Messupöhinää ja väärät liljat

Blogimaailmassa kirjoitetaan nyt paljon Kevätmessuista. Ne ovat parhaillaan käynnissä Messukeskuksessa, Helsingissä. Olen parhaani mukaan yrittänyt välttää lukemasta ja katsomasta kuvia muiden messuvierailusta. Haluan nähdä aivan kaiken ensimmäistä kertaa livenä, huomenna kun pääsen itse paikan päälle.

Kuva: Kevatmessut.fi

Aion ostaa messuilta kukkasipuleita, kuten tein viime vuonna. Tosin, viime vuonna ostamani liljat osoittautuivatkin heinäkuun lopulla eri värisiksi kuin millaisina ne ostin. Valitsin sipulit messukojusta jossa ne olivat esillä kuin irtokarkit. Tietenkin kävi niin, että sipulit olivat menneet koreissa sekaisin. Kaikkien ostamieni liljojen piti olla pinkkejä, tulikin kirkkaan keltaisia, rusehtavan oransseja ja vain yksi pinkki. Nooh, kyllä meidän pihaan värejä mahtuu, mutta kuitenkin, aion tänä vuonna valita sipulit tarkemmin. Mikäli se on mahdollista.

Ei kerrota kenellekään, että olen jo saattanut ostaa useamman pussillisen vaalenpunaisia liljoja pitkin alkukevättä erilaisista puutarhakaupoista. Aina mahtuu lisää!

Kuva: Viherpeukalot.fi

Pihassamme parhaillaan asustavat "vääränväriset" liljat saattavat tänä kesänä vaihtaa kukkapenkkiä. Tavoittelen siis tuuheaa ja muhkeaa liljapenkkiä, jossa olisi sekaisin pelkästään valkoisia sekä pinkkejä liljoja. Varsiainen Barbie -penkki on siis tuloillaan. Joskus vielä sellainen kukkapenkki koristaa meidän pihaa. Näin olen päättänyt.

-Raasu-

Kevään kukkahulluus

Saattaa olla, että kävin vähän kukkaostoksilla.... Ja saattaa olla, että taas lähti vähän lapasesta. Elikkä voi olla, että meillä on nyt koti ja piha täynnä kasveja ja kukkasia, vaikka lumikaan ei ole ulkona vielä ehtinyt kokonaan sulaa.

On saattanut myös käydä niin, että olen ehostanut ja maalannut vanhan kukkaportaikon keskellä olohuoneen lattiaa suuren muovipressun päällä. Ja suattaapi olla myös niin, että pesin puutarhakalusteita kiikuttamalla ne sisälle kylpyyn.

 Hihhii... "jotkut menee sekaisin kuusta, jotkut menee sekaisin jostain ihan muusta..."

-Raasu-

Remppaa - sisällä ja ulkona

Onpa ollut mukava huomata, että blogini on saanut enemmän lukijoita viime aikoina. Tervetuloa vaan kaikille, täällä sitä sisustellaan edelleen. 

Remonttiaiheiset juttuni ovat olleet vuodesta toiseen kaikista luetuimpia, se on kiva, sillä tykkään kovasti kirjoitella niitä. Remontoidessa oppii kovasti kaikkea uutta käytännön asiaa ja näin ollen siitä syntyy myös paljon asiaa ja kirjoitettavaa. Remppa se on taas aiheena. Tässä on kuvia vielä kovin keskeneräisestä yläkerran makuuhuoneesta, joka on tällä hetkellä huomiomme kohde. 

Kävimme pääsiäisvapailla järjestelemässä remonttitarvikkeita. Tilasimme katon uudet panelit, ostimme laminaatit sekä haalimme kasaan kaikenlaisia maalaus- ja kittaustarvikkeita. Nyt meillä pitäis olla kaikki mitä tarvitaan. On muuten todella hieno juttu, että kaupat ovat nykyisin auki myös pyhinä.

Käytin pääsiäisen vapaapäivät ehkä hieman yllättäin kaikenlaisiin pieniin pihatöihin. Päällystin tuija-aidan varjokankailla, siivosin verannan, kaivoin kukkaruukut esiin autotallista ja kävin ostamassa linnunpöntön. Pönttö ei vielä ole paikallaan puussa, mutta ehkä ensi viikonloppuna ehdin asennella sen. Täytyy vain ensin tutustua tarkemmin pöntön asennusohjeisiin. Muistelisin, että linnunpönttöä ei kannata tuikata umpimähkään mihin tahansa paikkaan. Se pitäisi laittaa mieluummin puun varjoisammalle puolelle, etteivät linnunpoikaset paahdu kesähelteellä ja korkeudellakin taisi olla vähän väliä.

Piha- ja remppatyöt saavat nyt odotella hetken, sillä olen sairastellut viime päivinä. Kunhan tästä tervehdyn niin hommat jatkuvat. Kaunis keväinen sää aiheuttaa helposti sen, että pihatyöt vievät voiton ja tulee puuhailtua pelkästään ulkona. Toisaalta, kyllä sitä remppaa ehtii sisätiloissa jatkaa sitten kun sää ei suosi. Saa nähdä millainen kevät ja kesä meille tulee säiden puolesta tänä vuonna. Lumet sulavat ainakin myöhemmin kuin kahtena edellisenä vuotena. Kertooko se kesästä jotain, en tiedä.

Ensi viikolla koittaa kevätmessujen aika. Olen aivan innoissani. Täytyy ottaa mukaan tarpeeksi suuri käsilaukku, jotta kaikki kukkalöydöt mahtuvat kyytiin. Aivan mahtavaa, nyt on kevät!

-Raasu-

Harmaat laatikot

Täällä ollaan taas, muutamien hiljaisten päivien jälkeen. Sinne meni talvilomapäivät ja palmusunnuntai. Eilen oli kevätpäivänseisaus ja ensi sunnuntaina käännetään jo kellot kesää kohti. Kevät tulee ja tulee myös kevätmessut. Täytyykin tänään muistaa hankkia liput koko konkkaronkalle. Lähdemme nimittäin messuille isommalla porukalla. Huomasin ilokseni, että omakotiliitto tarjoaa jäsenilleen messulippuja kaksi yhden hinnalla. Ehdottomasti hyödynnän tämän edun. 

Viime viikonloppuna käväisimme mökillä. Mökillä tuli perusmökkeilyn lisäksi myös maalattua uudet Ikeasta hankitut puulaatikot. Laatikot tulevat aikanaan terassille kesäkukkien korokkeiksi ja alustoiksi. Harmaa maali on sävytetty Teknoksen värikartalta. Itse maali on Tikkurilan ulkokäyttöönkin sopivaa kalustemaalia. Harmaan sävy osui ihme ja kumma kerralla ihan nappiin. Saven sävyä haettiin.

Aurinkoista maanantai-iltaa sinulle!

-Raasu-

Lomaa ja remonttia

Se on LOMA. Taas parin päivän verran. Ei siis lomaa mahan täydeltä.

Tällä viikolla on jo tähän mennessä ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Saimme makuuhuoneen seinäremontin valmiiksi ja totesimme, että makkari saa pysyä sellaisenaan nyt jonkin aikaa. Päätimme myös, että remonttihommat jatkuvat. Mieheni raivasi (raivottaen) toisen pienistä yläkerran makuuhuoneista. Se viimeinen alkuperäiskunnossa oleva huone joka talostamme löytyy. Nyt huone on täysin tyhjä ja valmis pintaremonttiin. Rapsimme huoneen seinistä jo eilen illalla (liian myöhään) kaikista helpoimmin irtoavia kittauksia ja kipsilevyjen saumanauhoja. Voi siis sanoa, että remontti on jo alkanut.

Huoneesta tehdään girl cave eli minun työhuoneeni. Huoneeseen tulee myös vierassänky eli eräänlainen monitoimihuone on kyseessä. Olen suunnitellut koko remontin alusta loppuun, tiedän, että huoneesta tulee kokovalkoinen, lattia vaihdetaan ja katto maalataan uudestaan. Työpöytä tulee ikkunan eteen. Pöydä päälle asennetaan kattovalaisin, joka toimittaa työvalon virkaa. Työhuoneen työvalaisimeksi sopii parhaiten tietenkin Work-valaisin. 

Tällä hetkellä huoneessa ei ole lainkaan väliovea. Poistimme vanhat väliovet koko talosta heti muutettuamme vuosia sitten, se oli eräänlainen statement, "tälläiseksi tämä talo ei tule jäämään!" Olemme asentaneet uusia ovia sitä mukaan kun remontti on edennyt. Nyt on vihdoin vuorossa viimeinen huone ja viimeinen ovi. Miten mahtavaa symboliikkaa! :)

Olemme mieheni kanssa laatineet listan kaikista remonttitöistä mitä meidän pitäisi jossain vaiheessa tehdä. Olemme myös laittaneet eri työt tärkeysjärjestykseen. Listassa on huomioitu myös kulut ja remonttiin kuluva aika. Lista on helpottanut elämäämme aika paljon. Mieheni muistuttaa listasta kun minulla alkaa keulia ja minä muistutan listasta kun asiat eivät tunnu etenevän. Tämä kertoo paljon meidän remonttidynamiikasta. Kuin ihmeen kaupalla, asioita silti tapahtuu ja remonttilista lyhenee. 

Emme aio käyttää koko lomaa remontointiin, vain yhden päivän. Näin sovimme. Muu aika käytetään nukkumiseen ja rentoutumiseen. Ehkä lähdemme jopa reissuun!

-Raasu-

Kittiä - enemmän kittiä!

Viikonloppuna palasimme viimein makuuhuoneen seinärempan pariin ja kittailimme uusittujen kipsilevyjen välejä ja ruuvien paikkoja. Seinä alkaa olla siinä kunnossa, että voimme ryhtyä seuraavaksi maalaamaan.

Siirsimme sänkymme kittailun ajaksi huoneen toiselle laidalle. Hassua miten paljon noinkin pieni paikan vaihdos vaikuttaa olotilaan. Oli kummallista herätä aamulla ihan oudoinpäin. Onneksi on kyse väliaikaisesta sijoittelusta.

Olen pohtinut makuuhuoneen seinän väriä useampaankin kertaan täällä blogissani. En ole vieläkään osannut päättää tuleeko seinästä lopulta valkoinen vai harmaa. Teimme mieheni kanssa kompromissin ja sovimme, että malaamme sen ensin valkoiseksi. Sitten jos valkoinen tuntuu liian tylsältä avaamme harmaan maalipurkin.

Olen viime aikoina miettinyt tätä meidän remontointitahtia. Olemme remppahommien suhteen hyvin verkkaisia. Teemme ja edistämme silloin kun siltä tuntuu ja aina ei tunnu. Talvi vaikuttaa myös paljon asiaan tai oikeastaan talveen liittyvä pimeys. Pimeässä tai hämärässä on hankala tehdä mitään, saati että ylimääräinen tempominen huvittaisi. Kesällä ja valoisassa on kivempi puuhailla kaikkea näkyvää ja konkreettista. 

Olen myös saanut tuta, että vanhan talon remontointi syö remontointi-intoa aika tavalla. Remontista kun ei meinaa koskaan tulla valmista. Tekemistä on niin paljon ja kun talo vanhenee sitä tulee koko ajan lisää. Olen yllättänyt itseni haaveilemasta omasta talopaketista ja sen myötä suorista, vielä koskemattomista seinistä. Se olisi kuin freesi alku. Lähtötilanne, jossa ei tarvitsisi miettiä remonttia vielä moneen vuoteen. Ehkä meillä vielä joskus on sellainenkin tilanne.

-Raasu-

Punaiset neilikat ja UMK-morkkis

Punainen ei ole koskaan ollut sisustusvärini, mutta kukissa se on ehdoton ykkönen. Ei ole kauniimpaa kukkaa kuin punainen kukka. Löysin lähikaupan leikkokukkaämpäristä kirkkaan, jopa räikeänpunaisia neilikoita.

Tänä viikonloppuna on riittänyt auringonpaistetta ja siksi päädyinkin napsimaan valokuvia heti herättyäni. On ihan eri asia herätä valoisaan aamuun kuin talven synkkyyteen. Kevättä kohti mennään ja valoa on päivä päivältä enemmän. Se on aivan mahtavaa.

Eilen illalla kisailtiin UMK:n finaali ja voittajaksi valikoitui Sandhjan Sing it away -kappale. Olen tulokseen samaan aikaan pettynyt kuin tyytyväinenkin. Sing it away ei ole suosikkikappaleeni vieläkään vaikka kovasti yritän asennoitua niin. Harmistukseni kulmakivi ei kuitenkaan ole itse Sandhja, vaan UMK-kisan pisteenlaskumetodi ja tuomaristoäänet. Minusta viisuihin kuuluisi lähettää se biisi jonka kansa on sinne (maksullisin) äänin äänestänyt. Tällä kertaa se olisi ollut Saara Aalto, ikuinen kakkosemme. Sandhja kiiti Saara Aallon sekä Mikael Saaren ohi pelkästään tuomariäänten ansiosta. Kansa olisi jättänyt Sing it awayn siis vasta kisan kolmoseksi.

Oli miten oli. Minulle riittää, että Suomi on mukana kilvassa ja euroviisupöhinässä, oli oma edustuskappaleemme mikä tahansa. On jännä päästä seuraamaan myös Euroviisujen uutta pistelaskutapaa sekä innovatiivista lavatekniikkaa. Miltä kuulostaa kolmiulotteinen LED-valoseinä, jonka sisällä artistit voivat kävellä ja esiintyä? Sen täytyy olla hieno. Mielenkiintoista on myös se, miten tätä uutta tekniikkaa käytetään Suomen Sandhjan esityksen aikana. Vilkkuuko kappaleeseen sopivat värikkäät ja pirteät valot vai jätetäänkö LEDit kokonaan sikseen ja laulellaan viisukisa; away.

Nooh nooh! Kuten ystäväni illalla WatsAppin kautta minulle kommentoi, kyseessä on asennekysymys. Siksi yritänkin selättää UMK-morkkikseni siirtymällä aurinkoisen sunnuntaipäivän remppahommiin.

-Raasu-

Perjantai-perjantai!

Nyt tekisi mieleni laulaa perjantailaulu, kuten Minna Kuukka konsanaan radiossa perjantaiaamuisin. Perjantai perjantai, perjantai perjantai! Se on nimittäin viikonloppu ja siinä menee koko loppuviikko!!!

Nyt pikaisesti lähikauppaan täydentämään ruoka ja PepsiMax -varastot. Sitten sauna päälle ja saunan jälkeen villasukat jalkaan ja HBO Nordicilta Black Sailsin kolmannen kauden maraton. Ei voi perjantai-iltaa paremmin viettää, ei vain voi!

Ihanaa viikonloppua sinulle! <3

-Raasu-

Kirpparilöydökset

Kuten eilen jo kirjoittelinkin, kävin tiistaina kirpparilla tekemässä sisustuslöytöjä. Tässä kirppistelyn saldoa.

Ensimmäiseksi löysin kirpparilta vanhan rukinlavan, joka on koristeltu hyvin perinteiseen tapaan. Ajattelin ensin tuunata lavan maalaamalla sen kauniiksi seinäkoristeeksi. Nyt kun olen katsellut sitä pari päivää alan epäillä, kannattaako rukinlapaa sittenkään maalata. Ehkä se kuitenkin on kauneimmillaan sellaisenaan... En tiedä. Jos sittenkin päädyn maalaamaan sen, väri on modernisti vitivalkoinen tai jopa pikimusta.

Rukinlavan lisäksi löysin kirppikseltä kaksi Arabian keraamista kukkaruukkua. Kuvassa taaempana oleva ruukku on James Irvinen suunnittelema Earth -ruukku. Etummainen taas on Richard Lindhin versio kukkaruukusta. Molemmat ovat muotoilultaan edelleen ihan tätä päivää vaikka vanhoja ovatkin.

Nämä kirpparilöydöt kevensivät lompakkoani yhteensä 12 eurolla. Ihan hyvä diili sanoisin, vai mitä mieltä olet?

-Raasu-

Lomalta arkeen ja Kubus

Ensimmäinen talvilomapätkä takana. Onneksi lomailen uudestaan jo parin viikon päästä. 

Loma oli lyhyt, mutta kyllä sekin auttoi ainaiseen talviväsyyn. Huolimatta siitäkin, että sain toisena lomapäivänä aamukuudelta hätäsoiton töistä; "anteeksi, että soitan näin lomalla, mutta APUA MITÄ MÄ TEEN?". Työongelma ei lopulta ollut kummoinenkaan, kun siinä hetken turistiin ja asiaa tutkailtiin. Meikäläisen lomaunet kuitenkin katkesivat pahasti. Nooh, ei se mitään. Näitä saattuu.

Nyt palailen arkeen kuitenkin ihan virkistäytyneenä, vuoden vanhempana ja 20 senttiä lyhyemmillä hiuksilla. Paljon sitä ehtii tapahtumaan parin lomapäivän aikana. Lauantaina juhlittiin synttäreitä, sunnuntaina nukuttiin synttäreitä pois ja parannettiin maailma lapsuudenystävän kanssa, maanantaina oltiin kylässä koko päivän ja tiistaina kävin kampaajalla ja tekemässä sisustuslöytöjä kirpparilla (joita esittelen myöhemmin). Ihan onnistunut loma siis.

Tänään olen yrittänyt pitää yllä hyvää boogia kuuntelemalla taas vaihteeksi UMK-musaa. Ensi viikonloppuna on finaali, kohta tiedetään kuka lähtee Ruotsiin edustamaan Suomea Euroviisuissa. Itse pidän peukkuja Saara Aallolle, Cristal Snowlle sekä Annicalle ja Kimmolle. Jonkun heistä soisin voittavan.

Kuvassa esiintyy syntymäpäivälahja, jonka sain mieheltäni. By Lassenin messinkinen ja nelipaikkainen Kubus -kynttilänjalka. Niin hieno!

-Raasu-

Erityisherkkyydestä

Erityisherkkyys kuulostaa sairaudelta, mutta olen oppinut, että sitä se ei todellakaan ole. Se on ominaisuus, vähän kuin luonteenpiirre. 

Koin suuren ahaaelämyksen kun törmäsin tähän asiaan vähän aikaa sitten. Trendi-ilmiöksihän sitä sanotaan, erityisherkkyyttä ja koko käsitettä, mutta omakohtainen kokemukseni puoltaa, että siinä täytyy olla jotain perää. Voin erilaisten erityisherkkyyttä mittaavien tee-se-itse testien mukaan vaivatta luokitella itseni erityisherkäksi. Sitä minä kai sitten olen (tai en ole) ja sehän toisaalta selittäisi aika paljon asioita. Muun muassa sen, miksi tarvitsen enemmän omaa rauhoittumisaikaa kuin useimmat muut ihmiset. Ehkä en olekaan kotihiiri, ehkä olenkin erityisherkkä. Makes sense.

Jos erityisherkkyys ei ole tuttu asia, siihen voi tutustua esimerkiksi Suomen erityisherkät ry:n sivuilla, kuten minä tein kun asiaa pohdiskelin. Koska tapanani ei ole jäädä tuleen makaamaan, olen keskittynyt tutkimuksissani erityisherkkyyden positiivisiin puoliin ja siihen miten hyvin ne pitävät kohdallani paikkansa:

- Olen havaintoherkkä, kiinnitän huomiota yksityiskohtiin

- Tunnen vahvasti ja samaistun helposti

- Pohdin, varaudun ja vertaan

- Olen tarkka ja pyrin parhaaseen

Kuten niin moni muukin asia, niin nämäkin luonteenpiirteet ovat liiallisuuksiin mennessään melko haittaavia. Kun asian tiedostaa on helpompi olla ja suhtautua. Näin vältytään ylikuormittumiselta, mikä on se erityisherkkyyden pääasiallinen nurjapuoli. Parhaimmillaan nämä luonteenpiirteet kuitenkin tekevät ihmisestä hyvin aikaansaavan, järjestelmällisen ja tavoitteellisen. Eivätkös nämä ole juuri niitä ominaisuuksia joita työelämässä arvostetaan? Kyllä ovat ja siksi jokaisen erityisherkän pitäisi minun mielestäni nostaa leukansa ylpeästi pystyyn.

Pohdin aikoinaan, että miten tässä näin kävi. Miten päädyin työhön joka edellyttää vahvaa koordinointitaitoa, allokointia ja järjestelmällisyyttä. Sillä luulin nuorempana, että minusta voisi tulla vain luova taiteilija tai käsityöläinen, herkkä ja kätevä esteetikko kun olen. Nykyisin ymmärrän asian paljon paremmin; kovassa bisnesmaailmassakin tarvitaan monenlaista herkkyyttä. Olen jämptisti herkkä, tai ehkä sittenkin herkästi jämpti.

"En halua hurahtaa mihinkään, olen vain kiinnostunut." Sanoin miehelleni, joka ihmetteli erityisherkkyyttä käsittelevää opusta yöpöydälläni. Niin, olen kiinnostunut ja huomaan asioita. Mieheni on vakuuttunut, että näen hänen päänsä sisälle. Sillä usein "tiedän", mitä hän ajattelee missäkin hetkessä. En ole ajatustenlukija, vaan tunnen hänet ja samaistun taitavasti. Tästä on etua pitkässä parisuhteessa, mutta se aikaansaa myös meheviä ja puhdistavia riitoja, siis jos sellaiseen on tarvetta ja halua. Ja joskus on.

Olen itse päätynyt hoitamaan herkkyyttäni aktiivisella haihattelulla. Hummaamisella. Tiedättehän, mennään vaan vaikka ei olisi niin väliksi. Se on nimittäin erityisherkälle erityisen vaikeaa, siksi sitä pitää treenata. Olla huoleton ja olla. Ajatella valkoista, kuten minä usein sanon. Se toimii muuten hyvin myös unettomuuteen, valkoisen ajattelu. Kannattaa kokeilla. 

Erityisherkän kannattaa siis ajatella ja välittää hieman vähemmän. Aina silloin tällöin. Muuten sitä kuluttaa itsensä herkästi loppuun. 

Havaintoherkkä ihminen tunnistaa herkkyyttä helposti myös muissa ihmisissä. Itse nostan herkkiä ihmisiä jalustalle, minusta heissä on jotain erityisen elämänmakuista särmää. Ja koska ymmärrän herkkyyden päälle, en tuomitse ihmistä sen mukaan johonkin ihmistyyppilokeroon, kuten niin moni muu itse räväkkäämmän luonteen omaava henkilö saattaa äkkiseltään tehdä. Olen huomannut, että moni herkkä ihminen on todellisuudessa sisäisesti todella värikäs ja vahva. Toisaalta ulkoisesti eloisa ja värikäs ihminen, saattaa sisäisesti olla melko väritön ja mielipiteetön. Ulkokuori ei kerro kaikkea.

Herkkää ja omaan rauhaan vetäytyvää ihmistä on helppo pitää heikkona ja kätevästi ohjailtavana. Näin saattaakin joskus olla, mutta nimenomaan erityisherkkyys ei tee ihmisestä lammasta. Saatat yllättyä, sillä erityisherkillä nimittäin on useasti hyvin selkeitä rajoja ja mielipiteitä, eikä heitä ohjailla sen paremmin kuin muitakaan. Jämpti ihminen on päätöksissään kuin kallio, hänessä on vastusta.

Vastustamattoman herkkää perjantaita ja erityisen rentouttavaa viikonloppua kaikille yhdessä ja erikseen. Tämä herkkis juhlii huomenna syntymäpäiviään isolla köörillä ja siitä syystä leipoo, siivoaa ja silittää tänään kuin vimmattu.

-Raasu-

Kaktuksen kukkaa katsomaan

Teatteriputkeni jatkuu. Tänään on vuorossa helmeilevää komediaa teatteri Arenassa. Lähdemme mieheni kanssa katsomaan näytelmää Kaktuksen kukka. Kuvien perusteella luvassa on melko hupaisaa menoa. Arvostelut, trailerit ja muut olen jättänyt tarkoituksella kokonaan katsomatta. Täysin puhtaalta pöydältä lähdetään ja niin on mielestäni paras.

Kuva: hkt.fi

Viime viikon Vampyyrien tanssi -musikaali oli hienoa katseltavaa. Suosittelen sitä ehdottomasti kaikille musikaalien ystäville. Paljastamatta liikaa itse esityksestä totean vain, että olin itsekin hyvin lähellä päästä vampyyrien rouskuteltavaksi. Maskit olivat upeat ja mm Risto Kaskilahden vampyyrihassuttelu osui mukavasti nauruhermoon. Koska varasin lippuja jo hyvissä ajoin, sain paikan ihan salin keskeltä hyvältä etäisyydeltä. Onni potkaisi ja edessäni ollut paikka jäi tyhjäksi. Kerrankin, minä keskimittaisista keskimittaisin naishenkilö näin esityksestä vaivatta aivan kaiken.

Kuva: hkt.fi

Pääsiassa arki-iltaisin teattereissa vierailevana minulla olisi yksi toive Suomen teattereille. Pliis, aloittakaa arki-illan näytökset hieman nykyistä seiskaa aikaisemmin. Kuudelta vaikka tai jo viideltä. Tai ehkä aloitusajoissa voisi olla jonkinlaista vaihtelua. Nimittäin työssä käyvä ihminen on illalla seitsemän aikaan jo melkoisen poikki. Ja kymmeneltä kun esitys loppuu olisi hyvä olla jo unten mailla.

-Raasu-

Tiedossa tanssia, laulua ja verta

Olen menossa tänään pitkän odotuksen jälkeen katsomaan Vampyyrien tanssia, Helsingin kaupungin teatterin suurmusikaalia, johon varasin liput jo hyvissä ajoin viime vuonna. Tällä kertaa minulla on salin parhaimmat paikat, hähää! Odotukset ovat muutenkin korkealla, sillä rakastan musikaaleja ja teatteria ylipäätään.

Kuva: hkt.fi

Vampyyrien tanssi on saanut hyviä arvosteluja. Sen ensi-ilta oli vasta viime viikolla eli kyseessä on tuore tapaus Suomessa. Ainoa harmistukseni on se, että esitykset pidetään remontin vuoksi Peacock-teatterissa, joka ei ole lempparipaikkojani. Arvostan mukavia penkkejä, myös teatterissa. Ei anneta sen kuitenkaan haitata, esitys on varmasti upea.

Kuva: hkt.fi

Tämä kevättalvi onkin sitten yhtä teatteria. Plakkarista löytyy tällä hetkellä liput kolmeen näytökseen, enkä pistä pahitteeksi jos teatterimenoja tulisi vielä lisää. Innostuin, kun työpaikkani alkoi tukea teatterissa käyntiä. Sitähän minä toivoin, niin monena vuonna peräkkäin. Nyt se etu vihdoin on ja kyllä maar sitä käyttää mielellään.

-Raasu-

Tulppaanit ja rauhaa

Huoh mikä työpäivä. Onneksi se on nyt ohi. Voin keskittyä vaihteeksi ihan omiin hommiin ja harrastuksiin. Ensitöikseni napsasin pari kuvaa kaksivärisistä tulppaaneista, jotka löysin kaupasta eilen. Kiva kun näistä jalostetaan niin monenlaisia versioita, monen sävyisiä. Kauniita.

Ajattelin kohta pistää toppavaatetta päälle ja lähteä kävelylle rentoutumaan. Jospa se auttaisi rauhoittumaan ja tyhjentämään päätä kaikenlaisista kuormittavista asioista. Joskus on näitä päiviä kun tuntuu, että täytyy vetäytyä hetkeksi omiin maailmoihin. Pysäyttää kela hetkeksi. Huomasin muuten tänään, että olen unohtanut pitää talvilomaa. Miten sen voi unohtaa? No se on helppoa, tekee vain paljon töitä. :) Nyt kuitenkin varasin muutaman vapaapäivän kevättalvelle. Miten piristävää onkin päästä miettimään mitä sitä lomapäivinä tekisi. Lähtisikö matkoille, remontoitaisiinko kotona vai oltaisiinko vain. Koko maailma on auki! (siltä se tuntuu).

Popittelin työpäivän päätteeksi myös UMK-kappaleita. Viikonloppuna nimittäin alkaa biisikilpailun karsinnat. Euroviisuhörhönä aion seurata kisat alusta alkaen ja antaa ääneni suosikille. Ykkössuosikkini on kuitenkin vielä epäselvä. Tämän vuoden UMK-ehdokkaat kun ovat melko tasaväkisiä. Se taas tekee kisailusta entistä mielenkiintoisempaa. Näin sen pitääkin olla. Thumbs up YLE!

Rauhallista keskiviikkoiltaa sinulle.

-Raasu-

Valoa ulos

Siinä hän on, uusi Eulin Majakka -ulkovalaisin talomme seinässä. 

Ostin uusiin valaisimiin uudenlaiset polttimot. Sellaiset, jotka on tarkoitettu ulkovaloihin ja Suomen kylmiin sääoloihin (Airam - Pakkaslamppu). Valon sävy on valkoinen, eli ei lämmin keltainen, kuten niin usein normaalisti. Tässä polttimossa on tehoa, 806 lumenea, joten se valaisee kyllä erittäin tehokkaasti.

Nyt meillä on siis paikoilleen asennettuna kaksi uutta seinä- Majakkaa. Vielä yksi on matkalla ja yksi laatikossa odottamassa. Viime viikolla tuli ajankohtaiseksi hankkia myös uusi numerovalo tuvan seinään, sillä vanhan numerovalaisimen lasikupu räsähti rikki ruuveja kiristäessä. Ihan hyvä näin, sainpahan oikean syyn vaihtaa valaisimen vähän moderninpaan versioon. 

Uudessa saksalaisessa numerovalaisimessa (Steinel) on sisällä ledivalot ja mikä parasta, siinä on sisään rakennettu hämäräkytkin. Erittäin näppärä peli siis. Ei tarvita erillistä ajastinta tai muuta teknistä härpäkettä säätelemään milloin valo on päällä ja milloin ei. Tämä sama ominaisuus kun leviäisi laajemmin ulkovalaisimiin, niin olisin taas himpun verran onnellisempi. Hämäkytkimen herkkyyttä pystyy säätämään. Itse asensin valon syttymään heti kun vähänkin hämärtää. Olen seuraillut numerovalaisinta nyt pari iltaa ja hyvin se toimii itsekseen. 

-Raasu-