Viime viikonloppu oli touhukas. Molemmat päivät vietettiin kotona ja puuhailtiin yhtä sun toista. Tuli korjattua yläparvekkeen kaide, ajettua koko pihan nurmikko yhteen pötköön (iso homma), pestyä terassin lattia ja ulkokalusteet. Kaivoin esille myös terassikalusteiden pehmusteet ja aurinkovarjon.
Siinä tohinoissa tuli etsittyä kaapin uumenista esille myös lenkkarit sekä hyvinvointiranneke, sillä projektini "rantakuntoon 2020" on (usko tai älä) edelleen ohjelmistossa. En tosin aio ottaa siitä mitään stressiä, edelleenkään. Ajattelin tehdä projektista omanlaisen, sellaisen joka toimii minulle, minun kropalleni ja ennen kaikkea mielelle.
Projektiini liittyy myös se, että kokeilin viime viikonlopun tai oikeastaan koko viime viikon olla syömättä lainkaan karkkia. Se toimi oikein hyvin. Opin itsestäni sen, että jos vain selviydyn kaupassa karkkihyllyn ohi, ei karkkien syömättömyys ole minulle enää mikään ylitsepääsemätön asia. Jos karkkia ei ole tarjolla, en kaipaa sitä. Huomasin myös sen, että makeanhimossa on useimmiten kyse vain nälästä tai janosta. Jos sokeri-, suola- ja nestetasapaino on kondiksessa, ei ole mikään homma pidättäytyä herkuista. Sen sijaan tekee näköjään mieli laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä kävelylle.
Ravinto, ruokavalio ja terveellinen elämä ovat mielenkiintoisia juttuja kaikenkaikkiaan... mutta ei kuitenkaan niin mielenkiintoisia, että haluaisin tehdä niistä itselleni harrastuksen (lukea miljoonia oppaita ja opuksia, hurahtaa). Sen sijaan aion tehdä asiasta yksinkertaista ja siksi keskityn jatkossa oman hyvinvointini ytimeen ja se on NÄLKÄ. Olen nimittäin tunnistanut itsessäni kolme eri nälän tasoa:
1. Perus nälkä, kun on vain yksinkertaisesti nälkä ja elimistö kaipailee ruokaa. Maha ehkä kurnii tai sitten ei, mutta ollaan selkeästi ravintovajarin puolella.
2. Toisena tulee kiukkunälkä. Nälkä on sen verran suuri, että on jo paha olo. Päätä alkaa särkeä ja kiukuttaa. Vatsaa saattaa poltella ja posket tuntuu klommoisilta.
3. Kolmas nälkä on se, kun nälkä on niin kova, ettei enää tunne nälkää. Sitä voisi nimittää myös zombivaiheeksi ja silloin ei kannata tehdä tai sanoa mitään, jos nyt edes pystyisi.
Nämä kolme nälän tasoa on minusta tärkeä tunnistaa itsessäni. Vuosien kokemuksilla tiedän mitä siitä seuraa jos nälkää yrittää jättää huomioimatta, tai jos syömistä venyttää "parempaan" ajankohtaan esimerkiksi töissä. Jo pelkästään hyvän olon vuoksi kannattaa syödä ajoissa, mutta myös painonhallinnan kannalta se on tärkeää. Kroppa pitää totuttaa tasaiseen ravintoon, jotta se liikunnoidessani oikeasti polttaa ylimääräistä energiaa ja minulla on oikeasti realistinen mahdollisuus hoikentua. Tämä on se asia johon aion nyt tarttua. Nälkään, tai oikeastaan siihen ettei sitä enää ole.
Jotta en koskaan päätyisi nälän toiselle, saati kolmannelle asteelle, minulla täytyy olla mukanani eväitä ja niitä pitää popsia käytännössä vähintään parin-kolmen tunnin välein. Aamupala on ihan ehdoton ja sen olen huitaissut joka päivä tähänkin asti. Lounas on myös hallussa, samoin päivällinen. Näiden ruokailujen väliin ujutan jugurttia, salaattia, mandariinia, raejuustoa jne. Koska paha nälkä ei saa tulla aterioiden välilläkään. Kun olen selättänyt nälän, aion siirtyä projektissani seuraavaan vaiheeseen. Mikä se on... en tiedä vielä, mutta kroppa sen varmasti kertoo aikanaan.
Näillä mennään tai ei millään, joten näillä mennään. :)
-Raasu-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti