein urakalla. :)

Kuva: Pandora.net

-Sanna-

Testissä Fiskarsin haravat

Jo koitti syksy ja jokavuotinen haravointishow. Meidän pihalla lehtiä riittää, melkeinpä päänvaivaksi asti. On useampi iso tammi ja vielä useampi iso vaahtera, jotka niitä tiputtelevat. Takapihalta löytyy kyllä kolme lehtikompostia, jotka kuitenkin täyttyvät samantien. Yritämme kompostoida kaikki lehdet, sillä haluaisimme käyttää kukkapenkkeihin ja muihin istutuksiin jokin kaunis päivä pelkästään oman maan multaa. 

Lehtiongelma taitaa olla kovin yleinen, naapurustossamme pussitetaan ja kärrätään syksyn lehtiä monituisin keinoin. Useampi vie lehdet sorttiasemalle, pois omilta vaivoilta. Sitä vaihtoehtoakin olemme pohtineet, mutta koska multaa kuitenkin tarvitaan joka vuosi jonkin verran, miksipä emme tekisi sitä itse.

Laittoi lehdet mihin tahansa, ne täytyy joka tapauksessa haravoida ensin kasaan. Pääsin testaamaan Fiskarsin uutta Light lehtiharavaa blogiyhteistyön kautta. Jospa haravointi olisi mukavampaa kevyemmällä haralla. Otin vertailukohdaksi  Fiskarsin vanhan oranssin haravan. 

Täytyy myöntää, että valkoharmaa harava miellyttää silmääni enemmän kuin mustaoranssi. Toisaalta, oranssi väri on mielestäni yhtä kuin Fiskars. Seikka josta sen oitis tunnistaa. Suomalainen klassikko. Mutta, rehellisesti sanottuna, en juurikaan välitä minkä värisellä haravalla lehtiä kasaan. Pääasia on, että harava toimii. 

En ole ihan varma onko Light-harava kevyempi kuin originaali oranssi harava. Tai varmasti on, mutta en huomannut sitä. Käytössä haravia liikutteli kevyesti kumpaakin. Pidin kuitenkin valkoisen haravan varressa olevasta mustasta tarttumispinnasta. Siitä sai paremman otteen. Oranssin haravan varsi on nimittäin liukas hansikkaat kädessä.

Light-haravan varsinainen hara elikkäs piikit ovat mielestäni himpun verran jämäkämmät kuin vanhan haravan. Mikä tekee haravoinnista hitusen kevyempää ja on siitä sekin hyöty ettei lehdet niin helposti jumita piikkien lomaan.

Oivia toimivia pelejä molemmat, valitsen paremmaksi kuitenkin Light-haravan. On kuitenkin hyvä, että haravia on nyt useampia. Pihahommia kun on aina mukavampaa tehdä porukalla.

-Sanna-

(Yhteistyössä Fiskars Garden)

Väriä arkeen ja juhlaan

Esitelen teille omat värini. 

Muistan hämärästi lapsuudestani, että 80-90-luvuilla jopa isoimmissa automarketeissa oli oma kemikaalio-osasto, kemppari elikkäs kauneustuotteiden osasto. Osastolla oli oma palvelutiski ja asiantuntevat myyjät. Useampia myyjiä samaan aikaan. Sellaisia leidejä, jotka olivat itse viimeisen päälle laitettuja, AINA. Vähän vastaavasti kuin Stockmannin meikkiosastolla nykyisin. Muistan miten tarkkaa huulipunan ja kynsilakan yhteensovittaminen oli tuolloin. Oikeaa sävyä etsittiin myyjän kanssa pitkään ja pieteetillä. Etsittiin "sitä" omaa, juuri sinun hipiääsi sopivaa sävyä. Se oli sellainen naisten juttu. Tai niin se asia minulle, pikkutytölle, näyttäytyi. Siitä lähtien olen elänyt käsityksessä, että huulipunan ja kynsien on oltava samaa sävyä. Sillä ajatuksella mennään tänäkin päivänä. 

Löysin paremmin arkeen sopivan kynsilakkasävyn Essieltä. Sävyn nimi on "eteerinen optimisti". Tähän sävyyn täydellisesti sopiva huulipuna löytyi Lumenelta, sävyn nimi on "valon leikki".

Juhlavampina päivinä kynnet maalataan Essien sävyllä nimeltä "too too hot". Siihen erinomaisesti sopiva huulipuna löytyy myös Lumenelta, sävyn nimi on "ylellinen tunne". 

Aivan mahtavia nämä meikkisävyjen nimet!

Aloitin itse arkimeikkaamisen ala-asteen viidennellä luokalla. En suoraan sanottuna tiedä onko se tyypillinen ikä, veikkaanpa olleeni tämän asian suhteen aikainen lintu. Ensimmäinen meikkivälineeni oli musta ripsiväri ja tietenkin äidin meikkipussista yli jäänyt, jo hyvin kuivahtanut sellainen. Mutta ai että se oli mahtavaa! Siitä alkoi päivittäinen meikkaaminen, jolle ei loppua näy.

 -Raasu-

Sukellus digitaalisen termostaatin elämään

Tiedostan kyllä, ettei postaukseni otsikko ole ehkä maailman houkuttelevin. Asia on kuitenkin kiinnostava jos mietit patterien tai pelkkien termostaattien vaihtoa. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta vesipattereiden digitaalisista termostaateista, siksi olenkin tutustunut niihin nyt, kun meille sellaiset asennettiin.

En suoraan sanottuna tiennyt tarkalleen mitä ostin kun valitsin digitermarit perinteisten sijaan. Halusin tarkan termarin, se oli juttu mitä valinnalla hain. Olen nyt ilokseni huomannut, että digitermareissa on muutama kiva uusi ominaisuus. 

Meidän termostaatit ovat merkkiä Danfoss, varmaankin se ihan Suomen suosituin merkki. Termarin tyyppi on Eco, joten asetusvaihtoehdot liittyvät sähkönkulutukseen. Käydäänpä läpi eri säätövaihtoehdot:

No tietenkin termarista pystyy plus- ja miinusnappuloita painamalla säätämään sen lämpötilan minkä haluaa. Termarissa on sinisellä taustavalolla varustettu näyttö, jossa lämpötila esitetään. Valo ei pala koko ajan vaan ainoastaan säädön ajan.

Varsinaisia eco-asetuksia varten termariin asetetaan ensin kellonaika ja viikonpäivä. Sen jälkeen erilaisia asetusvaihtoehtoja on neljä.

1. Viileä yö: termari säätyy automaattisesti 17 asteeseen yön ajaksi, aikavälillä 22-06.

2. Viileä yö ja päivä: termari säätyy automaattisesti 17 asteeseen yön ajaksi sekä myös arkipäivisin työpäivän ajaksi, ajat 22-06 sekä 08-16.

3. Matkalla: lämpötila lasketaan matalaksi siksi aikaa kun kotoa ollaan pois.

4. Jäätymissuoja: lämpötila on matala niin kauan kunnes suoja kytketään pois päältä.

Näiden ominaisuuksien lisäksi termari on myös sen verran älykäs, että se ymmärtää tuuletuksen. Jos ikkuna avataan ja kylmää ilmaa virtaa nopeasti sisään, patteri ei lähde samantien lämmittämään huonetta entistä tehokkaammin. Sen sijaan se menee tuuletuksen ajaksi kiinni ja heräilee lämmittämään vasta hetken päästä kun ikkuna on jo suljettu.

Niin ja onhan termarissa vielä paljon automatiikkaa liittyen venttiilin säätämiseen. Ensimmäisen käyttöviikon aikana termari tutustuu venttiilin herkkyyteen ja avautumiskohtaan avaamalla ja sulkemalla venttiiliä vuoronperään. Tämä tapahtuu yöaikaan (jotta saavat olla rauhassa). Jatkossa termari jumppaa venttiiliä joka torstai klo 11, pitääkseen sen vetreänä eli toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään. Termari ja venttiili ne yhteen soppii! (Olenko ainoa jonka mielestä tässä on jotain kaksimielistä?)

Termostaatin säätö ymmärtää myös vuodenaikojen vaihtelua. Se hoksaa koska on kylmä jakso ja säätää itseään automaattisesti huoneilmasta oppien.

Tämän meidän termostaatin energialuokka on A, mikä kuulostaa oikein hyvältä. Virtansa termari saa kahdesta AA paristosta, jotka asentajan mukaan kestävät tässä tarkoituksessa pitkään.

Meidän uudet patterit ja niissä kiinni olevat termostaatit ovat ihan uuden karheat, joten käyttökokemusta ei ole ehtinyt vielä kertymään. Siispä palailen pattereiden ihmeelliseen maailmaan uudemman kerran vähän myöhemmin.

Sopivan lämmintä viikonloppua sinulle!

-Raasu-

Virkattu simpukkahuivi

Pitkästä aikaa blogin parissa. Aika viuhahtelee niin nopeasti nykyisin. On pitänyt kiirettä. 

Tänään kirjoittelen virkkaamastani simpukkahuivista joka valmistui juuri. Malli on netistä, Googleen kuvahaku "virkattu simpukkahuivi" ja ohje on siinä. Tosi mukava tehdä, helpohko malli jonka oppii nopeasti ulkoa, ei tarvitse ohjetta tuijottaa koko ajan. Sellaiset mallit toimivat minulle.

Tein huivin paksusta baby merinovillasta, haalean vaalean harmaansävyisestä langasta. Tosi pehmeää lankaa jota on helppo ja nopea virkata isolla kutosen koukulla. Langan ostin tietenkin Lankamaailmasta, mistäs muualta. Oma lempparikauppani nykyisin. Huiviin upposi jopa seitsemän 50g lankakerää eli aika paljon. Huiville tuli näin hintaa, mutta se on joka euron arvoinen. Olen käyttänyt huivia nyt koko ajan sen jälkeen kun se valmistui.

Olen alkanut virkkaamaan jo toista huivia tällä samalla mallilla. Tällä kertaa väri on musta, lanka on ohutta puuvillaa ja koukun koko on kaksi. Samasta mallista tulee tosi  erilaisen oloinen huivi  kun vaihtaa materiaalia.

-Raasu-

Pattereita tuloillaan

Saimme viime viikolla kuulla, että meidän uudet Purmon vesipatterit toimitetaan tällä viikolla. Kolme tehokasta, sileäpintaista, tuplakerroksista, modernia patteria, jossa on digitaaliset termarit. 

Tähän pitää sanoa, että oli jo aikakin! Ulkona alkaa nimittäin olla jo öisin hyvin kylmä ja tällä hetkellä osittain patteriton talomme alkaa olla aika vilpoinen. Pattereiden vaihdon aika on tietenkin kesällä, mutta meiltähän tämä homma vähän venähti. Halusin kitata ja maalata pattereiden taakse jäävät seinät ensin huolella. Kun tehdään niin tehdään kunnolla. 

Kuva: Purmo.fi

Asentaja putkimiehet tulevat hommiin heti kun saavat kuittauksen saapuneista pattereista. Hinta koko hoidolle on sovittu ja kaikki näyttää olevan reilassa. Kyllä silti vähän stressaa. Vesiputket ovat vesiputkia ja kun niiden kanssa pelataan on aina vahingon mahdollisuus. Putkarit ovat kuitenkin ammattilaisia, joten yritän luottaa heihin.

-Sanna-

Risuja ja RUUSUJA

Aurinkoista maanantaita!

Meillä kului juuri päättynyt viikonloppu ystäväpariskunnan seurassa ja lautapelien parissa. Olipas mukava pelailla pitkästä aikaa, täytyykin ottaa pian uudelleen. Siinä vinkkiä kavereille. :) 

Viime viikkoinen sisustusdraamailu saatiin päätökseen loppuviikosta. Saimme uudet ja oikean kokoiset String -hyllyt seinälle. String -ostos vaati kolme visiittiä Vepsäläisen myymälään, mikä siis oli se harmistukseni syy. Pienestä ostoksesta tulikin kolmen päivän projekti, arg! Tässä on taas yksi hyvä esimerkki miksi kannattaa tehdä ostoksia verkkokaupoista, pääsee helpommalla.

Toinen ratkennut draama liittyy uuteen jenkkisänkyymme, joka toimitettiin Askosta viikon "myöhässä". Siis viikon luvattua toimitusaikaa myöhemmin. Sänky on nyt kuitenkin saapunut ja se on... aivan mahtava! Olen nukkunut älyvaahtopedillä nyt kolme yötä ja voi veljet, että on makoisat oltavat. En ole sänkyvaihdoksen jälkeen herännyt yöllä kertaakaan kesken unien. Mikä on siis poikkeuksellista. Yleensä herään vähintään kerran, useimmiten kaksi kertaa. En ole aivan varma mikä heräilyyni on ollut syynä. Selkä on kuitenkin ollut usein kipeä aamulla, joten epäilen huonoa patjaa. Super hienoa jos selkä- ja heräilyongelmat tosiaan ratkesivat pysyvästi tällä uudella sängyllä. Voisinkin palata tähän asiaan myöhemmin, pidemmän kokeilujakson jälkeen.

Aloitin viikonloppuna virkkaamaan jämälangoista kuvassakin esiintyviä pieniä kukkasia, ruusuja. Monen värisiä. Ajattelin käyttää niitä koristeina ovikranssissa. Jos ruusukranssi näyttää hyvältä, teen niitä useampia. Ehkä joululahjoiksi kavereille tai perheelle. En tiedä vielä. 

Olisi kiva tehdä joululahjoja enemmän itse, vaikka siinä onkin melkoinen haaste. Oletko sinä pohtinut jo joululahjoja? Minä ostin ensimmäisen joulahjan pari viikkoa sitten. Mikä se on, en kerro, en halua pilata yllätystä vanhemmiltani.

-Sanna-

Pientä sisustusdraamaa

Huomenta. Toivottavasti nukuit paremmin kuin minä. Saattaa johtua virkkauksen aiheuttamasta niskajumista, tai sitten viimeaikainen sisustusdraama on vienyt hyvät yöunet. 

Draama on ehkä hieman liian voimakas sana, mutta epäonnesta voi puhua. Me nimittäin tilasimme muutama viikko sitten uuden mahtavan king size jenkkisängyn, jonka toimitusajaksi sanottiin kaksi viikkoa. Siispä odottelimme innoissamme sänkyä toimitettavaksi koko viime viikon. Purimme oman vanhan sänkymme kappaleiksi ja veimme valmiiksi pois uuden tieltä. Olemme nukkuneet nyt odotellessa pelkkien patjojen kanssa lattialla. Mitään ei kuitenkaan kuulunut koko viikkoon, siispä soitimme Askoon, josta sänky on ostettu. Heillä ei ollut vielä mitään tietoa milloin sänky voisi olla valmis. 

Eilen soitimme Askoon uudelleen, tällä kertaa he tiesivät kertoa, että sänky toimitetaan meille aikaisintaan torstaina tällä viikolla. Toimitus myöhästyy siis viikon, ei sen enempää. Kuitenkin vähän harmittaa.

Toinen draamailu koskee String -hyllyjä, jotka kävimme ostamassa Vepsäläiseltä eilen. Hyllyt tulevat olohuoneeseen valkoisen leveän senkin päälle. Kun menimme liikkeeseen saimme kuulla, että String-hyllyt ovat hyvin pitkälti kaikki loppuneet. Heillä on juuri päättynyt niihin liittyvä ale-kamppanja. No me siihen, että olipas meillä huono tuuri. Ystävällinen myyjä kuitenkin tutkaili varastosaldoja ja löysikin meille osat joita olimme tulleet ostamaan. Saimme ne samantien mukaan ja vielä kamppanja-alella. Kaikki näytti menevän sittenkin ihan jees.

Kotona huomasimme kuitenkin, että olimme saaneet väärän mittaiset hyllylevyt. Kannatintikkaat olivat sitä mitä pitikin, mutta emme pysty käyttämään varsinaisia hyllylevyjä. Hienoa! 

Tänään täytyy palata Vepsäläiseen ja kysellä oikean kokoisia levyjä. Saattaa kuitenkin mennä tilaukseen, sillä eihän heillä osia juuri ollut jäljellä myymälässä. Toimitusaika on kaksi viikkoa. Ehkä...

-Sanna-

Virkkausta ilman rajoja

Kuvan etualalla on vielä keskeneräinen uniriepuprojektini, jonka mallin ja ohjeet löysin Ravelrystä. Norsuhahmolta puuttuu vielä kädet ja sitten se on valmis. Muutin rievun värejä hieman alkuperäisestä ohjeesta, myös korvat on toteutettu vähän eritavalla. Rievun reunaan taas lisäsin ominpäin yksinkertaisen vaaleanpunaisen aaltopitsin. Jotain samaa norsurievussa vielä on mitä alkuperäisessä ohjeessa, on on. ;)

Kuvan taka-alalla näkyy pehmopöllöt, jotka koukuttelin parisen viikkoa sitten. Kuvatkin postasin tänne blogiin. Pieni räväkän sininen pöllö on uusi, sen pyöräyttelin jokunen päivä sitten.

Nyt on päässyt käymään niin, että minulla on keskeneräisenä useampi virkkaustyö. Miten tyypillistä. Keskeneräisyyksiin on kuitenkin ihan hyvä syy, odottelen nimittäin tilaamiani osia postista. Ostin nipsuja ja napsuja virkkaustöihin kiinnitettäväksi. Virkkaamattakaan en näköjään osaa nyt olla. Kässäbuumini jatkuu, ihan käsittämätöntä. :D

Yllä oleva kuva on keskeneräisestä kolmiohuivista (kyllä, teen jo toista huivia), jonka teen Novitan vaaleanpunaisesta Baby Woolista. Ihanan pehmeää villalankaa, siksi tämä lankavalinta. En pidä lainkaan villahuiveista jotka kutittavat kaulaa, niitä ei tule sitten pidettyä. Tämä lanka on hyvä, se sopii minulle ja muille beibeille. Vaaleanpunaista lankaa virkataan tietenkin pinkillä glitterikoukulla. Sehän on selvä.

Olen virkkaillut myös tällaisia pieniä pehmosydämiä. En ole vielä ihan varma mihin niitä käytän, mutta jonkinlaisia himmeli- ja mobileidiksiä olen mielessäni pyöritellyt. Ehkä virkkaan ison rinkulan ja laitan ne siihen roikkumaan. Ehkä keksin vielä jotain muuta. Katsotaan.

Mitäs seuraavaksi virkataan?

-Sanna-